Tarkka Seder päivä ei ollut alunperin varma

KaksiSederiä kirjoitti:

Luin juuri ettei juutalaisilla ole varaa selvyttää tuleeko pääsiäisen lammas syödä Nisan -kuun 14. päivän vain Nisan -kuun 15. päivän aloittavana iltana. Nykyiseen käytäntöön ollaan päästy pitkälliseen keskustelun ja sovittelujen kautta. Toisen temppelin aikaan on kuitenkin ollut jäytössä kahden päivän järjestelmä. Raamatun perusteella, Jeesus oppilaineen vaikuttaa tämän aikaisemman ajoituksen kannattajalta. Jeesuksen aikaan nykyisen lainen juutalaisuus oli vasta kehittymässä, se oli siis tuolloin vielä polveilevaa ja hälskyvää, sillä kaikista opinkohdista ja traditioista ei oltu sovittu mitään jokaiselle yhteistä tarkkaa säännöstöä, vaikka monille isien perimmäissäännöt olivat jo suullisesti tunnettuja. Esimerkiksi Mišnan sisältö päätettiin lopullisesti vasta noin 190 jaa ja koottiin yhtiin kansiin vasta kolmannella vuosisadalla. Itse koko Talmund eli heprealisen Raamatun selitysteos, koottiin ja kirjoitettiin muistiin 200–500-luvuilla ja siihen on tehty useita muutoksia 1500-luvulta lähtien. Jeesuksen ajan juutalaisuudesta puhuttaessa kyse oli nimen omaan varhaisjuutalaisuudesta. Meidän, kristinuskon, piirissä Jeesuksen ajan juutalaisuutta on usein pidetty ulkokohtaisena lakiuskontona, jolle Jeesuksen ja varhaisten kristittyjen sanoma muodostivat täydellisen vastakohdan. Tällainen kuva on kuitenkin osoittautunut räikeäksi karikatyyriksi. Mutta onneksi, nykyisin Jeesuksen toiminta nähdään pikemminkin juutalaisuuden sisäisenä kuin sille vastakkaisena ilmiönä. Samalla on alettu ymmärtää, miten monimuotoinen ja vielä kehittymässä oleva ilmiö ensimmäisen vuosisadan juutalaisuus oli. Ajanlaskun alun juutalaisuus oli jakautunut useisiin eri ryhmiin, joilla kullakin oli oma näkemyksensä oikeasta juutalaisesta elämäntavasta. Toisaalta tietyt perusvakaumukset olivat kaikille yhteisiä. Vaikka ajanlaskun alun juutalaisuus käsitti useita erilaisia ryhmiä , tietyt perusvakaumukset olivat kaikille yhteisiä: usko yhteen Jumalaan, usko liittoon, jonka Jumala oli solminut kansansa Israelin kanssa, ja usko tämän liiton peruskirjaan, Jumalan lakiin eli Tooraan. Jumalan ja Israelin välinen liitto käsitti velvollisuuksia ja sitoumuksia, jotka koskivat molempia sopimuspuolia. Jumala sitoutui kohtelemaan Israelia sen erityisaseman mukaisesti, omana kansanaan, ja opettamaan sille hyvän ja siunauksellisen elämän lähtökohdat. Israel sitoutui olemaan kuuliainen Jumalalleen ja elämään Jumalan kansalle sopivaa elämää. Nämä lähtökohdat löytyivät Toorasta eli Mooseksen laista, sitä koskevasta opetuksesta ja sen käytännön sovelluksista. Toora sisälsi myös ohjeet rikkomusten sovittamisesta niin, että liitto pysyisi voimassa niistä huolimatta. On tärkeää huomata, että juutalaisuudessa laki ei ole pelastustie. Pelastus - Jumalan valinta - perustuu yksinomaan Jumalan armoon. Ajanlaskun alun juutalaisuus oli jakaantunut moniin eri ryhmittymiin. Näitä olivat muumuassa fariseukset, saddukeukset, essealaiset ja Jeesus-liike. Myöhemmin oli myös ns. selootit, kapunallisten uskonkiivailijoiden ryhmä, joka nousi omaksi liikkeekseen ensimmäisen juutalaissodan aikoihin. Mitta kuten alussa sanoin, tuo tarkka Seder- päivä ei ollut virlä tuolloin varma.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä