En tiedä onko mulla käynyt vain huono tuuri vai onko vääränlainen magneetti jäänyt päälle ..
Parin vuoden sinkkuelämän jälkeen päätin innokkaasti kokeilla treffeilyä .. Aika hurjin lopputuloksin.
Pari suomi24:stä tapaamaani miestä olivat valmiita kolmansien treffien jälkeen kiikuttamaan tavaransa luokseni "pikkuhiljaa" kysyen josko voisin hyllyn pari tyhjentää kaapista heille. Tahtoivat tavata vanhempani ja "vaativat" että kuuluvat elämääni 100 prosenttisesti, ei siis yksin mennä tapaamaan kavereita tms .. Hum, pelästys ja ahdistus, ehkä _hieman_ liian nopeaa toimintaa.
Viimeisin, puoltoista kk kestänyt "suhde", loppui kun nukkuessani kännykän ollessa äänettömällä en vastannut siihen.. Sen jälkeen ko ihmisestä ei ole kuulunut mitään.
Mutta tässäkin suhteessa mustasukkaisuus ja omistushalu olivat mielestäni omituisia, näin alkuvaiheessa vaikka mies ilmoittikin olevansa "normaalilla tavalla mustis" .. Tahtoi lukea päiväkirjani, tekstiviestini, messenger-keskusteluni. Koska suhteessa ei ollut salattavaa niin olisi pitänyt tähän suostua, muuten ei toimi suhde. Kun en tähän suostunut, sanoin, että ne ovat minun henk.kohtaisia asioitani vaikka niissä ei mitään salattavaa olekaan, tappelu pystyssä..
Olenko nyt ihan väärässä vai oletanko liikaa, että suhde kypsyy pikkuhiljaa, luottamus sen mukana eikä hetimulletännekaikkinyt-tyyliin?
Onko ihan mahdotonta nykypäivänä, että kummallakin olisi ns "oma elämä", joka sulautuu pikkuhiljaa tutustumisen yms kautta yhteiseksi.. Minne kaikilla on niin kiire, miksi pitää heti avautua arimmissakin asioissa?
Minä en ainakaan, vaikka tositarkoituksella ihmistä haenkin kumppanikseni, voi enkä kykene elämään periaatteessa täysin tuntemattoman miehen kanssa niin kuin olisi oltu 10 vuotta jo yhdessä..
Puh, ehkä se on sitten vain minä ja hassut odotukseni luottamuksen kasvamisesta =)
Parin vuoden sinkkuelämän jälkeen päätin innokkaasti kokeilla treffeilyä .. Aika hurjin lopputuloksin.
Pari suomi24:stä tapaamaani miestä olivat valmiita kolmansien treffien jälkeen kiikuttamaan tavaransa luokseni "pikkuhiljaa" kysyen josko voisin hyllyn pari tyhjentää kaapista heille. Tahtoivat tavata vanhempani ja "vaativat" että kuuluvat elämääni 100 prosenttisesti, ei siis yksin mennä tapaamaan kavereita tms .. Hum, pelästys ja ahdistus, ehkä _hieman_ liian nopeaa toimintaa.
Viimeisin, puoltoista kk kestänyt "suhde", loppui kun nukkuessani kännykän ollessa äänettömällä en vastannut siihen.. Sen jälkeen ko ihmisestä ei ole kuulunut mitään.
Mutta tässäkin suhteessa mustasukkaisuus ja omistushalu olivat mielestäni omituisia, näin alkuvaiheessa vaikka mies ilmoittikin olevansa "normaalilla tavalla mustis" .. Tahtoi lukea päiväkirjani, tekstiviestini, messenger-keskusteluni. Koska suhteessa ei ollut salattavaa niin olisi pitänyt tähän suostua, muuten ei toimi suhde. Kun en tähän suostunut, sanoin, että ne ovat minun henk.kohtaisia asioitani vaikka niissä ei mitään salattavaa olekaan, tappelu pystyssä..
Olenko nyt ihan väärässä vai oletanko liikaa, että suhde kypsyy pikkuhiljaa, luottamus sen mukana eikä hetimulletännekaikkinyt-tyyliin?
Onko ihan mahdotonta nykypäivänä, että kummallakin olisi ns "oma elämä", joka sulautuu pikkuhiljaa tutustumisen yms kautta yhteiseksi.. Minne kaikilla on niin kiire, miksi pitää heti avautua arimmissakin asioissa?
Minä en ainakaan, vaikka tositarkoituksella ihmistä haenkin kumppanikseni, voi enkä kykene elämään periaatteessa täysin tuntemattoman miehen kanssa niin kuin olisi oltu 10 vuotta jo yhdessä..
Puh, ehkä se on sitten vain minä ja hassut odotukseni luottamuksen kasvamisesta =)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Oon itsekin törmänny samanlaisiin tapauksiin. Tosin, en kyllä ole antanut minkään suhteen mennä yhtä pitkälle kuin edellinen kirjoittaja. Olen blokannut yhtään oudommat tapaukset samantien pois listoiltani. Mun mielestä parhaimpia kirjekavereita alussa ovat ne, joiden kanssa ei heti aleta käymään läpi kaikenmaailman suhdejuttuja liian tanakasti. Niihin iilimatotyyppisiin kirjoittajiin ei viitsi jäädä kiinni.
Uskon, että naisissa on ihan samanlaisia kirjoittajia, omistushaluisia ja muuten vaan neuroottisia...
Mikähän ihmisia nykyään vaivaa. Ei kunnioiteta yksityisyyttä seurustelussa tai paljon muutenkaan. En koskaan antaisi ihan periaatteesta tutkia:puhelintani, sähköpostia tai mitään muutakaan vastaavaa. Ei muakaan ole koskaan seurustellessa paremman puoliskon viestimet kiinnostaneet. Jos toiseen ei tuon verran luota, niin ihan helvettiä tulisi elämä olemaan jatkossa. Mikähän niissä soitelluissa/vastaanotetuissa puheluissa niin pirusti kiinnostaa?
Sulla vain on käynyt todella huono tuuri noissa treffijutuissasi tai sitten tapaamasi miehet ovat olleet aikamoisen nuoria ja kokemattomia. Toisen elämän valvominen lopettaa minulta mielenkiinnon välittömästi.
Kyllä sen elämän yhteen kasvamisen täytyy tapahtua pikkuhiljaa. Heti liian liimattuina tarkoittaa melkein väistämättä sitä, että pian on suhde poikki ja palasina, kun ensi-ihastumisen jälkeen tahdotaan vähän omaa tilaa.
kiitos vain olemme molemmat sukupuolet yhtä omistus haluisia .
oikeassa olet kaikkeen pitää saada aikaa ...sen olen huomannut ,
voihan hyvin
ystävälliset terkut Bosswell
Minulla on pari samantapaista kokemusta. Onneksi mustasukkaisuus tuli heti alkuvaiheessa esille ja sain lopetettua asian ennenkuin se oikeastaan oli alkanutkaan. Yritin olla loukkamatta toisen itsetuntoa. Olen kuullut joitain kauhutarinoita mustasukkaisista miehistä ja heidän vainoamisestaan, joka on lakannut vasta kun he itse ovat löytäneet uuden uhrin. Se on yksi niistä harvoista asioista, joita suorastaan pelkään.
Tiedän, että toisenlaisiakin kumppaneita on ja olen päättänyt etsiä kunnes sellaisen taas löydän tai elää loppuelämäni itsekseni. Mustasukkaisen kumppaniksi en halua enkä kai ulkaltaisikaan ryhtyä.
Toivottavasti sinä tapaat terveellä itsetunnolla varustetun ihmisen, joka osaa ottaa ja antaa kylliksi tilaa molempien elämälle.
Hiljaa hyvä tulee...mutta pitää muistaa että hyvään tutustumiseen kuuluu avoimuus ja rehellisyys sekä vilpittömyys.Tietysti neuroottiset kuviot huomaa heti (kännyn tutkiminen jne)ne voi jättää ,mutta ei voi toiseen tutustua jos ei sopivasti kertoilla asioita ja myös niitä kipeitä asioita.Itselleni kyllä toisen henkilön jonkinlainen "historiakatsaus" kertoo paljon.Se on jopa itsesuojelua.Onhan sekin aika kummaa jos ei itsestään tai edellisestä elämästä voi kertoa mitään,vaikuttaa salailulta.Hyvä tapa on sopia säännöt miten edetään,niin ei tarvi toisen ihmetellä.Huom!Kukaan järkevä ei tunkeudu toisen kotiin asumaan muutaman kuukauden kuluttua....hei järki käteen!
Olen ite kylläkin jääny petetyksi joten en tiedä olenko oikea vastaamaan tähän.
Oma mielipiteeni kuitenkin on että kyllä saa omiakin asioita olla. Esim päiväkirja, kaverit jne. Jopa vastakkaisen sukupuolenkaverit jos kaikki on terveellä pohjalla.
Useinhan varas epäilee kaikkia varkaiksi ja pettäjä kaikkia pettäjiksi. Sairaanloinen epäilys toisen pettämisestä heti alkuvaiheessa kielii vain siitä että kyseisellä henkilöllä itsellä voi olla monia suhteita tai taipumusta pettämiseen. Niimpä hän epäilee samaa myös sinusta.
Ehkä kannattaa kiertää kaukaa sillä tehän olette jo ihan eri lähtökohdista. Sinä luotat mutta hän ei. Kanattaa toki etsiä mieluummin joku joka luottaa sinuun aivan yhtäpaljon kuin sinä häneen.
Olet vain sattunut törmäämään niihin pahiten mustiksiin ja omistushaluisiin. Yksikin tyyppi alkoi maileissa (ei edes nähty) miettiä minkä aikaa kestää välimatka ja miten tapaamisviikonloput järjestetään lasten kanssa, huh! laitoin siinä vaiheessa kapuloita rattaisiin. Onneksi nuo piirteet näkyvät heti ja eikun pois vaan.
On siellä ihania. kunnollisia ja järkeviäkin. Itse tuttustuin 4:jään semmoiseen. Kahden kanssa oltiin muuten liian erimaailmoista. Toinen oli 9, mutta se 1-loppuosa johtui taas hänestä riippumattomista syistä.
Tämän 4:n kanssa ollaan jo vakiinnuttu 2 vuoden jälkeen, eikä edelleenkään tule kummallekkaan mieleen lähteä tutkimaan toisen puhelinta, maileja ja muita. Ihan vapaasti vois, mutta kyllä ne on yksityisomaisuutta. Terve mustasukkaisuus on hyväksi, mutta toiselle on annettava tilaa hengittää. Itselläni oli enemmän vaikeuksia sopeutua, kun olen tottunut itse huolehtimaan ja hoitamaan kaiken ja kaikki asiat, jo edellisessä pitkässä liitossa.
Vielä sen ymmärtää joissakin 20:ssä, mutta kyllä 30, 40 jne pitäisi jo tajuta ettei ketään omisteta!
Itse mietin että jos aikuinen mies ilmaisee tarvetta tarrautumiseen, on siinä takana vain täyspalveluun pääsy =) heh! Kaikki palvelut saman katona alla, kätevästä saatavilla. No, joo - onhan naisiakin jotka eivät osaa ilman miestä tehdä yhtään mitään ja he taas saalistavat miehiä samoin perustein. Ei muuta kuin naisille vararat käteen ja miehet pyykkäämään, kyllä se siitä *hihittelee, kun mielikuvitus lentää* =)