Perseläpi työpaikalla

Ei minua haittaa jos joku ei sano minulle huomenta eikä päivää. Itse toki morjestan. Jos hoitaa työnsä, niin okei. Jos antaa minun tehdä omat työni eikä sotke papereitani, niin okei. Koetan tulla juttuun kaikenlaisten ihmisten kanssa. Myös niiden outojen kummajaisten . Yleensä siinä onnistun.

Ihmiset ovat erilaisia. Itselläni on huono omatunto, kun en ehdi omilta fyysisiltä töiltäni aina jutella työkohteideni ihmisten kanssa, koska aika on vedetty tiukille.
Mutta yritän pitää tauon jona aikana muutaman sanan vaihdan niiden kanssa, jotka tapaan. Mitä tulee norsun... ilmeeseen, johtuukohan tavallisissa ruumiillisissa hommissa siitä, että aika on tosiaan vedetty lujille, ja työtehtävät on vain hoidettava, oli flunssa, selkäkipu tai mikä tahansa, ja siltikin kun aloitat seuraavan kerran, sitä samaa kaavaa, kun sillävälin kun olit vapailla tai muualla kohteissa se homma on kuitenkin ns levinnyt jo aloituspisteeseen siinä kohteessa.
Ammatillisessa identiteetissä ei vikaa. Huumorilla taas jatketaan. Mutta toivoisin että se joka istuu työpöydän ääreen, tai odottaa koneen tekevän työtä, myös muistaa että toiset oikeasti menee ja heiluu koko ajan- se loppuu kun hommat on tehty ja pääsee kotiin. Sitten ei ole kiire. Melkoinen taituri on, joka pystyy käyttäytymään ja näyttämään ihmiseltä toisille, tietyissä hommissa. Halua olisi, ei ole aikaa.