Keskenkasvuinen mies, vaikka ikää liki 50. Ei ymmärrä mistään mitään, ei ole käytöstapoja, on ilkeä kaikille ja korostaa itseään koko ajan. Kehuu koulutuksellaan vaikka ei ole mitään kouluja loppuun käynyt. Ei kykene töihin, ei normaaliin ihmissuhteeseen, on riippuvainen naisten alastonkuvista ja hengailee seuranhakupalstoilla hakematta juitenkaan mitään mukamas, hädin tuskin selviää perusasioista, mutta aina pätemässä ilman mitään syytä. Juo ja käyttänyt aikanaan lääkkeitä. Tuntuu jotenkin vastenmieliseltä koko ajatus tästä ns. "Parisuhteesta". Hyi helkkari...en pysty tähän kohta enää.
Kyllästynytparisuhteeseeni
Ämvaimoke
151352
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Itsepä olet miehen valinnut. Millä perusteella aikoinaan valitsitkaan juuri hänet?
Sama täällä kun mies jolla ikäkriisiä pukkaa. Johan tuli pettämistä, juomista, vittulua, käytös muuttui kun piti ruveta näyttämään muille kuinka menestyy. On koulutuksia käynyt ja kuinka on iso pomo jne. Kuinka rahaa tienaa. Komean auton osti jne. Aina vain diedän ja siedän. Ja se millä sen itselleni "oikeutan on lapset. En ikinä näytä tai tule kertomaan niiden isästä mihin tämä johti. Mutta onnellinen en ole vaikka muut niin luulee. Tiedän etten tule koskaan olemaan. Mutta kunhan lapset saavat elää onnellisena ja tietämättöminä mitä isän kriisi on tässä iässä iskenyt. Toki se lähteä saa kuten olen monta kertaa niin pyytänyt. Ei lähde koska tietää mitä kerron syyksi. Näillä mennään ja kun aika jättää miehestä nautin sitten olostani. Ärsyttävää kun nuo toiset naiset eivät ota uskoakseen mitä kerron. Vaan aina menee minun piikkiin kun en anna eroa ja sovinnolla. Aina sanon tule hakemaan ei muuten lähde. Ja kun se totuus tulee ettei erota on minun syyni kun käy pettämässä. Vai niin minunko vika on että varatulle avaa haaransa? Jotenkin kyllästyttää olla se joka joutuu selittelemään miten suhteillaan ja miksi en eroa ota. Ei tahdo jaksaa. Mutta lapsille en kerro enkä näytä kuinka sairas tuo mies on. Toki kadun kun aikanaan sen otin. En voinut tietää. No kun näen lapset onnellisina ja hyvävointisina minulle riittää. Olen jo oppinut vastaamaan niille jotka "käräyttävät mieheni mulle.
Itse olet sellaisen miehen valinnut, joka vetoaa muihinkin naisiin kun sinuun.
Saiko miehesi sinulta mitään arvostusta ennen kuin tämä "ikäkriisi" pukkasi? Jos arvostit miestäsi vielä silloin, niin millä tavalla se ilmeni?
Arvostusta no tasan siihen asti kun jäi eka kerran pettämisestä kiinni. Älä huoli annoin takaisin samalla mitalla. Arvostan toki miestä jos elää kunnioittavasti minua kohtaan. Se mikä tässä eniten kismittää että otin sen aikanaan kun mulla oli toinenkin vaihtoehto jolle en antanut mahdollisuutta. Nyt kun haikeana mietin mitähän se olisi antanut samanko?
Niin? No miksi sitten et ole jo nostanut kytkintä aika päiviä sitten? :D
Voi voi, miksi ensimmäiseksi lyödään?
Sanotaan, että miksi et eroa tai miksi hänet otit.... Vain ennustaja pystyy näkemään tulevaisuuteen ja eiköhän jokainen suhteeseen lähde hyvään uskoen ja luottaen.
Nuoremmilla on vielä virtaa uusiin yrityksiin, keski-iän ylittäneet ovat vähän huonommassa asemassa.
Sitä vaan yrittää sinnitellä eteenpäin; on ainakin koti, jonka koko aikuiselämänsä kodikseen on luonut, on lapset/lapsenlapset, joita yrittää suojella, joilla on omat asiansa, eikä voi heille halua lastata vanhempiensa taakkoja ja haluaísi, että heille pysyis suhteet kumpaankin. Rahastakin usein on puutetta. "Vanha" ei enää paremmaksi tule, ei tienestejä tai pienet sellaiset tai pikkuruinen eläke - eikä enää jaksaisi lähteä kaikkia alusta rakentamaan ja uutta suhdettakaan luomaan. Suru, masennus, katkeruus ja luovuttaminen varmasti päällimmäisiä tunteita pitkän liiton ja koko elämän hajotessa.
Noita juttuja on nuoremmillakin, mutta heillä vielä elämä edessään ja uusia mahdollisuuksia.
Voimia teille kaikille kamppailuun elämän ristiaallokossa!
Murmeliini, kirjoitat asiaa. Moni kynsin hampain pitää kiinni siitä mitä on elämänsä aikana luonut. Vaikeuksien kanssa taistellaan ja toivotaan parempaa huomista.
Kuitenkin, jos puoliso, johon on luottanut vuosikausia, osottauu ylisepääsemättömän hankalaksi, onko sittenkin vielä nieltävä kiukku, pidettävä lääkkeillä koko ajan kohoava verenpaine rajoissa, syötävä unilääkkeitä pystyäkseen nukkumaan ainakin muutaman tunnin yössä? Sillä aikaa kun puoliso jatkaa kummankin yhteisesen elämän tuhoamista?
Jossakin lienee raja jolloin "oma lupa, oma tupa" on paras vaihtoehto. Vaikkakin taloudellinen tilanne tulee kärsimään. Mielenrauha on sen arvoista.
Siinä ainakin, alussa päästessä pahimman yli , lopulta saa rauhan ja pienemmät lääkeannokset :) . Eikä ne jo aikuiset lapset mihinkään katoa. Heiltä saa jatkuvasti ystävyyttä ja tukea, iloa lasten lapsista jos heitäkin on.
Oma henkinen tasapaino sallii nyt tilaa uusille ideoille, lisää energiaa uusille harrastuksille ja ystäville.
Juurikin niin.
80-kymppisenä ei enää voi valita, silloin mennään palvelukotiin, jossa viereisessä pedissä sama ärhentelijä jatkaa.
Jos tuohon tilanteeseen päätyy, pitää ainakin valita eri paikka, jollei toinen jo ole kahdessa metrissä.
Tämä on aina niin yksisilmäistä, sanoa että "puoliso osoittautuu hankalaksi" niin kuin itsellä ei olisi ollut siihen mitään osaa eikä arpaa. Kuinka moni näkee vain toisen muuttuneen käytöksen, mutta on sokea kaikelle sille mikä omassa käytöksessä on muuttunut?
Kirjoituksesi pursuaa halveksuntaa puolisoasi kohtaan. Miksi siis olet hänen kanssaan? Eikö olisi molemmille parempi erota, ellet sitten ole marttyyrityyppiä ja miehesi narsisti, silloin sovitte hyvin yhteen.
En halveksu. Kyllästynyt vain siihen että maksan kaikki ja huolehdin hänestä ja hänen lapsestaan kuin omastani. Saan kiitokseksi pelkkää haukkumista ja tylyyttä..
Itse pååtåt mitä maksat ja kenestä huolehdit. Olet AIKUINEN nainen, joten olisi jo aika ottaa ohjat elämääsi omiin käsiin. Miksi ihmeessä mahdollistat miehellesi noin helpon elämän?
Sitä saa mitä tilaa. Kemia ratkaisee vai mitä naiset? :)
Yksi pariskunta oli joskus vähän ongelmissa. Mies tuntui voivan tehdä vapaasti tai ainakin nainen kuvitteli, että hän ei voi ja mies esitti känkkäränkkää.
Nainen teki monta asiaa, mutta ei lähtenyt suhteesta. Mitään muutosta ei tullut. Sitten aikanaan, nainen aikoi muuttaa pois, viedä tavarat ja erota. Johan alkoi tapahtua.