Olen lukenut palstaa jonkin aikaa ja aivan puistatuttaa se, miten jotkut perheelliset naiset jatkavat suhteessa vaikka huomaavat lapsen pahan olon tms. Tai eron jälkeen vielä antavat lapsen käydä isän luona, vaikka tietävät hänet väkivaltaiseksi.
Itse jouduin koko lapsuuteni kestämään isän aiheuttamaa väkivaltaa kohdistuen minuun sekä äitiini. En ole ikinä saanut nyrkistä, mutta kaikkea muuta aina tukkapöllystä tappamisen uhkailuun. Väkivalta oli erittäin pahaa sekä fyysisesti että henkisesti.
Lopputuloksena on tämä, olen nuori aikuinen jolla ei ole mitään luottoa ihmisiin varsinkaan miespuolisiin. Itsetunto, mikä se on?? Isäni jälkeen onnistuin löytämään vain väkivaltaisia poikaystäviä, koska pidin heitä turvallisina. Olin tottunut saamaan turpaani niin tiesin mihin varautua ja reagoida. Välillä tulee mahdottomia itkukohtauksia täysin ilman syytä, ollut jo kauan.
Ymmärtäkää hyvät naiset lähteä ajoissa pois suhteesta!! Onhan se helpommin sanottu kuin tehty, mutta minä (niinkuin moni muukin sen kokenut) tietää miltä tuntuu. Ehkä te sen pystytte sivuuttamaan mutta ei pieni, kasvava lapsi joka koko ajan ottaa mallia ja rakentaa identiteettiään.
Ja mitä tulee lasten viikonloppuvierailuihin väkivaltaisen isän luona. Jos lapsi edes vihjaa, että isän luona ei ole kivaa tms, keskustelkaa lapsen kanssa miksi. Omalla kohdalla kävi niin, että sen sijaan että sain omasta "tyhmyydestäni" turpaan isä purki myös äitini "tyhmyyden" minuun. Eihän hän voinut enää äitiini sitä purkaa. Ja edelleen olen katkera äidilleni siitä, että miten hän saattoi päästää minut isälleni vaikka tiesi mitä isä minulle tekee!!
Tsemppiä kaikille asian kanssa kamppaileville. Ja ellette halua/jaksa/pysty ajamaan omaa etua niin ajakaa edes lasten!
Itse jouduin koko lapsuuteni kestämään isän aiheuttamaa väkivaltaa kohdistuen minuun sekä äitiini. En ole ikinä saanut nyrkistä, mutta kaikkea muuta aina tukkapöllystä tappamisen uhkailuun. Väkivalta oli erittäin pahaa sekä fyysisesti että henkisesti.
Lopputuloksena on tämä, olen nuori aikuinen jolla ei ole mitään luottoa ihmisiin varsinkaan miespuolisiin. Itsetunto, mikä se on?? Isäni jälkeen onnistuin löytämään vain väkivaltaisia poikaystäviä, koska pidin heitä turvallisina. Olin tottunut saamaan turpaani niin tiesin mihin varautua ja reagoida. Välillä tulee mahdottomia itkukohtauksia täysin ilman syytä, ollut jo kauan.
Ymmärtäkää hyvät naiset lähteä ajoissa pois suhteesta!! Onhan se helpommin sanottu kuin tehty, mutta minä (niinkuin moni muukin sen kokenut) tietää miltä tuntuu. Ehkä te sen pystytte sivuuttamaan mutta ei pieni, kasvava lapsi joka koko ajan ottaa mallia ja rakentaa identiteettiään.
Ja mitä tulee lasten viikonloppuvierailuihin väkivaltaisen isän luona. Jos lapsi edes vihjaa, että isän luona ei ole kivaa tms, keskustelkaa lapsen kanssa miksi. Omalla kohdalla kävi niin, että sen sijaan että sain omasta "tyhmyydestäni" turpaan isä purki myös äitini "tyhmyyden" minuun. Eihän hän voinut enää äitiini sitä purkaa. Ja edelleen olen katkera äidilleni siitä, että miten hän saattoi päästää minut isälleni vaikka tiesi mitä isä minulle tekee!!
Tsemppiä kaikille asian kanssa kamppaileville. Ja ellette halua/jaksa/pysty ajamaan omaa etua niin ajakaa edes lasten!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ehkä se on sitä "naiskasvatusta" jota pidetään ylhäältä annettuna ja sallittuna. Jospa naiset alkoivat jo itsekin pitää väkivaltaa "luonnon lakien" mukaisena normaalina käytöksenä.
Onneksi asiasta alettiin puhua enemmän ja julkisesti kun miesten naisiin kohdistamasta väkivallasta tuli yleisen syyttäjän alainen asia. Tuomiothan ovat yhä edeleen täysin olemattomat.Huumediilerikin saa ehdollisen vankeustuomien mutta miestin naisiin kohdistamaa väkivaltaa pidetään oikeusistuimessa (salarakkaasti) "perheen sisäisenä" asiana.
Koti on naiselle maailman vaarallisin paikka.
tuntuu olevan vallalla käsitys,että eronneet miehet ovat väkivaltaisia ja juoppoja.
Näitäkin varmasti on,mutta olen aivan varma,etä yhtä monen äidin luona on lapsen paha olla kuin isänkin.
Väittäisin,että isät olisivat parempia huoltajia
useammin kuin äidit.
Lapsiin kohdistuvia älyttömiä hermostumisia ja läpsimisiä näkee joka päivä esim. kaupassa.
Väkivalta on ehdottomasti väärin,mutta alkaa
nää yleistykset menee vähän yksipuoliseksi.
Mies on muutenkin esim. huoltajuuskiistoissa
niin altavastaajana.
äitimyytti elää vieläkin niin voimakkaana.
Tilastot valehtelevat niin paljon(miehet ei kehtaa ilmoittaa naistensa väkivaltatapauksista)
Olet oikeassa: kaupassa näkee aivan jatkuvasti naisten lyövän lapsiaan, myös kielenkäyttö on aivan räävitöntä. Tämä ei silti tarkoita, että naiset olisivat huonompia kuin miehet, vaan ehkäpä lapset ovat jälleen vain "sattuneet" jäämään väärälle vanhemmalle. Se, että tuo väärä on useammin äiti kuin isä johtuu kahdesta seikasta: äitimyytistä johtuvasta sukupuolisyrjinnästä (kuten totesitkin) ja valitettavasti myös joidenkin isien välinpitämättömästä asenteesta (heitäkin tiestysti on). Jälkimäinenkin voisi tosin osittain korjaantua, mikäli eronneelle isällekin löytyisi asiallien sija lastensa vanhempana. Ensimmäinen seikka taas saataisiin kerralla kuntoon lainsäädäntöteitse.
Äitimyytti sisältää paljon kielteisiä asioita. Muunmuassa sen että äidin paikan katsotaan olevan kotona ja ensisijaiseti hoitamassa lapsia. (Seuraa äidille: pätkätyöt, työttömyys ym) Miesten työn on katsottu olevan kodin ulkopuolella. Tästä seuraa miehille, että aikaa ei ole (yleistäen) käytetty yhtä paljon lasten ja kodin hoitoon, joka osoittaisi erotilanteessa miehen sitoutuneisuuden lapseen.
Olen itse sitä mieltä, että miesten tulisi ansaita ja raivata paikka itselleen perheessä ja alkaa käyttää esim. oikeutta puolentoista vuoden hoitovapaaseen lapsen syntymän jälkeen. Eiköhän käytäntö oikeuskäsittelyssä ala muuttua.
Tähän epäkohtaan soisi totiseti miestenkin puuttuvan kovalla kädellä. Kysymys on lopuksi lapsen sekä kummankin vanhemman edusta ja hyvästä elämsätä.
minkä teet jos lapsi joutuu koko ajan äidin psyykkisen väkivallan kohteeksi?
Syyllistämistä, huutoa, haukkumista(v*tun kakara), itsetunnon murentamista.
Sossu ei auta, perheneuvoloihin älyttömät jonot, äiti on aina lastenvalvojien mielestä oikeassa, ei isä.
Mihin voi ottaayhteyttä?
Poikkeuksellisen suoraa ja rehellistä tekstiä. Teit kyllä ainakin minuun vaikutuksen. lAPSI ei pysty sivuuttamaan väkivaltatilanteita kuin aikuinen vaan alkaa rakentaa sosiaalista koodistoaan tilanteiden pohjalta. Niin totta ja hyvin ilmaistu. Sinä "Missy" tulet takuulla pärjäämään upeasti koska olet fiksu. Kaikkea parasta Sinulle ja kiitos virkistävän tarkkanäköisestä kirjoituksestasi!
Itse täytän kohta 20, aikoinaan melkein sama juttu , toisin ei isä muhun koskenut mutta meinas kerran lyödä kun puolustin äitiäni. Onneksi erosivat, mutta pikkuveljeni kyllä kärsi, hän ei oikein ymmärtänyt/uskonut että isä on alkoholisti ja väkivalt. Mut KAIkKEA HYVÄÄ SINULLE! ja huom. kaikki miehet eivät ole samanlaisia, itelläni huolehtiva ja luottamuksen arvoinen poikaystävä ja muista että ihmiset kohtelevat sinua just niin kun sinä annat niiden sinua kohdella, joten lippu korkealle ja positiivista asennetta, itse ainakin yritän!=)
Meillä toisinpäin, lapsen äiti pahoinpitelee henkisesti lasta, eron jälkeen tilanne on mennyt ihan hirveäksi.
toista syyllistetään ja syytetään, lapsen pahasta olosta syytetään myös aina minua.
Huuto, uhkailu, haistattelut, ym. niitä käytetään päivittäin.
Apua ei mistään saa, sossukin on äidin puolella ja kiinostuneempi rahasta kuin lapsen hyvinvoinnista.
Lapsi selkeästi jo muuttunut sulkeutuneemmaksi ja vihaiseksi.
Mitä tässä enää voi tehdä?