Minulla on jonkin aikaa ollut suhde naimisissa olevaan mieheen, johon pelkään nyt olevani rakastunut. Mies ei halua erota vaimostaan pitkän yhteisen elämän & yhteisen omaisuuden vuoksi, vaikka seksielämää heillä ei keskenään ole ollut enää vuosiin. Mitä tekisitte, jos olisitte minä?
Olen toinen nainen
eronnut
393754
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
jätin sen paskan.
ei siltä sitä rakkautta saanut vaikka se niin väittikin.
ainahan sitä saapi puhua...
jälkeen päin vasta huomasin ettei se ollut minkään arvoista. ja näin vuosien jälkeenkin tiedän että saisin sen saman ja samalla tavalla takaisin jos vain haluaisin.
Ensimmäiseksi: hyväksy tilanne. Pidä itseisarvona sitä, että mies on ja pysyy naimisissa. Sen jälkeen mieti haluatko sydämesi räytyvän kakkosena, satunnaisena, kun miehelläsi on elämä perheensä kanssa, viettää laatuajat siellä. Riittääkö sinulle tilapäistapaamiset rakkaasi kanssa. Vai lopetatko suhteen, kärsit aikasi sydänsuruja ja vähitellen ehkä alat tapailla muita miehiä.
Sitä, mitä sinun pitäisi tehdä ei osaa varmastikaan kukaan muu päättää kuin sinä itse, neuvoja voimme antaa.
Olin samassa asemassa aikoinaan kuin sinä nyt,
rakastuin vaikka tiesin että en häntä saa.
Voin vaan sanoa että tulet satuttamaan itsesi ja pahasti jos nyt jatkat.
Suosittelen lopeta se nyt heti kun vielä voit.
...en tahdo erota - ainakaan vielä....... Miten sinä eroamisessa onnistuit??
että et olis kysynyt. Minä taas kadun sitä että en ajoissa lopettanut suhdetta ennenkuin olin liina syvällä.
Niin vastaus kysymykseesi... minä muutin paikkakuntaa.
Itse en olisi ikinä sekaantunut ukkomieheen, sillä kolmantena pyöränä oleminen ei riittäis mulle mitenkäänpäin. Mahdollisuuksia on siis ollut munkin elämässäni, mutta järki on aina voittanut hullut tunteet.
On kai aika tavallista kaikkialla, että tietynlainen mies ottaa itselleen rakastajattaren nimenomaan seksin määrän vähennyttyä avioliitossa. Mutta harva heistä on valmis kokonaan jättämään turvallisen elämänsä rakastajattaren takia ja aloittamaan taas kaiken alusta.
No, suoraan kysymyksen suora vastaus, ja teoriassa siis: päästäisin ukkomiehen jatkamaan elämäänsä ja etsisin itselleni tasavertaisen, vapaan kumppanin.
Helpommin sanottu kuin tehty, mutta säästää kyllä pitemmänpäälle niin hermoja kuin itsetuntoakin. Uskoisin.
Niinhän ne aina sanoo, ettei seksielämää ole ollut vaimon kanssa vuosiin. Hädin tuskin koskaan... Joopa, ja te typerät uskotte kaiken!
Siis naiset on tajuttoman typeriä!
Osaan kuvitella ajatuksesi. Vuosi sitten lopetin 3 vuotta kestäneen suhteen varattuun mieheen.
Nyt jälkikäteen ajateltuna voin antaa kaksi neuvoa, voit jatkaa suhdetta, mutta kestätkö sitä itse henkisesti. Tai unohda mies, kestää oman aikansa päästä jaloilleen, mutta siitä selviää.
Omasta kokemuksesta tiedän, että asioiden loputon salailu yms. on pitemmän päälle rankaa. En voinut kertoa edes lähimmille ystävilleni suhteesta, vaikka rakastin miestä koko sydämestäni. Kaikesta huolimatta olemme miehen kanssa ystäviä, suhde alkoi ystävyydestä ja päättyi siihen. Mitään en kadu, oppia ikä kaikki. Mies sanoi usein, etä tilanne minun ja hänen välillään olisi ollut toinen, jos aika ja paikka olisi ollut toinen. Enää en jaksanut odottaa...
Nyt elän "normaalissa, tavallisessa parisuhteessa". 3 vuoden salailun jälkeen tämä tuntui aluksi oudolle, yhteinen arki, voi soittaa milloin tahansa, voi viettää yhdessä aikaa kaupungilla jne.
Jos jatkat suhdetta varattuun mieheen, sinun täytyy oppia elämään ilman näitä. On vain varastetut hetket, ei lupauksia, ei vakaata yhteistä tulevaisuutta.
Ja entä se päivä, jos haluat perheen, jakaa päivittäisen elämän, herätä joka aamu rakkaasi kainalossa? Tunnet kaipausta, mutta saat vain pieniä muruja lohdutukseksi. SE ON OMA VALINTAKYSYMYS! mutta mieti näitä...
miten fiksulta kuulostaa ja taatusti niin oikeasti onkin - kiitos Kikka. Mutta voisiko niin käydä, että hän kuitenkin joskus eroaisi????? Rakastan häntä!
Olen ollut samassa tilanteessa. Kikan neuvot olivat todella hyvät, samat antaisin itsekin. Itselläni alkoi salailu ja eläminen epävarmuudessa käydä jo terveydellekin esim. vatsavaivoja, unettomuutta. Minulle kun lupailtiin yhteistä elämää jota ei koskaan tullut. Ero oli todella rankka, mutta jälkikäteen olen ollut tyytyväinen. Kun ikää kertyy lisää, ei ole kiva katsoa kun muut perustavat perheitä ja saavat lapsia. Jos mies sinua rakastaisi samalla tavalla kuin sinä häntä, niin hän eroaisi. Älä hukkaa elämääsi enempää.
pitemmän päälle,itsellä sama tilanne ja mies sano jo alussa että ei eroa koskaan.Olen ollut ns.ystävä ja en kyllä oikeasti edes uskalla rakastaa kun tiedän että näin ei voi jatkua.Kaikenlaista kremppaa tullut,just noi vatsavaivat,unettomuudet ja salailu käyvät hermojen päälle.En suosittele kellekkään ja itsekkin lopetan,enkä sorru koskaan enää varattuun.
Tiesitkö, että kakkoset elävät "toivossa" että jos joskus... entä kun olet elänyt 10 vuotta tässä toivossa ja elät siinä vielä silloinkin? Elä mielummin ja ota toivo esiin vasta sitten kun sitä oikeasti on olemassa, muutoin kyllä syövyt sisältä päin kokonaan. Ratkaisu on kipeä ja vaikea tehdä, mutta usko heitä, jotka ovat kokeneet kaiken ja usko minua, joka olen seurannut vierestä vaimoni rakastajan riutumista(heillä ei enää suhdetta), joudut hullujen huoneelle, ellet saa henkisesti itseäsi kasattua ja irrottauduttua epärealistisesta tilanteesta, jossa on vain "toivo" ja joka ei edes ole todellinen, vaan mielikuvamaailman luoma todellisuus olemattomasta.
Päätät itse, roikutko haaveissa ja mielikuvissa vai uskallatko katsoa elämää sellaisena kuin se on.
Ei ole mahdotonta, että mies eroaa. Suosittelen keskustelua asiasta, kerro mitä tunnet, mitä toivot ja ennen kaikkea kuuntele mitä mies kertoo omista tunteistaan ja toiveistaan. Tee sitten ratkaisusi.
Meillä asia nostettiin pöydälle minun pyynnöstäni, kerroin että tunteistani huolimatta en jaksa. Mies ilmoitti, välittävänsä vaimostaan niin paljon, ettei halua erota. Se antoi lisäpotkua päätökselleni. Erotessa itkimme molemmat, ja jätimme hellät hyvästit. Eli tunteita oli puolin ja toisin. Viime kesänä, puoli vuotta eron jälkeen hairahduin kerran miehen luo. Mutta se kerta jäi viimeiseksi, toivottavasti.
Sydämeni kyllä särkyi. Mies oli hellä, tunteellinen ja mieletön sängyssä.
Nyt kun erosta on yli vuosi olen päässyt asian yli, tietysti oma alkanut suhde on myös muuttanut ajatusmaailmaa.
Viime viikonloppuna näin miehen ja hänen vaimonsa tanssivan yökerhossa, hellästi, hyvin lähekkäin, ENKÄ TUNTENUT MITÄÄN. Olen viimein sujut asian kanssa.
Voimia, oli päätöksesi sitten mikä tahansa. Kumpikaan tie ei ole helppo kulkea, tiedän, molemmat itse läpikäyneenä.
Aivan turha odottaa, että eroaisi. Olet ihan oikeasti arkeen viihdykettä, tietenkin hänelläkin on kiinnostusta, ei kai kukaan nyt vastenmielisen ihmisen kanssa ole.
Sinulla on pelissä kuvainnollisesti 100% tunne-elämästäsi ja hänellä ehkä 20. Se loppu häneltä kuuluu perheelle, yhteisille ystäville, sukulaisille, omaisuudelle. Et ehkä ymmärrä, että sinun rakkautesi ei riittäisi täyttämään koko entistä aukkoa, olen läheltä seurannut tällaista vanhemman pariskunnan eroa ja sitä uutta elämää. Rakkautta ei puutu, mutta silti mies voi huonosti. Kakkua ei voi syödä ja säästää.
Itse teet päätöksen, minun oli ero. Sen voin kertoa omasta suhteestani, että en ollut se hetken piipahdus vaan matkustelimme paljon yhdessä (äkkiä laskien ainakin 12 maassa), kävimme teatterissa, oopperassa, urheilutapahtumissa, messuilla. Rakastin, mutta en kestänyt yksinäisiä juhlapyhiä, hänen perhetapahtumiaan, se söi sisältä. Olen nyt tyytyväinen päätökseen vaikka silloin se oli aivan hirveää, olla vastaamatta puhelimeen (sydän pakahtuneena), heittää kirjeet roskikseen, välttää kaikkia paikkoja, joissa olisin hänet kohdannut. Jos olisin jatkanut, olisin luultavasti itsetuntoni menettänyt, "armopaloja" odottava sairas ihminen.
mieheni kakkoselta. Tiedossa ollut jo jonkin aikaa, mutta suloinen pieni - huom! ei tunteita mukana ;) - kosto suunnitteilla, joten hiljaa olen ollut.
Miten voit varauksetta uskoa miehen puheet esim. seksielämän loppumisesta? Entä jos väitän toisin? Haluatko vaimon sanomana vaikka kuvia todisteeksi?!
Ja omaisuutta on sen verran paljon, että vaikka ero tulisi, molemmat pärjäisimme paremmin kuin loistavasti! Lapsia ei ole, ei siis pakkoa siksikään jakaa yhdessä.
Mutta ihmeen vähän sinä oikeastaan miestäni arvostat! Ensinnäkin, olet ryhtynyt kakkoseksi tietäen, että toinen ei halua erota. Toiseksi, kyllä pareja pitää muukin asia yhdessä kuin omaisuus ja pitkä yhteinen elämä.
juuri sinun miehesi kakkonen, mutta jonkun toisen kylläkin. Arvostan miestä, johon minulla on suhde, todella paljon, sillä hän ei ole 'vain' rakastelukumppani vaan hyvä Ystävä myös. Hänen kanssaan on helppo keskustella vaikeistakin asioista, hän on hyvä kuuntelija ja viihdymme keskenämme hyvin. Suhteeseen naimimissa olevan miehen kanssa aloin aivan tarkoituksella, koska omasta erostani ei ole vielä kovin pitkää aikaa enkä ns. uutta puolisoa kaipaa/kaivannut, vaan keskustelu- ja rakasteluseuraa 'satunnaisesti'... Mutta nyt vain näyttää käyvän niin, etten osannutkaan arvata tunteitani, kun kohdalle sattui 'liian hyvä mies'. Muita en voi syyttää kuin itseäni ja tunteitani - ja yrittää selvitä.
en minäkään halunnut mitään vakavaa ja siksi varattu sopi hyvin,mutta nyt alkaa olla itsensä kiduttamista kun erosta olen selvinnyt-jos jatkaisin.
Jos tuota varattua miestäsi arvostaisit, kunnioittaisit hänen päätöstä olla eroamatta etkä menisi omista tunteistasi jauhamaan.
Mutta itsekäs olet: . Tuolla logiikalla ei arvosta muita kuin itseään. Ja taas jatkaisit itsekkyyttä.
No, toivottavasti vaimo saa asiasta vihiä ja puhaltaa mieheltä puolet omaisuudesta alta. Siihen tekoon ei tarvitse tunnetta ;). Varaudu myös siihen, että tunteiden tunnustamisen jälkeen mies saattaa etsiä uuden, epäitsekkään ja sopimukseen sitoutuvan kakkosen =).
.., että eronneista naisista ja yh-äideistä puhutaan rumasti.
Luulisi, että elämä tuo kokemusta ja ymmärtämystä, mutta ei näemmä kaikille. Eikö eronnut ihminen muista sitä, millaista eroaminen ja aviokriisit ovat? Onko todella oman toipumisen ja seksin saamisen takia laitettava vahinko kiertämään??!!
Kyllä nainen on luomakunnan jäsenistä julmin!
otatte tämän kakkosen sisäköksi ja pidätte komistaan kivaa.
Jaa, että nainen julmin. Mitäs ne pettävät miehet sitten on? Enkeleitä vai? Petturi on petturi ja muut ihmiset niitä hyväksikäytettyjä, joita manipuloidaan valhein ja muilla keinoin. Tässä taas osoitus oikeasta sovinismista, oli sitten kirjoittaja nainen tai mies. Pettäjä saa päästä kuin koira veräjästä, mutta nainen on aina paska.
Pettämistä en puolustellut. Yritin pysyä siinä rajauksessa, missä keskustelu käytiin.
Kakkoseksi ryhtyminen on valinta siinä missä pettäminenkin, uskoisin näin. Tiedän yhden pettäjän, joka pilkaa vieläkin kakkostaan kavereille; haukkuu vaikka miten. Kertoi uudelle kakkoselle entisen kakkosen henk.koht. asioita. Ja siitä huolimatta tämä entinen kakkonen vinkuu suhteensa perään. Ja kaikki siitä syystä, että sanoo rakastavansa..
Kakkosissa ihmettelen ainoastaan sitä, miksi väkisinkin yritetään jatkaa suhdetta. Rakastamista kun on muös se, että kunnioittaa rakastamansa ihmisen valintoja ja päätöksiä.
Tuo siis että pettäjä pääsee kuin koira veräjästä!
Kärähdin itse pettämisestä ja siitä on nyt vuosi, mutta samaa helvettiä käydään edelleen ajoittain läpi. Jos ei todellisia tunteita olisi omaa puolisoa kohtaan, ei tähän paskaa jäisi putsaamana mistään syystä; ei rahasta tai tenavista.
Itelläni kakkonen kertoi myös tunteistaan ja silloin otin takapakkia. Olin ihastunut siihen imarteluun, mitä vieraalta sain. Aloin myös nähdä läpi sen sairaan näyttelemisen. Kakkonen tiesti, etten aio erota - kun en halau! - ja yritti kaikin keinoin olla parempi kuin oma puolisoni. Alkoi matkia jopa pukeutumista ym. pinnallista.
Kakkonen heittää viesteillä satunnaisesti edelleen. Näytän ne puolisolle. Hyväksikäyttäjä en ole, koska kakkonen tiesi tilanteeni ja olen ollut hänelle täysin rehellinen. Kakkonen sen sijaan tuli silmille, kun erehdyin sanomaan viime loman jälkeen, että seksielämä on alkanut puolison kanssa vilkastua. Kakkonen syytti minua ITSENSÄ pettämisestä. Siinä vaiheessa tajusin sen suhteen olevan ohi.
Miehen logiikka palstalla tämä juttu on, mutta suurin osa vastaajista naisia. Täällä on yks tosi hyvä kommentti. Naisilla vaan on ihan älytön älytön vimma saada olla oikeassa. Naisten mieli on huomattavasti ailahtelevaisempaa kuin miesten. Johtuneeko siitä, että naisilla tunteet puskee pintaan helpommin kuin järki. Miehet miettivät myös järjellä avioerot. Ja järki sanoo myös sen, että rinnakkaissuhteen aloittaminen on aina tietoinen riski.
Naisille ihan pieni vihje: käyttäkää tekin joskus järkeä enemmän kuin tunteita!
Ei kai nyt kukaan tunnusta rakastajalleen/rakastajattarelleen, että kotonakin on seksiä? En minä ainakaan ole milloinkaan tunnustanut! Ei ehkä ihan kannattaisi luottaa pelkästään miehen sanaan!
valehtelee kummallekkin.Voiko hän itse hyvin kun elää näin?Vai onko se niin jännittävää että ei huomaa mitä siitä voi seurata.Onko parasta vaan että ei vastaa enää soittoihin ja ei selitä mitään syytä miksi ei jatka tallasta elämää.
Mun mielestä sellainen mies, joka pettää vaimoaan (oli kotitilanne sitten mikä tahansa) tekee sitä jatkossakin helposti oli vaimona sitten kuka tahansa.
Eli jos menisitte vaikka naimisiin niin voitko olla koskaan varma, ettei hän tee sinulle samaa mitä nyt vaimolleen?
Ei muuta kuin mäkeen koko mies ja siirry katselemaan komeita vapaita miehiä...
Olet siis haaremin jäsen - kyllä se miehelle sopii...
Jos olet todella rakastunut tähän mieheen, älä luovuta ainakaan. Kyllä se aikanaan vaimonsa jättää, mutta se voi kestää kauan. Luopumisen tuska on aina valtava. Mutta tee selväksi, että mitään salaista suhdetta sun kanssa ei sitten tule, että reilusti sitten olette yhdessä. Jos suhde tyssää siihen, ei se mies sinua sitten rakastakaan.
Jokaisella meillä on oikeus onneen, ja silloin oma onni on tärkein.
Ilmoita tai mene käymään sen vaimon luona, ja kerro asiasi. Tai riippuu tietysti ihmisestä. Mutta reiluinta olisi vaimoakin kohtaa, että tietää mitä mies puuhailee, niin jos ei tiedä.
Jos miehestä ei ole siis kertojaksi. Muta älä hyväksy suhdetta, jos mies antaa sinun ensin rakastua itseesi, ja loppujen lopuksi palaakin vaimonsa luokse. Leikkikaluksi ja väliaikaieksi suhteen korjaajaksi älä rupea. Ota selvää, mitä mies aikoo. Onnea ja menestystä.
tappaisin itseni koska tajuaisin miten kusetettava tyhmä pilluaivo olen
...sanoi typerä nainen toisesta.
että nainen ei lopeta,vaan mies ei halua lopettaa suhdetta vaikka ei eroaisikaan vaimostaan!Kysykää-miksi mies haluaa jatkaa,vaikka tietää riskit!
pettäjän sylistä ei onnea löydy, vain hetken hurmaa
Tässä muutama asia, mitä itse aikoinani samassa tilanteessa mietin.
1.Luottamus. Voiko tälläiseen ihmiseen luottaa, jos hän pystyy vaivatta elämään kaksoiselämää, valehtelemaan vaimolleen, muille, mahdollisesti myös sinulle. Vaikka saisit miehen itsellesi, niin voiko häneen luottaa ja pystyykö hän sitoutumaan lupauksiin ja pitämään ne. Vaikka ei sinua pettäisi toisen naisen kanssa, niin pettääkö jossain tärkeässä asiassa. Jos sairastut vakavasti, seisooko mies rinnallasi vai vaihtaako johonkin helpompaan ja mukavampaan vaihtoehtoon. Kyseessähän voi olla tosirakkaus myös miehen puolelta ja se että vaimosta on tullut väärä kumppani, mutta yhtälailla voi olla että teet vain miehen elämän mukavammaksi.
2. Syyllisyys. Saatat tuntea olosi syylliseksi kun mies eroaa vaimostaan sinun takiasi. Mies saattaa tuntea syyllisyyttä erotessaan vaimostaan, myös mahdollisista lapsista mies vasta tunteekin syyllisyyttä. Mies saattaa syyttää sinua jossain vaiheessa. Mies saattaa alkaa haikailemaan vaimonsa perään tai ainakin vertailla sinua häneen. Avioeron hoitaminen vaatii ainakin jotain yhteydenpitoa miehen ja vaimon välillä, niin jaksatko sietää tämän ilman epäilyksiä jne. Jos taas mies ei tunne mitään syyllisyyttä, niin mitä se hänestä kertoo.
3. Lapset. Jos avioliitossa on ollut lapsia, niin silloin entinen perhe tulee olemaan mukana kuvioissa enemmän tai vähemmän. Pystytkö hyväksymään lapset ja kohtelemaan heitä hyvin kypsän aikuisen tavalla. Siedätkö yhteydenpitoa entiseen vaimoon ja tämän mahdollista sekaantumista,jopa häirintää teidän elämäänne (riippuu tietenkin henkilöstä.) Lapset tulevat mahdollisesti vierailulle joka toinen viikonloppu, pystytkö tarjoamaan heille turvallisen ilmapiirin ja kodin. Näistä hankalista tapauksista löytyy hyviä esimerkkejä Uusperheet palstalta. En todellakaan tarkoita, että kaikki ex-vaimot käyttäytyisivät näin, mutta ottaen huomioon olosuhteet, niin se on mahdollista.
mitä se kertoo mihestä ettei halua jättää vaimoaan? heillä on yhteenkuuluvuutta,välittämistä,
yhteistä eläämää ja elämänkokemusta takana.
Sellaista voimaa jota ei intohimo voi rikkoa.
Ja olen lähes varma että myös rakkautta vaikkei mies sitä myönnäkkään jos myöntäisi että rakastaa vaimoaan niin jäisitkö sinä siihen suhteeseen?
Niin usein miehet sanoo rakastajattarilleen etteivät rakasta vaimoaan/puolisoaan koska pelkäävät että menettävät jännityksen elämässään(tai miten kukin sen nyt ottaa).
Kun tuollaisiin suhteisiin rupeaa on hyvä ottaa etäisyyttä varsinkin sexisuhteissa joska se intohimo usein muuttuu ihastukseksi lopulta tai hyvin usein.
Lopeta suhde.Hän ei halua sinusta puolisoa vierelleen ja onkin sen rehellisesti ilmoittanut.
Etsi itsellesi mies jolta saatu muutakin kun murusia.
kun minun mieheni piti toista naista vuosikausia ja vannoi minulle rakkauttaan,kuitenkaan ei lopettanut suhdetta toiseen.Jatkoi vaikka oli jo jäänyt kiinni,lopulta minä en jaksanut lähdin.Mitä tämä entinen mies halusi lopulta,hän itki että ei ketään muuta rakasta kun minua?Mutta meni vaan toisen luo.
Minulla oli suhde naimisissa olevaan mieheen ja rakastuin häneen. Kerroin hänelle rakkauteni ja pistin samalla uudet säännöt kehiin.
Jos aikoo olla minun kanssani eroaa vaimostaan.Kaikki oli hänen päätettävissään, en painostanut.Kehoitin ottamaan yhteyttä jos kaipaa minua eronsa jälkeen. Laitoin suhteen poikki ja elelin ilman häntä.En voinut jatkaa enää kakkosena. Kului vuosi ja hän oli eronnut. Nyt asuttu 3vuotta yhdessä.
Hienoa Kaija, että kerroit onnellisen tarinasi. Näinkin onnellisesti voi siis käydä, täytyy vain uskaltaa.
Täällä puhutaan kokoajan vain siihen tyyliin, että nainen on se toinen nainen siksi, että haluaa naimisissa olevan miehen lopulta itselleen.
MInä en halua miestä itselleni vaikka olen vapaa. Minulle sopii se, että mies elää avioelämää vaimonsa kanssa. Olen miehen rakastajatar ja mies on minun rakastajani. Olemme molemmat samassa tilanteessa yhteisestä sopimuksesta. Haluamme jännitystä elämään ja enemmän seksiä. Minä en kärsi enkä tule haavoitttumaan niin kauan kuin tämä pysyy tällaisena, minulle sopivana suhteena. Pahin pelkoni on että mies alkaa sekoilemaan, rakastuu ja päättäisi jättää vaimonsa. Se olisi tämän suhteen loppu. En koskaan ottaisi miehekseni miestä jonka tiedän olevan pettäjä.
et ole vapaa, vaan olet köyttänyt onnellisuutesi tähän toisen naisen aviomieheen.