Olenko ainut jolle silmiin katsominen on todella ahdistavaa? Haluaisin pystyä katsomaan ihan luontevasti toista ihmistä silmiin mutta jotenkin keskityn siihen liikaa ja tuijotan pelästyneen näköisenä kun tulee katsekontakti... Tänään olin eräässä tärkeässä keskustelussa, jossa oli minun lisäksi kolme ihmistä pöydän ääressä ja kun minulle puhuttiin, en pystynyt katsomaan silmiin pitkään, vaan vilkaisin vaan välillä pikaisesti ja sitten käänsin katseen pöytään... Pelkään että annoin itsestäni todella huonon kuvan heille.
Osaisiko joku antaa jotain neuvoja miten tällaisesta pääsee eroon?
Osaisiko joku antaa jotain neuvoja miten tällaisesta pääsee eroon?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Saatan ahdistua tai alkaa nauramaan toisen naamalle tai virnistykselle. Ei kovin kohteliasta siis. Siksi pyrin katsomaan, mutta sitten kun ajatus ei toimi ja en pysy keskustelussa kiinni niin käännän katseen ja mietin mistä puhutaan. Näin en vaikuta poissaolevalta tai epäkohteliaalta toista kohtaan. Ilman puhetta voin katsoa, mutta en silti kovin pitkään sillä se alkaa ahdistaa helpommin. Katsomonen ei ahdista, jos ei tarvitse olla itse äänessä ja toinen puhuu. Jos taas itse puhun niin katson kyllä silmiin, mutta ajatuksen pitää kulkea mukana.