Mitä mieltä olette asiasta/onko kellään kokemusta seuraavasta:
Puolisoni vanhemmat ovat hyvin pihejä ja ainaisia avuttomia. Jos joskus tarvitsemme heidän apuaan, joko rahallista tai muutakin, niin he nuristen suostuvat. Kyllä heille siten taas meidän apu kelpaa ja loukkaantuvatkin jos meillä on muuta menoa. Omaa apuaan ei soisi antaa, mutta heille täytyisi juosta joka viikko pankkiasioilla, kaupassa, lumitöissä, pyykkäämässä ja muutenkin olemme heitä monessa asiassa auttaneet.
Meille tuli pieni raha-ahdinko ja tarvitsisimme hieman lainaa. Lainan maksaisimme takaisin sentilleen. Rahaa kun heillä ei ole koskaan puuttunut. Minun vanhemmilta saamme rahaa useinkin pyytämättä, eikä mitään tarvitse takaisin maksaa. Ja puolisoni vanhemmilta emme saa edes pientä lainaa, vaikka rahaa on mitä käyttää.
Teemmekö väärin, jos sanomme, että turhaa on meiltä sitten apua mihinkään pyytää jos eivät itse auta meitä? Onko se teidän mielestä uhkailua? Mitä meidän kannattaisi puolisoni kanssa tehdä tässä tilanteessa? Kaikki neuvot otan vastaan. Kiitos etukäteen!
Puolisoni vanhemmat ovat hyvin pihejä ja ainaisia avuttomia. Jos joskus tarvitsemme heidän apuaan, joko rahallista tai muutakin, niin he nuristen suostuvat. Kyllä heille siten taas meidän apu kelpaa ja loukkaantuvatkin jos meillä on muuta menoa. Omaa apuaan ei soisi antaa, mutta heille täytyisi juosta joka viikko pankkiasioilla, kaupassa, lumitöissä, pyykkäämässä ja muutenkin olemme heitä monessa asiassa auttaneet.
Meille tuli pieni raha-ahdinko ja tarvitsisimme hieman lainaa. Lainan maksaisimme takaisin sentilleen. Rahaa kun heillä ei ole koskaan puuttunut. Minun vanhemmilta saamme rahaa useinkin pyytämättä, eikä mitään tarvitse takaisin maksaa. Ja puolisoni vanhemmilta emme saa edes pientä lainaa, vaikka rahaa on mitä käyttää.
Teemmekö väärin, jos sanomme, että turhaa on meiltä sitten apua mihinkään pyytää jos eivät itse auta meitä? Onko se teidän mielestä uhkailua? Mitä meidän kannattaisi puolisoni kanssa tehdä tässä tilanteessa? Kaikki neuvot otan vastaan. Kiitos etukäteen!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mikään ei niin rassaa ystävyyttä ja sukulaisrakkautta kuin raha-asiat.
Suosittelisin kyllä, että kävisitte pankissa mieluummin kuin kysyisitte vastahakoisilta appivanhemmilta.
Monasti luullaan, että toisilla on paljon rahaa ja he ovat "rikkaita".
Ei se aina niin ole. Lainoja voidaan maksaa vuosikausia, on ehkä tehty huonoja sijoituksia ja rahat ovat menneet tms. Eivätkä kaikki halua raha-asioistaan puhua etenkään lapsilleen.
On myös niin, että monet ihmiset ovat itse eläneet aina "suu säkkiä myöten" ja pitävät itsestään selvänä, että jälkikasvukin niin tekee.
No jos aikomuksenne (ja halunne / kykynne) on maksaa laina sentilleen takaisin, niin pankkiin siitä lainan hakuun ! Korvaus eli korko on tänä päivänä halpa eikä pankki teetä ylimääräisiä palveluksia laina-aikana eikä sen jälkeen verukkeella "Kun sitä lainaakin teille annettiin..." Olkaa naimisissa keskenänne, älkää vanhempienne kanssa !
Ehkä eivät ole kertoneet, ei heillä ole velvollisuutta tehdä teille tiliä menoistaan. Voivat olla vaikka itse ahdingossa, ehkä ovat menneet takaamaan jonkun lainan ja joutuneet maksamaan sitä lainaajan jätettyä maksamatta.
Meidän kävi naapurille niin että poika möhläsi jotain, nyt vanhalla parilla ei ole varaa tehdä mitään omaa kun maksavat poikansa lainaa. Ikävää vai mitä.
Eli jos teidän mielestänne nuo ovatkin "pihejä" niin älä väitä kunnet tiedä varmasti mistä se johtuu.
Ja laina on paras hakea pankista eikä sukulaisilta tai ystäviltä. Pysyy paremmin väleissä.
Kiitä onneasi että ette olekaan saaneet apua appivanhemmiltasi.KIITOLLISUUDEN VELKA on keljuin velka mitä voitte mistään saada.Se jäytää aina.Ette omasta tai auttajanne mielestä ole koskaan täysin sujut.Pankissa ne perheen raha-asiat hoidetaan.Jos olette lainoituskelpoisia ihmisiä,saatte pankilta hyvinkin tarkoin tuloihinne sopeutetun lainatarjouksen. Oppikaa seisomaan omilla jaloillanne.Appenne on harvinaisen kaukonäköinen henkilö,olemalla tyrkkäämättä teille ansiotonta rahaa kulutkseenne.Omat menonnehan on pakko teidänkin oppia sopeuttamaan tulojenne mukaisiksi.
Mua kyllästyttää se, että appivanhemmat pitävät meitä kuin talustusnuorassa.
Soittelevat monta kertaa päivässä ja käskevät käymään heidän asioillaan ties missä. Kerran piti lähteä ajamaan yli sadan kilometrin päähän käyttämään heitä tuttavien luona. Kiitosta ei kuulunut saatikka bensakuluihin kulunutta rahaa. Olen kurkkuani myöten täynnä tätä ainaista komentelua. Ties kuinka monia satoja euroja olemme käyttäneet rahaa heidän kuljettamiseen eikä mitään korvausta ole kuulunut. Onko tämä lasten velvollisuutta vai käyttävätkö he meitä vain hyväkseen?
Miksi he eivät kulje taksilla tai bussilla vai onko taka-ajatuksena vain se että heidän omat rahat säästyvät?
"Mua kyllästyttää se, että appivanhemmat pitävät meitä kuin talustusnuorassa." Jospa antaisittekin niiden pidellä tyhjää nuoraa.
"Soittelevat monta kertaa päivässä ja käskevät käymään heidän asioillaan ties missä." Numeronäyttö ja hylkää-näppäin on keksitty, suomenkieli pitää sisällään myös erinomaisen käyttökelpoisen sanan: EI !
"Kerran piti lähteä ajamaan yli sadan kilometrin päähän käyttämään heitä tuttavien luona. Kiitosta ei kuulunut saatikka bensakuluihin kulunutta rahaa." Piti, siis miksi piti ? Kuka käski / pakotti ? Osasitko etukäteen odottaakaan kiitosta / korvausta ?
"Olen kurkkuani myöten täynnä tätä ainaista komentelua. Ties kuinka monia satoja euroja olemme käyttäneet rahaa heidän kuljettamiseen eikä mitään korvausta ole kuulunut." Ja entistä täydemmäksi ja köyhemmäksi tulette, mitä pidempään nöyristelyänne jatkatte !
"Onko tämä lasten velvollisuutta..." Ei ole !
"vai käyttävätkö he meitä vain hyväkseen?" Kyllä, härskisti !
"Miksi he eivät kulje taksilla tai bussilla vai onko taka-ajatuksena vain se että heidän omat rahat säästyvät?" Vastasitkin jo itse itsellesi, mutta esitäpä samainen kysymys appivanhemillesi. Itse asiassa sinun olisi pitänyt tehdä se jo aikapäiviä sitten.
Heh... Taitaapi olla vävynrentulla omakohtaisia kokemuksia, kun osasit antaa noin hyviä neuvoja!
Kiitos hyvistä neuvoista, taidanpa noudattaa neuvojasi...=)
En menisi kyllä lainaa pyytämään tuollaisilta appivanhemmilta kuten en omiltanikaan. Oman anoppini mielilausahduksia on " kaikkihan te olette mammin lapsia". Ja luettelee sitten lasteni nimet ja samoin mieheni. Muistuttelee kirpparilta lapsille ostamistaan vaatteista. Kun mieheni sisarelle syntyi vauva, niin anoppi minulta kysymättä oli jo listaamassa vaatteita uudelle vauvalle. Yhteisiähän nämä ovat, ja ethän sinä enää näitä tarvitse, hän lausui.
Yhdessä mieheni kanssa olemme elämisemme, asumisemme ja automme kustantaneet. Silti hän tulee tänne kuin kotiinsa arvostelemaan hankintoja, liian kalliita kenkiä lapsilla ja kaikkea muuta.
Siis tämä kaikki jo ilman että olisimme appivanhemmillemme velkaa.
Tiukkaa on välillä ollut, mutta ei ole tarvinnut sen takia ketään kumarrella, paitsi tietysti pankkia.
EI KAI VANHEMPIEN TARVITSE HOITAA LASTENSA RAHA-ASIOITA. TÄYTYIS OSATA ELÄÄ OMILLA VAROILLAAN.VANHEMMAT OVAT OSANNEET SÄÄSTÄÄ JA ELÄÄ NIUKASTI. ELI ON SIINÄ PEILIIN KATSOMISTA ITSELLÄKIN. ET KAI SINÄ OMIA LAPSIASI RAHOITA, SITTEN KUN HE OVAT OMILLAAN.