miten päästä eroon ns. ylimiettimisestä. se tuottaa mulle ongelmia kaveri suhteisiin, koska ylimietin heitä. tai kun mulla on kaks todella läheistä kaveria ja pelkään että menetä n heidät toisilleen. eli he alkaisivat hengaa ja mä jäisin yksin. sinäänsä aiheeton murhe, mutta tämä ylimiettiminen vaikuttaa todella paljon myös lukioon, että en malta opiskella ku mietin vain kavereita. ja ainakun olemme kolmistaan en nauti siitä, kun kuitenkin he alkavat puhua semmoisista aiheista mihin itse en voi ottaa kantaa.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mieti koulutehtäviä niin loppuu joutavat ajatukset
Ei kuulosta terveeltä, ei!.
Sinulla on aivan liian paljon tyhjää aikaa, aivojen tylsistyminen tuottaa huonoja ja pelottavia ajatuksia; kuten sinulla ystäviesi menetys.
Ala tekemään mitä tahaansa joka kiinnittäisi ajatuksesi pois turhista murheista; lue kouluaineissa eteenpäin, kertaa jo opittua, mene iltakursseille, ala harrastamaan mitä tahaansa - josta tiedät jo vähän tai valitse aihe josta et tiedä yhtään mitään.
Pyydä että vanhempasi opettavat sinulle kokkausta ja siivoamista (ellet vielä osaa), tarjoa heille apuasi kodin askareissa.
Kipaise auttamaan yksinasuvaa naapurin mummoa, käy hänelle kaupassa, tarjoudu pesemään ikkunat. Entä onko naapuristossasi lapsiperheitä? Tarjoudu lapsenvahdiksi vaikka viikoloppuisin että vanhemmat pääsevät yhteiselle kävelylenkille ilman lapsiaan. tai tee sinä lasten kanssa lumilinnaa ja lumipallolyhtyjä.
On paljon asioita joita voit tehdä aikasi kuluksi, sen sijaan että murehdit olemattomia!
mulle kävi just sillä tavalla että meidän kolmen hengen porukasta ne kaks muuta alko olemaan vaan toistensa kanssa eikä kysyny mua enää minnekkään
Tuon pitäisi olla loistava innoke hankkitua tekemään muita asioita joita nuo "ystävät" eivät ole vielä keksineet.
Nuo kaksi "ystävääsi" eivät varmasti ole ainoat ihmiset paikkakunnallasi. SIellä on muitakin, kaiken ikäisiä jotka olisivat enemmän kuin valmiita hyväksymään sinut seuraansa!
Jos olet riippuvainen kavereistasi ja tartut heihin, kuin hukkuvaan oljenkorteen niin se on heikkouden merkki.
Se on sama, kuin hakisit heiltä aina hyväksyntää tai henkistä tyydytystä jolla saat täytettyä tarpeesi silloin kun he ovat samaa mieltä asiasta kanssasi.
Kavereiden tunne on kuin suuri voimavara ja tukipilari sinulle.
Itse suosittelen sinulle kolmea asiaa.
1 Ala lukemaan sosiaalidynamiikan kirjoja jossa käydään omia heikkouksia ja vahvuuksia läpi, että kuinka voit alkaa kehittää enemmän henkistä selkärankaasi sekä toimia itsenäisesti. Pelkkä lukeminen ei riitä joten pitää myös käytännön harjoituksia tehdä. Näitä kirjoja on kirjastot pullollaan, kun laittaa hakusanaksi psykologia ja filosofia, joten mitään suuria kustannuksia kirjojen suhteen ei pitäisi tulla.
2 Älä turvaudu vain pelkästään näihin kahteen todella läheisiin kavereihin, vaan pyri keskustelemaan aktiivisesti myös muiden opiskelijoiden kanssa.
3 Mieti yhdistäviä asioita jotka voisi yhdistää myös uusiin tuttavuuksiin. Olen varma, että sinulla on näiden kahden läheisten kaverien kanssa joku yhdistävä tekijä esimerkiksi harrastus, pelit, skeittaaminen tai joku muu. Voit myös yrittää hankkia uusia yhdistäviä tekijöitä samalla liittyen muiden seuraan tekemällä tuttavuutta. Rakenna mielummin vahvuuksia, kuin heikkouksia ympärillesi.
Itsetunto, itseluottamusongelmat sekä sisäinen turvattomuus saavat kontrolloimaan noin, että ihmissuhteet ja yleensä muukin menee yli miettimiseksi. Itsetuntemuksen lisääminen, omien pelkojen tiedostaminen ja sisäisen turvallisuuden tunteen rakentaminen... henkistä työtä siis tarvitaan, mieluiten vaikkapa jonkun kuraattorin, papin, tukihenkilön, sairaanhoitajan tms kanssa eikä yksin, kun se itsekseen analysointi pahentaa vain asiaa.
Mulla oli yläasteella ja lukiossa just samanlainen tilanne, meitä oli kolme kaverusta. Mua stressasi tosi paljon se, että ovatko he keskenään ilman mua tekemisissä, lemppaako ne mut ulos, mitä ne tarkoitti sanomisillaan, miksik en tajunnut jotain juttua, jne... lopulta ratkaisin itse asian niin, että jättäydyin kolmikosta pois, kun mun pää ei kestänyt sitä miettimistä.
Vasta vuosia myöhemmin kävin keskustelemassa asiasta, siis lähinnä tuosta yleisestä epäluottamuksestani, ja kävin omat pelot läpi ja aloin rakentaa luottamusta. Hienoa, että olet havahtunut ongelmaasi jo noin nuorena.
Minulla on ollut myös tuota ylimiettimistä. Just kuten ylempi kertoi kannattaa käydä läpi jonkun ammattilaisen kanssa asioita. Taustalla voi olla läheisriippuvutta. Siitä voi päästä pois mutta se vie aikaa. Se ei ole niin paha kun voisi luulla. Jos niitä asioita ei käy läpi voi joutua henkisesti hyväksi käytetyksi elämässä. Tsemppiä.