Helsinki kävisi esimerkiksi eduskunnalle

Eduskunnassa pitäisi ajaa koko maan etua. Niin siellä ei tehdä. Kussakin puolueessa pyritään ajamaan vain oman puolueen etua, maan ja kansan edusta vähät välittäen. Puolueet tekevät omia esityksiään, toiset puolueet ne toppaavat, hallitus tekee päätöksiä ja joutuu perumaan niitä, jatkuvaa riitelyä. Toisin on Helsingissä. Kaupunginvaltuustossa ja -hallituksessa pystytään eri puolueiden kesken yksimielisiin päätöksiin ja suunnitelmiin. Siitä hyvää todistetta tässä:

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005655793.html

Yhteinen, yksimielinen pamfletti eri puolueita edustavalta kaupungin johdolta (Vapaavuori/kokoomus, Sinnemäki/vihreät ja Razmayr/sdp), ja koko 85-henkinen kaupunginvaltuusto on yksimielisenä noiden asioiden takana.

Mistä johtuu tuo hyvin suuri eroavuus eduskunnan ja Helsingin päättäjien välillä? Tekisi mieleni sanoa, että varmaan siitä, kun Helsingin kaupunginvaltuustossa ei ole kepu sotkemassa asioita. No, onhan siellä kepullakin kaksi edustajaa, eli vähän yli 2 % valtuuston jäsenmäärästä. Ja onhan siellä Väyrynenkin, tosin kristillisdemokraattien ryhmässä, mutta tuskin lienee monessakaan valtuuston kokouksessa käynyt.

Johtuisiko tuo täällä nähtävä poikkeuksellinen yksimielisyys sittenkin siitä, että valtuustossamme on vallalla järki, toisin kuin eduskunnassa, ja valtuustossamme kaikkien puolueiden edustajat näkevät kaupunkimme edun ja pyrkivät toimimaan sen hyväksi. Eduskunnassa, jossa siis pitäisi toimia maan parhaaksi, niin ei todellakaan tehdä. Toki Helsingin valtuustossa pyritään samalla toimimaan koko maan hyväksi, sillä onhan kaupunkimme etu myös maan etu. Jos ette jaksaneet lukea linkkini kirjoitusta, tässä siitä edellä sanomaani todistavia kohtia:

>>Kaupungit ovat edelläkävijöitä myös politiikan toiminta­tapojen uudistamisessa. Helsinki haluaa näyttää tässä esimerkkiä. Kaupungille laadittiin viime syksynä uusi, moderni ja monia innostanut strategia. Strategia hyväksyttiin lähes yksimielisesti, samoin vaalikauden ensimmäinen budjetti. Päätöksiä on tehty laajalla enemmistöllä myös isoista joukkoliikenne­investoinneista.

Monissa kaupungeissa on vireillä samanlaisia muutoksia. Kontrasti valtiolliseen päätöksentekoon on ilmeinen, eikä esimerkkiä tarvitse hakea kaukaa. Maan historian suurimman hallintoreformin kokonaisvaikutuksia ei ole edes yritetty ­arvioida puhumattakaan, että arviointiin olisi osallistettu keskeisiä sidosryhmiä, kuten kaupunkeja. Jättimäistä uudistusta runtataan läpi pienellä enemmistöllä ja hirvittävällä kiireellä<<

Siinäpä todetaan tosiasiaa myös tuosta sote- ja maakuntauudistuksesta, joka on kepun kärkihanke ja jossa valitettavasti mukana on myös kokoomus saatuaan puolueen johdossa tärkeäksi nähtyä. Onneksi kokoomuksessa on myös edustajia, joilla on järkeä ja vastuuntuntoa. Sellainen varmaan on Elina Lepomäki ja sellaiseksi kai osoittautui nyt myös ”Hjallis” Harkimo.

Sanotaan, että joukossa tyhmyys tiivistyy. Olisiko eduskunnassa nähtävä todiste siitä? Varmaan sitten viisaiden suuressa joukossa tyhmemmätkin viisastuvat. Olisiko siitä todiste se, että Helsingin kaupunginvaltuustossa sen kepulaisetkaan edustajat eivät yritä topata valtuuston viisaan johdon ajamia hankkeita?