vanhempien ero

Vanhempien ero on lapsille aina iso elämänmuutos. Eikä auta vaikka kotoa oltais jo lähdettykin, tunneside vanhempiin säilyy aina ennallaan. Erossa rikkoutuu se neitseellinen ihanne turvallisista vanhemmista ja yhdestä kodista. Ero on lopullinen asia ja pettymys kaikille, tavalla tai toisella, ja sen synnyttämät tunteet pitäisi käsitellä jotenkin.

Kaverisi on siis kriisissä. Hän käy läpi aisoita, jotka sattuu ja hämmentää mieltä. Hän saattaa purkaa pettymyksensä läheisiinsä, joten älä ihmettele, jos hänen käytöksensä ei aina ole ihan reilua teitä "ulkopuolisiakaan" kohtaan.
Tue häntä ystävänä siinä prosessissa. Älä hylkää häntä vaikka hän kiukuttelisi tai jopa loukkaisi sinua, suru teettää kaikenlaista, mutta se hälvenee kyllä ajan mittaan.
Ole läsnä ja kuuntele, jos ystäväsi haluaa tulostaa ajatuksiaan ja tuntemuksiaan. Ei sun tarvitse osata vastata hänelle tai poistaa hänen epätoivoaan, riittää kun vain kuuntelet ja olet empaattinen häntä kohtaan.

Tyttökaverikin on asian kanssa ekaa kertaa kasvokkain, joten ei ihme jos hänkin on hämmentynyt ja epävarma eikä oikein tunne osaavansa tukea poikakaveriaan. Riittää kuitenkin, että on vain olemassa ja tukemassa eikä hylkää toista kun hänellä on paha olla.

Ei vanhempien ero ole häpeä eikä epäonnistuminen, vaikka lapsistakin saattaa siltä tuntua. Joskus vaan yhteiselo ei ole enää mielekästä ja kaksi aikuista ihmistä päättää jatkaa elämäänsä eri suuntiin kulkien.

Kyllä kaverisi siitä kriisistään pian selviää, mutta hän tarvitsee ystävien ja vanhempiensa tukea ja ymmärrystä. Että elämä jatkuu vaikka vanhemmat erosikin ja koteja on nyt kaksi yhden sijaan.