Jos luottamus on kaiken perusta, niin...

"Minä haluan luottamuksen, en pelkkää miestä. Jos en voi sitä tässä suhteessa saada, en tiedä miten jaksan. Yritän vain olla ajattelematta asiaa, tehdä paljon töitä. Viikonloput on pahimpia kun pitäisi olla perheaikaa." Tässähän teillä menee just pieleen, sä painat tapahtuneen villasella ja pakenet töihin ongelmaanne ja mitä vähemmän teillä on perheaikaa, niin sitä etäämmäs ajaudutte edelleen toisistanne. Teillä itsellänne on ongelma, ja sen vuoksi kumppanisi on ajautunut hakemaan läheisyyttä joltakulta toiselta kuvitellen sen ratkaisevan ongelmanne , mikä on taas aivan väärin sinua kohtaan, jutellahan teidän pitäisi. Koettakaa mennä terapiaan, niin joko saatte suhteenne kuntoon tai sitten ette, mutta näinkään teidän ei kannata jatkaa.

Kiitos kommentista. Keskusteltu on todella paljon. Ennen miehen ajautumista tuon toisen naisen seuraan oli erittäin syvälliset keskustelut. Pahinta varmaan olikin, että sydämen pohjasta keskusteltiin ja yhteisymmärryksessä siitä, että kumpikaan ei tee mitään hätiköityä, että heti kerrotaan toiselle jos on kolmas ihminen mukana. Muutoksia yhteiselämässä tehtiin. Muutin omaa käyttäytymistäni paljon avoimemmaksi kuin minulle on luonteenomaista, tein asioita joita en ollut koskaan tehnyt. Luulin jo, että asiat olivat paremmin.

Mies omassa mielessään ajatteli, että on hyvä kokeilla (toista) ennenkuin tapahtuu mitään hänen mielestään peruuttamatonta eli eroa. Itselleni se peruuttamaton on petetyksi tuleminen.

Jos olisimme ensin eronneet, olisi siitä ollut mahdollista palata yhteen. Nyt kun eroa ei tapahtunut, minä olin syrjäytetty, tahallisesti petetty, selän takana vehdattu. Ei voi palata takaisin puhtaaseen suhteeseen, kun se on liattu. Mies on vakuuttunut, että minä olen hänelle oikea. Minä olen se pikkumainen joka ei osaa antaa erehdystä anteeksi.

Tavallaan minusta tuntuu että petin myös itseni. Että olin todella typerä kun samaan aikaan itse yritin ylittää itseäni, ja miehellä oli viritykset toisaalla. Että tulin kolmesti petetyksi, kun mies petti, ystävätär petti ja itse petin itseni uskomalla että heidän välinsä on puhtaasti platonista ja että minun pitäisi vain olla jollain tapaa sopivampi. Nyt varsinkin tuntuu että petän itseäni ja omia arvojani, kun en vain lähde pois. Mutta jos tämä tästä muuttuu, jos se on vain hetkellistä kipua ja toipuminen on vielä mahdollista?

Minun on vaikea tietää miten suurelta osin tuo nainen vaikutti meidän kriisiin jo ennenkuin asia tuli ilmi. He olivat tekemisissä koko ajan enemmän ja mies puhuikin hänestä minulle. Tunnemme kaikki toisemme pitkältä ajalta. Maininnat kotona loppuivat kun heidän välinsä etenivät kosketukseen. Sain vahingossa tietää, mitä oli meneillään. Heidän suhteensa katkesi siihen kun asia tuli ilmi, mutta niin koin että meidänkin suhde katkesi sellaisena kuin sen olin kokenut. Miten hän, ja tuo toinenkin, saattoi salata sen minulta?

Mies on käynyt tahollaan puhumassa ja minulla on työterveyden kautta oma tuki. Mies ajattelee, että kaikki on hyvin kunhan aikaa kuluu tarpeeksi ja asiaan tulee etäisyyttä. Minusta tuntuu että hän on se asia ja saisin etäisyyttä vain jos muuttaisin pois. En saa irrotettua asiaa miehestä, hän omana itsenään muistuttaa siitä miltä petos näyttää. Hän oli se joka toimi kaksinaamaisesti ja piti yllä koko ajan virettä tuon naisen suuntaan ja syötti hänen ihastustaan.

Minusta tuntuu, että jos tämän "painan villaisella", olen itse aivan yhtä likainen ja tuohon suhteeseen sotkittu. Olemme yrittäneet ajatella niin, että nyt erottiin ja aloitettiin uusi suhde. Ei sekään auttanut. En näe mitään muuta toivoa meille, kuin muistinmenetyksen.

Olen niin lopussa tämän tilanteen kanssa, että haluaisin vain pois, mutta kaikki sanovat että yrittäkää vielä. Olen yrittänyt pyytää apua eroamiseen, mutta kukaan ei tahdo auttaa minua, kaikki painottavat kuinka paljon mieheni katuu. Tiedän että he haluavat ajatella meidän koko perheen parasta. Ehkä perheen paras on että olemme yhdessä, mutta minä olen niin onneton että olen aivan epätoivoinen kun kesäloma alkaa! Toivon, että kesä perutaan, jotta saisin olla töissä.

Ehkä on parempi mennä sinne terapiaan mutta en minä tuon kans pysty. Ja osaksi nuo vanhoja kirjotuksia,jos se edes tuommosta oli. Epäluotettava kai?