Tyttöystävä valittaa ulkonäöstään

ilmeisesti naisesi on todella epävarma itsestään ja pelkää ettei riitä sinulle, ei ole sinut itsensä kanssa, joten on jatkuva epäily päällä, että joku olis parempi kuin hän. Tämä kuulostaa isolta huonommuuskompleksilta. Tietääkseni tuohon ei auta se kuin että hän itse tajuaa huonommuuden tunteensa, epävarmuutensa ja itsetunnon puutteensa, ja tulee itse sinuksi itsensä kanssa. Eli käsittelee itse ongelmansa. Todennäköisesti hylätyksi tulemisen pelko kuuluu myös tuohon. Jonkun verran ainakin jotkut naiset tarvitsevat huomiota ja sitä, että heidän kauneuttaan ja ihanuuttaan kommentoi aina aika ajoin (ja aidosti) mutta voi olla että tuollaiseen määrään epävarmuutta ei riitä mitkään toisen ihmisen vakuuttelut toisen kauneudesta ja hyvyydestä eikä muutkaan ulkoiset temput.

Myönnän itsekin käyttäytyneeni samalla tavalla, siis olin todella epävarma itsestäni ja minulla oli myös vääristynyt kehonkuva, ja toinen osapuoli tiesi omat tuntemukseni. Kehut ja vakuuttelut eivät auta vaikka kuinka yrittäisi.

Kerrot että tämä alkoi muutama kuukausi sitten; tapahtuiko silloin jotain poikkeavaa?

Mieleeni tulee että hän voi pelätä sinun menettämistäsi koska tuntee olevansa jotenkin huonompi, siis ei tunne oloaan varmaksi ja hyväksi. Harrastaako hän mitään liikuntaa säännöllisesti?

Itsellä nimittäin auttoi esim. kun aloitin juoksuharrastuksen, ja tietty juoksutapahtumiin osallistuminen kaverin kanssa. Oman kropan muuttuminen ja kunnon kehittyminen kohottavat nopeasti mielialaa ja muiden ihmisten seassa oleminen tekee hyvää, huomaa että kaikki ollaan erilaisia ja saman arvoisia.

[Eräs harjoitus tuli mieleen. Tein sen pari vuotta sitten ja ällistyin kuinka vääristynyt kuva minulla olikaan. Teippasin puhdasta piirustuspaperia seinälle, jonka vastapuolella oli kokovartalopeili (peilin avulla tarkistin oikeat kohdat) Paperia oli koko kropan koon verran, ideana siis mennä miel. nakuna seisomaan papereihin kiinni ja piirtää kynällä paperille oman kehon ääriviivat nilkkoihin asti.
Kun tein tämän itse (myös sivuttain) ja näin tuloksen, olin ällistynyt; eihän minulla voi noin pientä uumaa olla :'D tai tuollaista lantiota yms.
Jälkeenpäin olo oli itsevarmempi enkä usko enää omia silmiäni niin orjallisesti.
(Kerroin tämän jutun osittain myös ohjeeksi muille jotka tuntevat epävarmuutta kehostaan, saattaa auttaa muitakin :))]

Ei kyllä mikään uniikki tapaus, ehkä tänäpäivänä kun joka puolelta toitotetaan kuinka täydellinen pitäisi olla tämä on vielä yleisempää.

Nuoruudesta samanlaisia muistoja, aluksi yritin keskustelemalla mutta aika pian tulin tulokseen että parempi puhua vaikka vasemman jalan saappaalle; se sentään ei kyseenalaista. Itse tein jatkossa niin että kun tuota tekstiä alkoi tulla niin kuuntelin jonkun aikaa ja kun enin höyry oli päästetty lähdin kävelemään emäntää kohti ja sanomatta sanaakaan nappasin syliin ja annoin sellaisen suudelman että varmasti tuntui luissa ja ytimissä. Siinä kun irtauduin niin sitten vaan kysymys, "oliko muuta?"

Tuolla pääsi jo pitkälle.

Lähde karkuun nyt ja nii kovaa kun kintuista pääsee!
Etsi itsellesi tasavertoinen kumppani, eikä ruikuttajaa.
Ruikuttaja löytää uuden uhrin...älä pilaa elämääsi tämän kanssa.

Juu tuohan on tosiaan pääkopan sisäistä eli varauduttava siihen, että mitkään sun toitotukset ei auta asiaa.

Itsellä tulee noita onneksi vain hetkittäin (esimerkiksi jos tuntee olon turvonneeksi jne). Musta se on ollut ihan hyvä keino muhun, kun mies toteaa topakasti että ei hauku hänen vaimoaan, joka hänestä kaunein jne. Enhän minäkään siedä, että joutuisin miehestäni haukkuja kuuntelemaan joten toimii hyvin toisinpäinkin. Eli ei mitenkään loukkaavasti, mutta topakasti kuitenkin. Ja säästää ne kehut ja ihastelut tilanteisiin, jossa ei pöhö tai naama muuten ahdista (kun ei muutenkaan siinä helpolla muiden mielipiteitä usko). Silloin paras tarttumapinta positiiviselle.

Ja kun teillä tuo vaikuttaa jatkuvammalta, niin itse kyllä tekisin niin, että kun tilanne on päällä niin sanoisin suoraan, että tuollainen alkaa jo sinua ahdistaa, sinusta hän on kaunis ja ei tahdo että tuo vaikuttaa teidän parisuhteeseen noin. Ja kysyä, että mikä saisi olon paremmaksi - sinulle kelpaa noin, mutta jos kerran ahdistaa niin kovasti, niin mitä aletaan tekemään. Ja hänelle juuri niiden asioiden keksiminen - taktisesti vältät sen että sinä ehdotat, että mentäisi vaikka salille/lenkille tmv. (siis jotain mistä KOKEE olonsa paremmaksi) koska sinulle hän kelpaa ja ongelma on hänen päässään. Irtisanoudut heti sellaisesta, jonka voi tulkita vahvistuksena omille ajatuksille.

Tsemppiä - onhan tuo mielettömän ahdistavaa. Jollain voi ehkä kasvaminen auttaa. Surullista etenkin se, että se voivottelu ja asian hokeminen ei asiaa ainakaan muuta, lähinnä vahvistaa sitä.