Ruokarajoitteet suhteessa

"Eli siis miten paljon ruokarajoitteet tai hyvin erilaiset mieltymykset tekevät hallaa parisuhteelle?"

Ei yhtään. Miksi tehdä asioista vaikeampia kuin ne ovat? Kumpikin tekee sellaista ruokaa mitä syö. Ja molemmat lapsille, jos heitä on perheessä. Sama koskee nirsoja., ekstratulista ruokaa rakastavia jne. HUOM! Älkää kokatko liikaa, välttäkää ruokajätettä. Ja budjetista: jos toinen on ruokafriikki ja tekee itselleen gourmet aterioita ja toinen tykkää kaurapuurosta ja kokkaa sitä itselleen päivittäin: ruokakuluja ei todellakaan ole mieltä jakaa tasan, ei lähellekään.

"Miten vegaanit/kasvissyöjät pystyvät seurustelemaan lihaa syövän kanssa? "

Hyvin. Vegaani poikani asuu kumppaninsa kanssa, joka syö lihaa. Suorastaan rakastaa sitä.

"Entä voisitteko kuvitella seurustelevanne sellaisen kanssa, jolla olisi jokin oikea allergia, vaikkapa hengenvaarallinen kala- tai pähkinäallergia? "

Juu, takana minullakin pitkä avioliitto, vaikka itselläni on juurikin hengenvaarallinen kala- tai pähkinäallergia. Etenkin äyriäiset aiheuttavat hengenahdistusta salpautumista. Sitten vain ei pussailla vähään aikaan.... Nykyinen miehenikin jynssää hampaitaan henkeni edestä katkarapuja syötyään. Ex tykkäsi jostain kalaruuasta ihan täysillä. Yhdessä vaiheessa hän ei saanut ostaa sitä kotiin ollenkaan, vaan kävi tuttavilla tai ravintolassa syömässä. Henkeäni ahdisti jo kalan käsittely keittiössä - vainusin sen yläkertaan asti. Alakertaan ei ollut asiaa. Onneksi meni ohi noin voimaperäinen reagointi.

Itseasiassa lähes jokaisella lähipiirissäni on jokin allergia tai muu ruokavalio. Laktoositon, kokonaan maidoton, gluteeniton, vegaani, allergiat pähinkä, kala, äyriäiset, sienet, sitrushedelmät. Mieltymykset siihen päälle. Tästä huolimatta olen muutaman kerran vuodessa saanut ns. koko jengille ruokaa pöytään. Sellaista ruokaa josta he ovat myös pitäneet. Itseasiassa tämä on parantanut suhdettani kaikkiin läheisiin ja aiheuttanut mielenkiintoista tutkimustyötä.

Yksi tärkee pointti, olen alkanut iän myötä katselee tarkasti mitä pistän suuhuni, osittain syystä että treenaan salilla säännöllisesti ja haluan mahdollisimman suuren hyödyn, toisaalta taas haluan syödä proteiinipitoista ruokaa ja rajoittaa hiilareita, varsinkin huonoja. Se näkyy sekä ulkoisesti että tuntuu hyvältä sisäisesti, muijani taas vastaavasti syö ajoittain epäterveellisesti, mässyttää karkkia ja kaikkea lihottavaa ja se näkyy kehossa. Me ollaankin vastakohtia, minä olen lihaksikas/sporttinen keholtani ja muija on ylipainoinen sohvaperuna, siinä sitä kiihoketta nykyiselllään. On myös turha sanoa että kumppanin täytyy auttaa kuntoiluilon löytämisessä. Minäkin yhdessä vaiheessa turposin tai lihosin, korvien väli kärsi eniten kun vanhat housut ei enää mahtuneet joten tein kehon remontin, jätin kaikki huonot asiat pois, muija sen sijan jatkoi ja tulos näkyy.

Eipä ole meillä vaimon kanssa tämä ruokapuoli tuottanut ongelmia.

Minulla on keliakia, laktoosi-intoleranssi, kala-allergia sun muuta pientä ongelmaa näiden lisäksi. Lapsena vatsaan sattui, olin kuralla jatkuvasti, pieretti ja turvotti, nokkosrokko ja kaamee kutina iski vähän väliä milloin mistäkin ruuasta. Olen joutunut pakostakin katsomaan koko ikäni mitä suuhuni laitan ja sen myötä jo siinä vähän päälle 10 vuotiaasta asti olen hyvin aktiivisesti harrastanut ruuan laittoa. Koulussakin mulla oli omat eväät kun eihän kasvava poika tullut toimeen pelkästään perunalla kun saattoi mennä päiviäkin ettei oikeeta ruokaa olisi saanut. Ennen vanhaan kun ei näitä ruokarajoitteita koulussa mitenkään huomioitu.
Muutin omilleni alle parikymppisenä ja kun ei ammattikoulun ruokalassa eikä myöhemminkään työpaikan lounaskuppiloissa syömisestä tullut mitään, olen tehnyt kaikki ruokani käytännössä itse. Kun aikanaan tyttöystävä, nykyisin vaimo, tuli kuvioihin, niin eipä tuota käytäntöä muutettu, minä tein silloinkin ruuat kun onhan se nyt pystymetsästä nuoren naisen aika hankala alkaa lukemaan joka jumalan tuotteen etikettejä ja arpoa onko tässä nyt jotain mistä minun vatsa ei tykkää vai eikö ole.

Meillä elämä on vaimon kanssa muotoutunut niin, että minä käyn kaupassa, teen kaikki perusruuat ja vaimo lisää itselleen ja lapsille sellaiset asiat mitä he haluavat minun käyttämien raaka-aineiden lisäksi syödä. Vaimo tekee kauppalapun mulle siitä mitä muuta minun pitää "perusruuan" lisäksi kaupasta tuoda. Arkielämä järjestyy silloin kun on riittävästi rakkautta ihmisten välillä.