Millaisia kokemuksia teillä on eron jälkeisistä suhteista? Kuinka pian löysitte uuden? Oliko useita ns. ylimenovaiheen suhteita? Itselläni erosta nyt 1,5 vuotta, olin se jätetty osapuoli. Eron jälkeen on ollut useita suhteita, suurin osa ns. soittelusuhteita, mutta pari vakavampaakin juttua ollut. Ja aina tulee epäilys siitä, että haluaako sittenkään seurustella, onko tämä nyt sitä mitä sen pitäis olla jne. En tiedä onko tämä jotain sitoutumiskammoa vai enkö vain yksinkertaisesti ole tavannut sitä oikeaa. Pitäisikö vain antaa ajan kulua ja katsoa tuleeko tästäkään seurustelusta mitään. Kuitenkin kumppanissa kaikki ihan kohdallaan. Vai onko tämä tätä eronneen tuskaa, tunteita kuitenkin vielä exää kohtaan on?
uudet suhteet
ulalla
61230
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
eron tuskaa.Minulla ollut samoin,aidosti en pysty vielä uuteen aitoon suhteeseen.Mutta mielessä on ollut jo kevään merkkejä,jos sittenkin...
ainakin yli kolme vuotta,ennenkuin edes pysty ajattelemaan uutta suhdetta,
Tapaile ihmisiä,mutta älä uuteen suhteeseen ainakaan pariin vuoteen ala.MALTTIA,MALTTIA
Tunteet exää kohtaa ei lopu ehkä koskaan,itselläni ainakin tuntuu siltä,veläkin on ikävä.(VAIKKA EXÄ ON UUDESSA SUHTEESSA)
..oikeasti ketään sytyttänyt. Ex.vaimoa ei ole ikävä eikä muistot paljonkaan vaivaa. Noita soittojuttuja joo on ollut ja pari pientä iltaa tullut siinä sivussa vietettyä. Ei ole halua vielä minkäänlaiseen sitoutumiseen ja olen sen kyllä esille tuonut, en siis senpuoleen ole ketään loukannut. Tutinaa on kyllä kevääseen ja kesään, mutta jos ei fiiliksiä, sitten ei. Pitänee nyt vain elellä ja ajatella, että on vielä aikaa.
Muinaisen viiden vuoden seurustelun jälkeen minulla meni yli 9 kk ennen kuin edes vilkaisin miehiin, ja sittenkin tuli vain lyhyitä suhteita, kunnes tapasin mieheni reilun kaksi ja puoli vuotta tuon pitkän seurustelun jälkeen.
Minulla ei siis ollut takana edes avioeroa, mutta ilmeisesti alitajunta tökki vakavia suhteita vastaan. Enkä siitä mitenkään katso kärsineeni, kun nyt katson asiaa taaksepäin. Hyvää kannatti odottaa.
Pitääkö sitä sanoa sitoutumiskammoksi, jos kohdalle ei heti satu sitä oikeaa miestä? Itse olettaisin, että sinun olisi hyvä toipua entisestä suhteestasi, ettet vie sitä mukanasi uuteen? Vai ilahtuisitko itse, jos uusi seurustelukumppanisi olisi kiinni entisessään?
Kun mieheni tuli vastaan, olin melko nopeasti varma asiastani. Entinen suhde oli kuollut ja kuopattu, ja se siitä. Totta kai se jäi eletyksi elämäksi, mutta ei sitä ollut erikoista tarvetta muistella.
Toiset vaan porskuttaa eronsa läpi, heti on uusi kainalossa, tai yleensä miehen halutessa eroa, jo uusi katsottuna ennen eroa. Oikein hehkutetaan sillä, miten kaikki on hyvin, miten onnellisia ollaan ym. Toiset joutuvat käymään kriisissään koko elämänsä ja parisuhteen läpi. Ja aikaahan tuohon läpikäymiseen menee. Eli minusta on vahvan ja hyvän itsetunnon omaavan ihmisen merkki, että pystyy olemaan yksin ja seisomaan omilla jaloillaan. Moni tipahtaa korkealta aloittaessaan suhteen liian aikaisin...
vastanneille. Näin vähän itsekin ajattelin asian olevan. Näissä asioissa ois siitä kristallipallosta hyötyä...