on uskon elämän tärkein ydinasia ja tasapainottelu, koska sen kautta Hänen sisäinen rauha ja vapauttava totuuden runsaus löytyy. Niin siten osataan lohduttaa muita rikkirevittyjä uskovia, kunhan Raamatun ilmoittama Jeesus on keskeisin kohde.
Sillä Hän on ainoa, joka katsoo lyödyn ja rikkirevityn sydämeen asti, mihinkään muut ei pysty samalla tavalla, ei edes sielunhoitajatkin. Juuri Jeesus tahtoo tulla palvelemaan koko seurakuntaa. Hän ei tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan teitä kaikissa, jopa haavoissa, että Hän saisi hoivata teitä ehjiksi. Mutta Hän ei tule väkisin toimimaan ilman lupaanne.
Kristuksen sisäisen tuntemisen rinnalla Jeesus ei ole sellainen, joka sammuttaisi väkisin heikosti savuavaa kynttilänsydäntä, eikä musertaisi särkynyttä ruokoa.
Mutta Kristuksen sisäisen tuntemisen kautta Jeesus saisi olla enemmän keskeisin kohde seurakunnan keskellä, niin koko seurakunta saisi parantua sisäisesti, ojentautuisi, vahvistuisi ja rakentuisi armolahjojen välityksellä, kunhan ehdolla, että Jumalan Henki yksin nostaa armolahjat esille voidakseen nostaa rikkirevityn uskovan pystyyn.
Niin Kristus tulisi kirkastetuksi seurakunnassa ja seurakunta Hänessä kirkastuisi, kunhan tämä kaikki tapahtuisi Isän Jumalan kunniaksi ja Kristuksen kirkkaudeksi.
Jer. 33:6 Katso, minä kasvatan umpeen ja lääkitsen sen haavat, ja minä parannan heidät ja avaan heille rauhan ja totuuden runsauden.
Kristuksen sisäisen tuntemisen rinnalla Jumalan Sana on se keskeisin merkitys. Se on ainoa parahtava ja eheyttävä ja elävöittävä Sana. Se ei saa sitoutumaan maailman alkeisvoimien alle, vaan vapauttamaan ja nostamaan pystyyn ja ojentautumaan ylöspäin terveeseen uskoon siinä Kristuksen sisäisen tuntemisen rinnalla.
Vain ihmisten tulkittu oppi saa sitoutumaan maailman alkeisvoimien alle noudatettavaksi, eikä tällä tavalla voi ojentautua ylöspäin Kristusta kohtaan, niin Kristuksen sisäinen tunteminen jää löytämättä, kuin vain Kristuksen sovintoveri ja sovitustyö.
Kristuksen sisäisen tuntemisen rinnalla pisaroikoon Jumalan Sana, miten se tekee hyvää rikkirevityn sielulle. Jumala lohduttaa raikkaantuntuisen kastepisaran lailla Jumalan parantavan ja lääkitsevän Sanan kautta, joka pitelee sinua hellävaroen.
5Moos. 32:1 "Kuunnelkaa, te taivaat, kun minä puhun, ja kuulkoon maa minun suuni sanat!
2 Sateena pisaroikoon minun opetukseni, kasteena valukoon puheeni niinkuin vihma vihannalle, niinkuin sadekuuro ruohikolle.
Job 15:11 Vähäksytkö Jumalan lohdutuksia ja sanaa, joka sinua piteli hellävaroin?
Sillä Hän on ainoa, joka katsoo lyödyn ja rikkirevityn sydämeen asti, mihinkään muut ei pysty samalla tavalla, ei edes sielunhoitajatkin. Juuri Jeesus tahtoo tulla palvelemaan koko seurakuntaa. Hän ei tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan teitä kaikissa, jopa haavoissa, että Hän saisi hoivata teitä ehjiksi. Mutta Hän ei tule väkisin toimimaan ilman lupaanne.
Kristuksen sisäisen tuntemisen rinnalla Jeesus ei ole sellainen, joka sammuttaisi väkisin heikosti savuavaa kynttilänsydäntä, eikä musertaisi särkynyttä ruokoa.
Mutta Kristuksen sisäisen tuntemisen kautta Jeesus saisi olla enemmän keskeisin kohde seurakunnan keskellä, niin koko seurakunta saisi parantua sisäisesti, ojentautuisi, vahvistuisi ja rakentuisi armolahjojen välityksellä, kunhan ehdolla, että Jumalan Henki yksin nostaa armolahjat esille voidakseen nostaa rikkirevityn uskovan pystyyn.
Niin Kristus tulisi kirkastetuksi seurakunnassa ja seurakunta Hänessä kirkastuisi, kunhan tämä kaikki tapahtuisi Isän Jumalan kunniaksi ja Kristuksen kirkkaudeksi.
Jer. 33:6 Katso, minä kasvatan umpeen ja lääkitsen sen haavat, ja minä parannan heidät ja avaan heille rauhan ja totuuden runsauden.
Kristuksen sisäisen tuntemisen rinnalla Jumalan Sana on se keskeisin merkitys. Se on ainoa parahtava ja eheyttävä ja elävöittävä Sana. Se ei saa sitoutumaan maailman alkeisvoimien alle, vaan vapauttamaan ja nostamaan pystyyn ja ojentautumaan ylöspäin terveeseen uskoon siinä Kristuksen sisäisen tuntemisen rinnalla.
Vain ihmisten tulkittu oppi saa sitoutumaan maailman alkeisvoimien alle noudatettavaksi, eikä tällä tavalla voi ojentautua ylöspäin Kristusta kohtaan, niin Kristuksen sisäinen tunteminen jää löytämättä, kuin vain Kristuksen sovintoveri ja sovitustyö.
Kristuksen sisäisen tuntemisen rinnalla pisaroikoon Jumalan Sana, miten se tekee hyvää rikkirevityn sielulle. Jumala lohduttaa raikkaantuntuisen kastepisaran lailla Jumalan parantavan ja lääkitsevän Sanan kautta, joka pitelee sinua hellävaroen.
5Moos. 32:1 "Kuunnelkaa, te taivaat, kun minä puhun, ja kuulkoon maa minun suuni sanat!
2 Sateena pisaroikoon minun opetukseni, kasteena valukoon puheeni niinkuin vihma vihannalle, niinkuin sadekuuro ruohikolle.
Job 15:11 Vähäksytkö Jumalan lohdutuksia ja sanaa, joka sinua piteli hellävaroin?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Yhreiskunnan vihamielisyydestä huolimatta on asetettu taivasten valtakunnan todellisuus
Mitään kristusta ole olemassakaan eikä tule olemaan.
Pyytäisin, ei mitään rönsyileviä ja epärakentavia kommentteja tänne, kiitos!
Eikö mielikuvitusjeesuksesi osoittaminen epäjumalan kolmasosaksi ole mielestäsi rakentavaa?
Itse ainakin olisin tyytyväinen, jos joku osoittaisi minun olevan väärässä.
Kristuksen sisäinen tunteminen kuulostaa liian luterilaiselta. Sille ei välttämättä löydy selitystä Raamatusta mitä on se sekä miten siihen päädytään. Tosin aivan samoin on myös helluntalainen tapa tehdä itse uskonratkaisu. Sillekään ei löydy selkeää esimerkkiä sanasta eikä kukaan tule Raamatussa niin itsekeskeisesti uskoon.
Raamattu tuntee sen, että Jumala kutsuu ihmistä sekä sen, että Jumala lahjoittaa ihmiselle uskon Henkensä kautta. Opetuslapsetkin olivat uskovia vasta helluntain jälkeen. Siitä huolimatta, että olivat olleet Jeesuksen seurassa, haluten häntä seurata ja olivat tehneet itse kaikkensa ollakseen Jeesuksen seuraajia. Muttei siitä ennen helluntaita mitään tullut. Juudas kavalsi Jeesuksen ja Pietari kielsi hänet.
Niin on meilläkin. Ilman helluntaita emme ole otollisia Jumalalle ja uskonelämämme on pelkkää räpistelyä ja selittelyä siitä miten ne asiat oikein ovat tai niiden pitäisi olla. Tämän vuoksi uskomme ei ole omaa ansioitamme, vaan se annetaan Hengen avulla meille lahjana. Se on niin yksinkertaista, mutta samalla niin kaukaista. Ja siksi sana sanookin, että, joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan kuin lapsi ei pääse sinne sisälle.
Mutta....
tämä ei liity mitenkään luterilaiseen käsitykseen. Koska sisältö ei puhu "luterilaisen mukaisesta käsityksestä".
Mitä Kristuksen sisäiseen tuntemiseen tulee; Paavali kirjoitti siitä.
Fil. 3:8 Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana - että voittaisin omakseni Kristuksen
Kirjoituksellani tarkoitan uskoontulon jälkistä elämää, jossa rikkoudutaan ja eheytymisprosessin Jumalan Sanan valossa kasvaa ulos sisäisestä haavasta Kristuksen sisäisen tuntemisen rinnalla.
No toisaalta kun sellainen uskova, joka ei ole koskaan kokenut jotain rikkinäistä tai vaikeaa elämää, ei tule ymmärtämään sisältöä koskevaa asiaa. Niin on vaikea aloittaa keskustelun sellaisen uskovan kanssa .:)
Kokemukseni mukaan oli vaikea aloittaa keskustelun sellaisen kanssa, joka ei ole kokenut sellaista elämää.
Kristuksen sisäinen tunteminen on todella laajalti aihe. Tässä olisi yksi esimerkki.
Matt. 11:28 Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.
29 Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne.
30 Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä."
Lopultakin olen samaa mieltä kanssasi, mitä sinä kirjoitit.
En ole luterilainen, enkä helluntailainen, vaan Jeesuksen seurakuntalainen Jumalan Sanan valossa, kuten sinäkin. :)
Keskinäinen rakkaus tulee siitä, että meidät tunnetaan Kristuksen opetuslapsiksi, kun keskellämme on sitä keskinäistä rakkautta. :)
Anteeksi kirjoitusvirheeni.
eheytymisprosessin kautta*
Rakkaus on kieltämättä olennainen asia uskossa, vaikka se jää monesti lapsipuolen asemaan puheissa. Kuitenkin menee ohi monen opinkappaleen. Joskaan sitäkään ei voi tehdä farisealaisesti. Että nyt kun olen uskova, niin rakastan kovin, oi että rakastan kaikesta sydämestä kaikkia veljiä ja siskoja. Ei siitä silloin ole mitään hyötyä, jos on se teatteria tai niin yritän olla uskova. Se on niitä Hengen hedelmiä joista uskovat tuntevat toisensa ja jos heillä on eripuraisuutta riitaisuutta keskenään, niin he vaeltavat lihallisesti. Vaikka olisivat välillä rakastavinaan.
" Jos joku sanoo: Minä Rakastan Jumalaa, mutta vihaa veljeään, niin hän on valehtelija. Sillä, joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän on nähnyt, se ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt. 1. Joh 4:20
Eikä tarvitse hirveästi olla seurakuntayhteydessä kun tietää ettei tämä mene aivan kuten on kirjoitettu. Ei vaikka ollaan olevinaan miten pyhiä, niin ei tarvitse olla kummoinen asia kun siitä saadaan riita aikaiseksi.
Eikä ihmispoloisen tarvitse ottaa tästäkään taakkaa itselleen, vaan Jumalan Hengessä hän tuntee ihmiset rakkaiksi, jotka vaeltavat samassa Hengessä. He ovat automaattisesti yhtä ilman teeskentelyä, ilman jännittyneisyyttä, vaatimuksia tai turhia odotuksia. Ja jos joku ei tunnu olevan samassa Hengessä, ei häntä väen väkisin tarvitse yrittää rakastaa, vaan olla vain vihaamatta ja mieltään hänelle osoittamatta. Ja Pyhällä Hengessä on joskus taipumuksia opettaa rakastamaan n.s "vaikeitankin" ihmisiä. Tavalla johon lihallinen mieli ei millään tavalla kykene eikä ihmisen tavalliset hermot kestäisi.
:)