Jos liitto on toimiva ja molemmilla on luottamus niin myöskin puhelin on molempien luettavissa.
Jos toinen sitä suojelee ja on sitä mieltä että puhelin on yksityinen, tämä uskottomuus ja toisen epäily kyllä taitaa olla taustalla.
Vastaanväittäjät saavat olla mieltä mitä tahansa.
Jos toinen sitä suojelee ja on sitä mieltä että puhelin on yksityinen, tämä uskottomuus ja toisen epäily kyllä taitaa olla taustalla.
Vastaanväittäjät saavat olla mieltä mitä tahansa.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Olen ehdottomasti periaatteessa samaa mieltä. Avoimessa ja rehellisessä suhteessa kumpikaan ei käytä puhelinta(kaan) toisen loukkaamiseen, siellä ei pitäisi olla mitään mikä loukkaa toista.
Kokonaan eri asia jos puhelin on samalla työpuhelin. En itse ainakaan haluaisi soittaa työasioissa hra Kukalie:lle jos siihen vastaa reipas nainen omalla nimellään. Ja työpuhelintahan onkin helppo käyttää sivusuhteiden hoitamiseen...
Silloin, kun ei ollut kännyköotä ja oli vain se yksi kotipuhelin, johon saattoi soittaa kuka tahansa ja vastata kuka tahansa kotona olija.
Miten siihen aikaan hoidettiin salaiset yhteydenotot?
kävelyllä tai tupakanhaku reissulla ja siinä samalla poikettiin puhelinkoppiin ja soiteltiin rakastajalle/rakstajattarelle
..ylitöissä, poikien kanssa kaljalla, tyttöjen kanssa leffassa etc.
Outoja ootte taiainakin aika lapsia vielä. Jos liitto on toimiva, toista ihmistä kunnioitetaan ja luotetaan niin paljon ettei hänen puhelimeen, taskuille tai laukkuun ole syytä kurkistella.
Hei, antakaa omaa elämää myös sille kumppanille. Toinen ihminen ei ole A Lapsi B Holhottava C Omaisuutta.
JA KYLLÄPÄS ON, TOINEN ON MINUN OMAISUUTTA JA SILLÄ SIISTI!! MINÄ PÄÄTÄN KAIKKI ASIAT!!! MENE SINÄ KOTIOS SIITÄ!!!!!
Sinä siis olet puhelinkyttääjä.
Ketä kiinnostaa?!
Taidat olla:
- Yli 35-vuotias
- Nainen
- Kahden lapsen kotiäiti
- Androgyyni
Mene pois.
Olet itsestäänselvyys ja säälittävä sellainen.
Hanki elämä - oma elämä -
- 35-vuotias
- Mies
Siinä oikea...mutta voithan repiä vaikka mitä huumori tästä..
Mulla ei ole tullut mieleenkään ruveta tarkistelemaan puolison puhelinta tai muutenkaan ryhtyä penkomaan hänen tavaroitaan...miksi näin pitäis tehdä, eikö luottamus ole jo mennyt, jos täytyy ruveta vahtimaan toista?
Nyt meni metsään niin, että rytinä käy. Jos luottamus on kunnossa, kumpikin voi jättää puhelimensa vaikka keskelle keittiön pöytää täysin esille. Hän tietää, ettei puoliso ronki sitä ilman lupaa. Puoliso puolestaan tietää, ettei puhelimessa ole mitään hänelle kuuluvaa, joten puhelin saa olla rauhassa. Samanaikaisesti puoliso tietää, että hänellä ei ole mitään syytä tutkia puhelinta.
Noin siis, jos luottamus on kunnossa. Jos luottamus ei ole kunnossa, kummallakaan ei ole yksityisyyttä, vaan kaikesta on raportoitava puolisolle.
Luottamus on suhteen perustava tekijä. Ei valvonta.
DDR meni jo, ja Pohjois-Korea menee kohta.
Muistattehan, ettei puhelin mitään todista, vaikka se olisikin avoimena pöydällä ja toisen luettavissa. Pettää voi silti. Fiksut pettäjät poistavat kaikki sekä saapuneet että lähetetyt viestit välittömästi, kuin myös puhelutiedot. Arkistoon ei jätetä mitään, edes ihanimpia rakkaudentunnustuksia. Toinen ei voi tietää, kuinka paljon puhelin laulaa töissä, harrastuksissa yms. ollessa...
Erikseen ovat tietenkin ne pettäjät, jotka haluavatkin jäädä kiinni, eivätkä poista tietoja. Tai sitten vain yksinkertaisesti unohtavat kiireessä, kun ovat jo kotiovella ja puhelu pitääkin lopettaa...
Hei oikeesti.
Jokaisella on yksityisyys. Mulla kaverit laittaa viestejä jotka ei kuulu puolisolleni. Ei häntä kiinnosta, koska luottamus pelaa. Sama toisin päin. Mustasukkainen voi olla, mutta jos epäilee toisen pettävän, kannattaa mennä eka itteensä. Ei tuomita toista ilman todistetta. Kyllä uskon että uskottomuus tulee julki itsestään ja siinä ei selittelyt auta. Sitä ennen täytyy vain luottaa sataprosenttisesti tai lopettaa koko suhde. Antakaa toiselle tilaa, niin toinen on tyytyväinen eikä tarvitse hairahtua...
Joo en minäkään mitään huomannut yli vuoteen kun luotin. Mies käytti puhelinta ihan normaalisti, tekstaili kertomatta kenelle eikä tullut mieleenkään kysyä. Kun puhelin soi meni pihalle röökille juttelemaan. En koskaan kysynyt kuka eikä kertonut.
Sitten sattumalta näin heidät. Miehen piti olla työillallisella eräässä nimeltä mainitsemattomassa ravintolasssa. Minä lähdin leffaan kaverini kanssa ja leffan jälkeen mentiin ottamaan yhdet oluet. Emme olleet lähelläkään ravintolaa jossa miehen piti olla. Matkalla baariin kävelimme erään ruokaravintolan ohi, ajattelin että mentäiskö syömään, pysähdyin... ja näin mieheni naisen kanssa pöydässä, lähekkäin. Kaverini näki myös. Olin aivan lamaantunut. Päätimme vain jatkaa matkaa, mutta sen voitte arvata millainen fiilis. Kaverini neuvosta soitin miehelleni, mutta ei vastannut, ei tietenkään.
Mies tuli kotiin 03.45. Olin hereillä, sen voi arvata. Kysyin kuitenkin vasta aamulla miten ilta meni. Hyvin, olivat käyneet vieraiden kanssa syömässä ja jatkoille vieraiden hotellin yökerhoon. Porukkaa oli ymmärtääkseni 8 henkilöä. Kerroin miehelle minun illastani, mukaanlukien, että näimme mieheni ja sen naisen. Hyppään yli yksityiskohtien, mutta lopulta mies itse kertoi että suhde oli kestänyt yli vuoden. Eikä ollut pahoillaan kiinnijäämisestä, nauroi vain että olenko tosiaan niin tyhmä etten ymmärtänyt kun he soittelivat ja tekstailivat minun ollessa kotona, jopa sohvalla vieressä! Sanoi vielä, että olen tyhmä kun en ymmärär edes puhelinta tarkistaa!!
No, siihen en sortuisi edelleenkään, mutta siis te jotka väitätte että luottamus on mennyt jos edes epäilee ja suhde on siinä tilassa lopetettava... Monestiko olette itse tulleet petetyiksi tai itse pettäneet?
Kyllä olen tullut petetyksi ja pahemmin kuin sinä. Mutta...
Oikea suhde kun luottaa ei rakennu siihen että toinen tilittää ja selittää ja raportoi - vaan luotat siihen teki hän mitä teki, se ei ole sinun vahingoksi.
Ei nöyryytä, ei loukkaa. Voi olla ettet pidä siitä mitä kumppani tekee. Aikuisessa suhteessa täytyy ymmärtää etten minä hallitse kaikkea, en aina tykkää siitä mitä toinen tekee, mutta hänellä on inhimillinen oikeus myös johon mistä minä en tiedä. Samoin kuin minulla. Sitä on LUOTTAMUS!! Pirun peloittavaa ja haavoittavaa, mutta kun se on - Turvallista ja Lujuutta antavaa...
Minua on petetty. Suhde loppui siihen. Nyt olen uudessa suhteessa enkä todellakaan tutki puolisoni puhelinta, enkä hänen kaveripiiriä jne. En olisi suhteessa jos se muuttuisi toisen kyttäämisesksi. Muutenkin, jos alkaa epäilyttää niin siitä pitää pystyä puhumaan suoraan. Molempien.
Kyllä minunkin kännyni on periaatteessa mieheni ja lasteni luettavissa, mutta eivät he sitä lue. Siellä ei ole mitään "petollista" aineistoa, MUTTA:
Jos puhelintani alettaisiin säännöllisesti lukea epäilymielessä, en taatusti tykkäisi hyvää, koska ei siihen ole aihetta. Joskus nimittäin tulee myös ystävien luottamuksellisia viestejä eli asioita, jotka kerrotaan vain ystävälle, ei hänen puolisolleen.
Eikä siitä ole monta päivää, kun känny unohtui kotiin. Kuopus oli yrittänyt soittaa ja huomannut asian. Samalla hän oli lukenut minulle tulleen viestin, mutta en alkanut siitä rähjätä, koska kyseessä ei ollut epäily vaan lapsen normaali uteliaisuus. Kerroin viestin lähettäjälle, että lapsi luki hänen sen ja sen viestinsä, mutta ei hän siitä pahastunut, koska ei ollut kyse salattavasta asiasta.