Mun mielestä sama onko kyseessä tyttöystävä, avo/aviopuoliso, naiset on samanlaisia, hyväksikäyttäjiä. Miehestä otetaan kaikki irti joskus jopa arveluttavasti. Minäkin tyhmyyttäni annoin naiskumppanin kupata aikansa ennen kuin tajusin missä mennään. Seurustaluaikana vielä meni aika hyvin mutta yhteenmuuton jälkeen homma muuttui, minä kun hyväuskoisena annoin naiselle rahaa kun oli työttömänä silloin. Vaatteet, meikit ja muukin mitä nainen "tarvitsee". Kylppärissäkin homma lähti hanskasta, nainen valtasi sen lähes kokonaan. Meikit, siteet ynnä muut mitä nyt voi ollakkin, vaatekaappikin lähinnä täyttynyt muijan vaatteista mulla i/3 tilaa. Kenkätelineessä sama homma...naisen pikkukenkiä, varsisaapikkaita ja mitä lie sandaaleita. Ja kun kyse rahasta naisen mielestä hänen tarpeensa on tärkeimpiä ja kuten kerran sanoi et pitäiskö kulkee rikkinäisissä tai vanhoissa pikkuhousuissa. Sama homma tuon kylppärissä vietetyn ajan suhteen aamuisella, muijan pitää töihin lähtiessä tietty meikata, on poskipuuterit, ripsivärit, huulipunat, hyvä että ehdin kusella käydä niin muija jo hoputtaa mua ulos. Viimeksi aukaisin suuni kun muija taas osti vaatteita lisään" kun painoa tullut lisää", eihän rehevälle xl naiselle sovi l tai M koon vaatteet, siitä tuli sitten pikkuinen sanasota.sanoin et pitäiskö vähän tiputtaa niin ei tarvii koko vaatevarastoa uusia. Näin se kai menee naisten kanssa. Kaikesta huvittavinta on seksi, niimpä, jo pari vuotta on menty niissä asennoissa kun naiselle sopii, liittyy juuri tuohon painonkin nousuun, muija ei halua päälle koska on "hankala ratsastaa" ku on selkä vähän jäykkä, yksi vakiasento ja sillä mennään. Viimeksi kun muija sitten sai kun saikin niin alkoi naisen posket punoittaa kun edelleen jyystin. Hiki kimmelsi naisen otsassa vaikka ei edes liikkunut, naisen vatsa tuntui hikiseltä, raskas henkitys, mulle riitti nousin ja lähdin viimeistelylle veskiin. Tekiks hyvää kuului perään, en sanonut mitään ja niin jatkuu matka. Ei ollut ihan tämmöistä suunnitelmissa tai mietteissä kun yhteen mentii.
Samaa päivästä toiseen
hauskaasuhdeelämää
4155
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen nainen ja olen ollut pitkässä parisuhteessa jo vuosia. Missään vaiheessa suhdetta ei olisi käynyt mielessäkään olettaa, että mies mitenkään osallistuu minun kuluihini. Aina olen ostanut itse kaiken mitä tarvitsen, tosin ostan harvoin mitään muuta kuin ruokaa. Siis tarvitsen vähän. Mutta tiedän monien ystävieni esimerkiksi ajattelevan aivan toisin ja olen monesti miettinyt, että miten ne miehet jaksavat niitä naisiaan, vaatimuksia ja outoja oletuksia esimerkiksi rahan suhteen.
Kunnioitus on mielestäni parisuhteen ydin ja se ei ole kunnioitusta, että toinen pitää itsestään selvänä, että kumppani maksaa omia kuluja, tai että voi levittäytyä ja täyttää kaikki paikat omalla vähemmän tärkeällä krääsällään. MIkä juttu sekin tosiaan on, että edes vessassa ei anneta toisen rauhassa käydä.
Itse elän hyvin pelkistetysti ja tarkoituksella näin, koska ei ole mitään järkeä ostaa koko ajan jotain. Ei ole mielestäni tervettä sellainen, itsekeskeisen umpioituneen ihmisraunion hommaa, ei kunnioita itseään eikä toisia.
Harmi, että kokemuksesi naisista on tuollainen. Tosin parisuhteessa on aina kaksi osapuolta, voisi olla mielenkiintoista kuulla naisesi kuvailu parisuhteestanne, tuskin olisi samanlainen.
EI ole olemassa homogeenista ryhmää" kaikki naiset" vaan naiset, kuten miehetkin, ovat yksilöitä, onneksi. Jos nimittäin oman parisuhdekokemukseni perusteella kuvailisin miehiä, he olisivat fiksuja, älykkäitä, hyviä sängyssä, rakastavia ja kunnioittavat naisia. Näinhän ei valitettavasti ole, kirjoituksesikin sen osoittaa.
Naisia, erilaisia!
Vaimoni ei ole koskaan vaatinut minulta mitään. Eikä ole oikeastaan pyytänytkään vaan asiat ovat luontuneet normaalin keskustelun puitteissa jolloin kumpikaan ei ole "linnoittautunut" asiansa taakse.
Asioiden valmistelu on jakautunut luonnollisella tavalla. Se kumpi kokee tärkeäksi tai tietää paremmin, valmistelee johonkin vaiheeseen ja sitten tehdään ratkaisu.
On asioita joihin emme tunne yhteistä mielenkiintoa. Minä en piittaa räteistä enkä sisustukseen liittyvästä roinasta. Vaimo ei piittaa mistään teknissävyisestä eikä perheemme tulon muodostuksesta paitse sen tavasta niinä vuosina kun se edellytti minun viikottaisia poissaolojani.
Taloudessa kaikki on aina ollut yhteistä. Myös niukkuuden vuosina niukkuus oli yhteistä.
Rättien suhteen komerokapasiteetti jakautuu suunnilleen suhteessa 4 : 1 mutta eipä se minua haittaa.
Vaimoni on aina pitänyt minun kaikenpuolista hyvinvointiani tärkeänä ja tämä asenne jatkuu vielä 70 ikäisinäkin.
Seksissä on otettava huomioon hänen biologiset muutoksensa mutta hän on siinäkin suhteessa hyvin joustava.
Meillä on paljon yhteistä aikaa ja omia harrastuksia. Minulla 6krt/vko. Vaimolla 3 krt/vko ja lisäksi harmaahapsiklubin satunnaiset teemakohtaiset päivän retket. Teatteri, konsertti, kulttuurikohde jne. Yhteisiä matkoja vuosittain. 4 - 5 kpl. Yhteensä 3 - 4kk.
Tutustuimme 1967v. Avioon 1969.
En tosin väitä tätä meidän kokemustamme yleispäteväksi elämänkuluksi.
Kaikki naiset kuten miehetkin ja muu sukupuoliset ovat erilaisia.