Tarujen ja ihmiskäskyjen opettamisesta

Hei Jeesus sanoo,; joka rakastaa minua, pitää minun sanani tai käskyni.

Teidän uskontonne ei ole mitään eri uskontoa vaan samaa kristinuskoa kuin muutkin kristilliset seurakunnat, tai näin ainakin nimellisesti luullaan.
Sehän tässä ihmetyttääkin että se on niin vierasta puhtaalle Jumalan sanalle raamatulle.
Eikö se että nähdään jonkun yksilön tai jopa kirkkokunnan poikkeavan Jumalan sanasta, niin toisten kristittyjen velvollisuus on yrittää auttaa harhaan mennyttä (hukkuvaa).

nouseolekirkas kirjoitti:

Teidän uskontonne ei ole mitään eri uskontoa vaan samaa kristinuskoa kuin muutkin kristilliset seurakunnat, tai näin ainakin nimellisesti luullaan.
Sehän tässä ihmetyttääkin että se on niin vierasta puhtaalle Jumalan sanalle raamatulle.
Eikö se että nähdään jonkun yksilön tai jopa kirkkokunnan poikkeavan Jumalan sanasta, niin toisten kristittyjen velvollisuus on yrittää auttaa harhaan mennyttä (hukkuvaa).

Lue lisää

Ei -ortodokseja saattaa oudoksuttaa se, että ortodoksisessa kirkossa on paljon vanhaa. Se koetaan joskus antiikkiseksi, silminnähtävää on muuttumattomuus. Lapset kastetaan edelleen kolme kertaa upottamalla kuten alkukirkossakin. Yhä edelleen sylivauvoja tuodaan Herran Pyhälle Ehtoolliselle ja uskontunnustus luetaan yhä ilman minkäänlaisia muutoksia ja lisäyksiä, sellaisena kuin se muodostui vuosien 325 ja 381 kirkolliskokouksissa Nikeassa ja Konstantinopolissa.
Sana Traditio tarkoittaa sitä, mikä luovutetaan, annetaan eteenpäin. Näin ollen traditiota on kaikki se, mikä kulkee eteenpäin, ja kaikki mitä annetaan toisille Kirkon välityksellä Kristuksesta ja apostoleista alkaen nykypäiviin asti, ja vielä tuleviin sukupolviinkin. Traditio ei ole vain kirjoitettua sanaa, vaan Kirkon elämä ja kokemus kokonaisuudessaan. Se on Kirkon elämää Pyhän Hengen innoittamana ja ohjaamana. Kuitenkaan kaikki kirkollinen ei kuulu pyhää traditioon. Jotkut asiat kirkon elämässä ovat vain ajallisia ja väliaikaisia, vain ihmisten tapoja ja perinteitä, ilman ikuista ja pysyvää merkitystä. On tärkeää erottaa maalliset, ihmisten luomat perinteet ja aito, pyhä perimätieto. Kirkon piirissä on myös asioita, jotka eivät kuulu pyhään traditioon eivätkä Kirkon myönteisiin, inhimillisiin perinteisiin. Ne tulevat Kirkon elämään syntisestä ja langenneesta maailmasta. Traditio ei hyväksy näitä Kirkon elämään soluttautuneita hairahduksia ja erehdyksiä. Voimme ymmärtää tradition elämän jatkuvuuden ideaksi.
Johannes Damaskolainen (k.749) on sanonut traditiosta: ”Me emme muuta ikuisia rajoja, jotka meidän isämme ovat asettaneet, vaan säilytämme tradition sellaisena kuin olemme sen saaneet”.
"Traditio on Pyhän Hengen toimintaa Kirkossa", ilmaisee asian V. Lossky, arvostettu ortodoksiteologi. Kristillinen traditio on se usko, jonka Jeesus Kristus antoi apostoleille ja joka apostolien ajoista lähtien on siirtynyt sukupolvelta toiselle kirkossa. Traditio tarkoittaa Raamattua, uskontunnustusta, ekumeenisten kirkolliskokousten säädöksiä ja isien kirjoituksia, kanoneja, jumalanpalveluskirjoja, pyhiä ikoneja - itse asiassa koko oppijärjestelmää, kirkkohallintoa, jumalanpalvelusta ja sitä taidetta, joka on liittynyt ortodoksiseen kirkkoon kautta aikojen.

Georges Florovsky on ilmaissut ajatuksen elävästä traditiosta seuraavasti: " Traditio on Pyhän Hengen todistus, Hengen lakkaamaton ilmestys ja hyvän sanoman saarna... Hyväksyäksemme ja ymmärtääksemme tradition meidän on elettävä kirkon sisällä, oltava tietoisia Jumalan armon läsnäolosta kirkossa ja tunnettava Pyhän Hengen elämä siinä... Traditio ei ole vain suojeleva ja vanhoillinen, vaan ensisijassa kasvun ja uudestisyntymisen alkulähde... Traditio on hengen muuttumattomuutta eikä ainoastaan sanojen."
Traditio on Hengen todistus. Kristus sanoi: "Kun totuuden Henki tulee, Hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden". (Joh. 16: 13) "Se on jumalallinen lupaus, joka muodostaa perustan ortodoksiselle uskollisuudelle traditiota kohtaa…" "Nykyajan ortodoksikristitty kokee itsensä menneisyydestä saadun suuren perinnön suojelijaksi ja perijäksi, ja hän uskoo, että hänen velvollisuutensa on jättää tämä perintö muuttumattomana tuleville sukupolville." (Piispa Kallistos)

"Lapset kastetaan kolmekertaa upottamalla" ja mistähän tarusta sinä senkin tiedät. Raamatussa sanotaan että ne jotka tulivat uskoon ottivat kasteen Jeesuksen nimeen, eiköhän Raamattu ole tässäasiassa luotettavampi lähde.
Raamatussa kastettiin upottamalla veteen , mutta tuskin kolmea kertaa , se ei ole tärkeetä , tärkeetä on vain se että kastettava oli uskossa Jeesukseen.

Tässä raamatussa on poistettu jae 37 jossa sanotaan ; jos sinä sydämmessäsi uskot.

35 Niin Filippus avasi suunsa ja lähtien tästä kirjoituksesta julisti hänelle evankeliumia Jeesuksesta.
36 Ja kulkiessaan tietä he tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: "Katso, tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?"

38 Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet.

uskovienkasteraamatussa kirjoitti:

"Lapset kastetaan kolmekertaa upottamalla" ja mistähän tarusta sinä senkin tiedät. Raamatussa sanotaan että ne jotka tulivat uskoon ottivat kasteen Jeesuksen nimeen, eiköhän Raamattu ole tässäasiassa luotettavampi lähde.
Raamatussa kastettiin upottamalla veteen , mutta tuskin kolmea kertaa , se ei ole tärkeetä , tärkeetä on vain se että kastettava oli uskossa Jeesukseen.

Tässä raamatussa on poistettu jae 37 jossa sanotaan ; jos sinä sydämmessäsi uskot.

35 Niin Filippus avasi suunsa ja lähtien tästä kirjoituksesta julisti hänelle evankeliumia Jeesuksesta.
36 Ja kulkiessaan tietä he tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: "Katso, tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?"

38 Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet.

Lue lisää

Perisynti ei siis ole varsinainen henkilökohtainen synti, vaan Jumalasta erossa olemisen tila, johon jokainen syntyy ja josta Kristus kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan pelastaa. Kun kerran on nähty, että Kristuksen armosta ja pelastuksesta tullaan osallisiksi kasteen kautta, miksi kristityt vanhemmat kieltäisivät lapsiltaan tämän pelastuksen? On totta, ettei lapsi voi itse ilmaista mielipidettään eikä uskoaan, mutta sama pätee myös muihin asioihin. Emme voi tietää, haluaako vauva jatkaa elämistä vai tulla myrkytetyksi kuoliaaksi, koska vauva ei osaa vielä ajatella. Annamme hänelle kuitenkin elämän, koska tiedämme sen paremmaksi. Sama pätee kasteeseen, joka on paras lahja, jonka vanhemmat voivat lapselleen antaa.

Lapsi kastetaan vanhempien ja kirkon uskossa, vanhemmat ja kirkko lausuvat uskontunnustuksen lapsen puolesta ja lupaavat kasvattaa hänet pyhään ja pelastavaan uskoon. Tämä oli todistettavasti ensimmäisten vuosisatojen kristittyjen usko. Lähes kaikki kristityt pitävät esikuvanaan ensimmäisten vuosisatojen alkukirkkoa, joka ei ollut vielä saavuttanut valtiouskonnon asemaa vaan nojautui yksinomaan apostoleilta saatuun opetukseen.

Tältä ajalta on säilynyt vahvoja todisteita siitä, että alkukirkko uskoi lapsikasteeseen ja harjoitti sitä. Hippolytus kirjoitti vuonna 215: ”Kastakaa… lapset, ja jos he osaavat puhua omasta puolestaan, antakaa heidän puhua. Muussa tapauksessa antakaa heidän vanhempiensa tai muiden sukulaisten puhua heidän puolestaan.” (Apostolinen traditio 21:16) Origenes kirjoitti vastaavasti: ”Kirkko on saanut apostoleilta tavan suorittaa kaste myös lapsille. Sillä he, jotka olivat varustetut jumalallisten sakramenttien salaisuuksilla, tiesivät oikein hyvin, että kaikilla on synnynnäisiä synnin tahroja, jotka on pestävä pois vedellä ja hengellä.” (Roomalaiskirjeen kommentaari 5:9).

Raamatussa kastettavilla usko edeltää kastetta. Tämä on kirkon käytäntö edelleen, kun kyseessä on kristinuskoon kääntyvä aikuinen. Uskosta on oltava selvillä ja se on tunnustettava ennen kuin kaste voidaan antaa. Mutta mitä tapahtui, kun vuosia kului ja kristinuskoon kääntyneet aikuiset alkoivat saada lapsia tai kun kokonaiset perheet kääntyivät? Apostolien teoissa todistetaan, että kokonaisia perhekuntia kastettiin (Ap.t. 16:15,33, ks. myös 1. Kor. 1:16), ja on mitä todennäköisintä, että näihin perhekuntiin kuului myös pieniä lapsia. Pietari sanoi saarnassaan kasteesta: ”teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu” (Ap.t. 2:39). Paavali puolestaan kirjoitti, että lapset voivat olla joko ”epäpuhtaita” tai ”pyhiä”, mikä saattaa viitata eroon ei-kastetun ja kastetun lapsen välillä (1. Kor. 7:14).

Ehkä tärkein raamatullinen avain lapsikasteen ymmärtämiseksi on kuitenkin Paavalin opetus siitä, että kaste on korvannut ympärileikkauksen merkkinä, jonka kautta ihminen tulee Jumalan kansan jäseneksi. On ymmärrettävä, että Paavalin mukaan kirkon eli Kristuksen ruumiin (Kol. 1:18, Ef. 1:23) jäseneksi tullaan kasteen eikä pelkästään uskon kautta: ”Meidät kaikki, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, on kastettu yhdeksi ruumiiksi. Yksi ja sama Henki on yhdistänyt meidät, kaikki me olemme saaneet juoda samaa Henkeä.” (1. Kor. 12:13)

Vanhassa liitossa ympärileikkaus oli merkkinä Jumalan liittoon kuulumisesta (1. Moos. 17:10–13), mutta uudessa liitossa meidät yhdistää Kristukseen ”ympärileikkaus, jota ei ole ihmiskäsin tehty, Kristuksen ympärileikkaus, jossa syntinen luonto riisutaan pois. Kasteessa teidät yhdessä hänen kanssaan haudattiin ja herätettiin eloon, kun uskoitte Jumalaan, joka voimallaan herätti Kristuksen kuolleista. Te olitte kuolleita rikkomustenne ja ympärileikkaamattomuutenne vuoksi, mutta Jumala teki teidät eläviksi yhdessä Kristuksen kanssa.” (Kol. 2:11–13) Kysymys kuuluu: tehtiinkö kastetta ennakoinut ympärileikkaus vasta aikuisille vai jo lapsille? Halusiko Jumala sisällyttää lapset liittoonsa? Vastaus on kiistatta myönteinen – ympärileikkaus tehtiin juutalaiselle lapselle kahdeksantena päivänä syntymästä (1. Moos. 17:12).

uskovienkasteraamatussa kirjoitti:

"Lapset kastetaan kolmekertaa upottamalla" ja mistähän tarusta sinä senkin tiedät. Raamatussa sanotaan että ne jotka tulivat uskoon ottivat kasteen Jeesuksen nimeen, eiköhän Raamattu ole tässäasiassa luotettavampi lähde.
Raamatussa kastettiin upottamalla veteen , mutta tuskin kolmea kertaa , se ei ole tärkeetä , tärkeetä on vain se että kastettava oli uskossa Jeesukseen.

Tässä raamatussa on poistettu jae 37 jossa sanotaan ; jos sinä sydämmessäsi uskot.

35 Niin Filippus avasi suunsa ja lähtien tästä kirjoituksesta julisti hänelle evankeliumia Jeesuksesta.
36 Ja kulkiessaan tietä he tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: "Katso, tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?"

38 Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet.

Lue lisää

Vuoden 1992 käännöksessä on tuon Apostolien tekojen luvun 8 paikkeilla tuosta jakeesta 37 maininta: "Jae puuttuu vanhimmista käsikirjoituksista". Sitä ei ole poistettu Raamatusta, vaan lisätty sinne jossain vaiheessa. Aiempaa käännöstä tehdessä on ilmeisesti ajateltu, että kun se ei kuulu aivan vanhimpiin kirjoituksiin, niin se ei kuulu sitten myöskään silloiseen käännökseen. Jostain syystä ovat kuitenkin päätyneet sellaiseen kompromissiin, että jakeiden numerointi on haluttu tehdä tuolla tavalla. (Kenties jotta jakeiden numerointi olisi harmoniassa muiden kielten käännösten kanssa? En tiedä.)

Ihan vaan huomautuksena tuohon, kun viestissäsi vaikuttaa olevan hieman pätemisen tarvetta. Sinänsä tuo jae ei ole ihan mahdottoman merkityksellinen, koska lopputulos on mikä on: hoviherra sai kasteen ja Etiopia evankeliumin ja ortodoksisen uskon (olivat jo noudattaneet lakia sen tuhat vuotta, siksi se hoviherra siellä oli ylimalkaan lukemassa Jesajan kirjaa).

Toisaalta tuolla jakeella on kyllä sellainen painoarvo, että se osoittaa nimenomaan sen, että ihmiset -- se on: kirkko -- ovat kirjoittaneet Raamatun ja siksi kirjoituksista on jo alunperin ollut liikenteessä erilaisia versioita.

Kolmesti kastaminen on meille siirtynyt perintönä kirkon mukana, kastammehan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Pitäisikö jatkumosta luopua vain sen tähden, että jossain aivan muualla on syntynyt tällainen protestoiva uskonto, jonka piirissä on ihmisiä, jotka vaativat kirjaimellista tulkintaa? En kyllä itse lähtisi sellaiseen luopumukseen, enkä lähde myöskään näitä protestoivia neuvomaan heidän uskomisessansa.

Olemme ekumeniaa vastaan. Ja kuka ei ole ekumeni? Se jonka elämä on oikein perustettu ortodoksiseen kirkkoon. Vahvista itsesi elämässä ortodoksisessa kirkossa, elä ortodoksisella henkisyydellä ja siten myös ekumeniaa vastaan. Halusin kertoa teille tämän. /Vatopedin luostarin johtaja vanhus Efraim.

Ortodoksisuus puhtaimmillaan vastustaa ekumeniaa ja vapaamuurariutta, protenstantit suvaitsevat kummatkin ja siksi ollaan hakoteillä siitä perinnöstä ja sen arvosta jonka Jeesus Jumala ihmiskunnalle lahjoitti.

Älä puhu soopaa ,, ei kaikki protestantit todellakaan hyväksy mitää vapaamuurariutta, eikä mitään muitakaan salaseuroja , joita kyllä on pilvinpimein jos et satu tietämään.
En hyväksy mitää ekumeniaa mitä jotkut paavit ym, ajaa, mutta kristittyjen ykseyden hyväksyn jolla tarkoitetaan uudestisyntyneitä uskoon tulleita oikeita kristittyjä , eikä vain kirkon kirjoissa olevia pakanoita.

Kristittyjen protestanttinen valtavirta hyväksyy vapaamuurariuden, mutta fundamentalistikristittyjen ja eräiden kristillisten liikkeiden piiristä löytyy kiivaita vastustajia sekä Suomessa että ulkomailla.

Kirkon tutkimuskeskuksen tut­kimuksessa ( Harri Heino: ”Mihin vapaamuurari uskoo? Suomalaisten vapaamuurarien arvot, etiikka ja uskonnollisuus”, 1995 ) vapaamuurarien todettiin olevan aktiivisempia evankelisluterilaiseen kirkon jäseniä sekä kunnioittavan yhteiskunnan eri instituutioita, hyviä tapoja, perhettä, humanitääristä toimintaa sekä yksinkertaisia ja luonnollisia elämäntapoja enemmän kuin suomalaiset miehet keskimäärin.

Suomessakin monet kirkot sekä herätysliikkeet harrastavat ekumeniaa Katolisen kirkon ja Paavin kanssa mm: Luterilainen kirkko, ortodoksinen kirkko, Suomen vapaakirkko, helluntaiherätys, Suomen baptistiyhdyskunta, Suomen adventtikirkko, pelastusarmeija, Finlands Svenska adventkyrka, Finlands Svenska metodistkyrka, Finlands Svenska pingstmission, Fria missionsförbundet, The Anglican church in Finland, Finlands Svenska baptistsamfund.

Tiedätkö että kun vapaamuurari saavuttaa viimeisen asteen vapaamuurariudessa , niin hänelle sanotaan että vapaamuurarien Jumala on lusifer, mutta sieltä ei vissiin ole enää mahdollista palata, tai tehdä parannusta, sielu on kai myyty jo saatanalle.