itse koko ajan. Voiko olla niin ettei toinen joudu kohtamaan niitä ollenkaan, vaan pystyy suoraan jatkamaan uutta elämää muistamatta mitään vanhasta?
muistot
joihin törmää
6840
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Muistoihin aina törmää...kaikkialla...niiden kanssa vain täytyy oppia elämään....kyllä se on joskus vaikeaa..mutta aika parantaa haavat...ja kultaa muistot.....ne ikävät häipyy...hyvät jäävät muistoihin päällimmäisenä..näin ainakin minulla......
Ei kukaan niin elä, ettei muista mitään eilispäivästä. Muistoissa ei "kieriskellä", ne tulevat mieleen tietyissä yhteyksissä ja toiselle jokin muisto on tärkeä, toinen ei koe samoin.
Parempi jatkaa matkaa, jos paluuta ei ole.
En usko että kukaan pystyy vain jatkamaan elämäänsä ja pyyhkäistä muistot unholaan tuosta noin vain.
Ihmettelin samaa myös omalta mieheltäni kysyen:"Eikö sua yhtään satu...?"
Mies sanoi että tekee omaa hiljaista surutyötään, ja työ ym.näyttää vievän huomion kipeistä asioista pois ainakin työpäivän ajaksi.
Itselläni "liika aika" on tappavaa ja muistoja tulvii päähän ovista ja ikkunoista.
Aluksi tuntui ettei muhinkään voi mennä koska jokapaikassa jokin muistuttaa meistä ja menneestä.
Ajan kanssa kipu vähenee, muttei kai koskaan unohdu.
vaan ärsyttämään ne muistot, ei niissä mulla ainakaan ole mitään ihanaa muistettavaa, ex-siippa kyllä piti huolen ettei ne ole ihania. Ei edes aika niitä ole kullannut. En enää edes katso valokuvia, osan kärräsin suoraan kaatopaikalle, osan jätin lapselle muistoksi. Itse en niitä halua nähdä, koska eivät enää merkitse mitään. Hui, olen tullut jääpuikoksi!
no ei ole sinullakaan helppoa ollut,kun ei yhtään
hyvää muistoa edes ole.ole itsellesi rehellinen ja myönnä että niitäkin on.En usko,että olisit
koskaan alkanut edes seurustelemaan jollet olisi
joskus ollut myös tyytyväinen kumppaniin.
Vaikuttaa,että olet jotenkin katkera,se kuluttaa
vaan voimia
Se oli silkkaa hulluutta alusta alkaen, tiesin tän tyypin hamesankariksi. Senverran oli kokeiluhenkeä ja uskallusta, mutta tuhoontuomittu juttu alusta saakka. Vietit ja huvittelunhalu olivat ehkä ne suurimmat syyt. Ennemminkin kuin katkera, olen vihainen itselleni, että miksi ylipäätään läksin siihen kelkkaan mukaan. Tyhmyydestä sakotetaan eikä aika kultaa muistoja. olin jo silloin erakko ja erakkona mun olisi pitänyt pysyäkkin.