Minä jos joku tiedän, minkälaista on elämä, kun änkyttää. Tunnen toki pari muutakin, joille änkyttäminen on jonkinlainen riesa. Heillä se on hyvin lievä. Mun kohdalla lievä on väärä sana. Mä kestäisin kyllä tän vaivan, jos se olisi pelkkä riesa. Vaan kun ei ole. Mulla se on raastava, elämisen haluja koko ajan piinaava ongelma. Inhottaa päivittäin ja hävettää suunnattomasti, kun ei pysty puolta sanaa sanomaan, konaisesta puhumattakaan. Miten voi niin pahoja lukkoja koko ajan jollekulle tulla? Onko vika kenties siinä, etten osaa oikein hengittää ? Ilma loppuu ennen kuin saan sanaa suustani.
Tänään kävin kioskilla ja halusin ostaa pari lottoriviä, jonossa alkoi jo jännittää niin kovasti, että hyvä kun kykenin seisomaan. Kun mun vuoro tuli, aloin esittää asiaani: Lo-lo-lll- oo-mnjj-ooot-t-t-! Tuttu myyjä onneks tajusi ja kysyi montako laitetaan? Mä siihen: K-k-k-k-k- a-a-a- nmj-nmj. En jaksanu enempää, kun olin jo aivan puhki, kieleen sattui ja hengitys salpasi. Ai kaks rivii kysyi myyjä ja siihen mä sit nyökkäsin. Asia tuli hoidettua. Poistuin paikalta ja tuijottelin lattiaa...
Tällaista mun elämä on ollu murrosiästä lähtien. Ajattelen änkyttämistä päivittäin, heti kun aamulla herään. Miks just mulla on näin. On mulla muutama kaveri, jotka ei asiasta hupomauttele.
Näkevät vissiin, kuinka hankalaa puhuminen mulle todella on. Silloin tällöin yrittelen ratkaista ongelmaa alkoholilla. Luulen silloin, että se rentouttais ja poistais tätä edes vähäsen, mutta lopulta vaan pahentaa. Pari olutta riittää, niin johan kakominen pahenee.
Olen kyllä varsinainen jännittäjä. Se saa mut entistä enemmän änkyttämään. Olen jostain lukenut, että jännittäminen lisää änkytystä ja voi olla jopa syy siihen. Minulla tulee tämän tästä tilanteita, esim. koulutuksia, kun joutuu esittäytymään. Ne hetket ovat olleet painajaista pahempia. Paletti käynnistyy jo heti aamulla herättyä. Jännittämistä, rauhattomuutta, hikoilua, vapinaa ja jopa oksentelua.
Olen miettinyt sitäkin, että vaihtaisin nimeni, jonka saisin jotenkin helpommin sanottua. Pauli on mulle aivan liian vaikea. Mä oon kyllästynyt papattamaan tuota pee -kirjainata ja maiskuttelemaan ikenet ruvella mmmjjjj-jjjj... se vaan ei tuu.
Eniten harmittaa, että on menettäny elämänsä aikana paljon asioita, joissa tietää olevansa monella tapaa hyvä. Niihin karkeloihin ei vaan valitettavasti oo minkäänlaisia mahdollisuuksia.
Mä oon änkyttänyt lukemattomat kerrat kieleni turvoksiin, purrut huuleni verille, räpsiny ja pyöritelly silmäni solmuun ja tampannu käsillä polvia ja jalalla lattiaa saadakseni asiani edes jotenkin sanottua. Pahinta on se, etten läheskään aina noinkaan ole onnistunu. Eivät kaikki jaksa kuunnella, kun pari kolme lausetta vie aikaa minuuttitolkulla. Änkyttävälle tällainen taakka on raskas. Kun ei saa sanaa suustaan, niin ei saa!
Mä en tiedä, missä tilanteissa ja mitä sanoja jne. muut änkyttävät? Mä itse änkytän lähestulkoon aina kun suuni avaan kun jotain sanon. Konsonantit, eli hoot, koot, peet, ärrät, ässät, veet ja varsinkin t-kirjaimella alkavat sanat. Niiden tuottamiseen joutuu tekemään tuskallisen paljon työtä. Sanojen lukkiutuminen on mulla paha. Mitä enemmän jännitän, sen pahempaa kaikki on. Mä viihdyn kyllä porukoissa, se ei jännitä. Puhuminen vaan.
Asia paheni kun tyttöystäväni ennen eroamistamme pari vuotta sitten haukkui mua joka käänteessä vitun änkyttäjäksi. Minkä mä sille mahdan että mä änkytän, luultavasti teen niin lopun elämäni. Puhe kun ei ole tullakseen, niin ei ole!
Jos sä itte kärsit änkytyksestä, ehkä mua jotenkin ymmärrät.
Positiivistakin elämässä on. Mä kirjoitan paljon, siinä kun ei tarvi änkyttää.
T. Pppp-pp-pe ppp-aaapp..e... (antaa tän olla...)
Tänään kävin kioskilla ja halusin ostaa pari lottoriviä, jonossa alkoi jo jännittää niin kovasti, että hyvä kun kykenin seisomaan. Kun mun vuoro tuli, aloin esittää asiaani: Lo-lo-lll- oo-mnjj-ooot-t-t-! Tuttu myyjä onneks tajusi ja kysyi montako laitetaan? Mä siihen: K-k-k-k-k- a-a-a- nmj-nmj. En jaksanu enempää, kun olin jo aivan puhki, kieleen sattui ja hengitys salpasi. Ai kaks rivii kysyi myyjä ja siihen mä sit nyökkäsin. Asia tuli hoidettua. Poistuin paikalta ja tuijottelin lattiaa...
Tällaista mun elämä on ollu murrosiästä lähtien. Ajattelen änkyttämistä päivittäin, heti kun aamulla herään. Miks just mulla on näin. On mulla muutama kaveri, jotka ei asiasta hupomauttele.
Näkevät vissiin, kuinka hankalaa puhuminen mulle todella on. Silloin tällöin yrittelen ratkaista ongelmaa alkoholilla. Luulen silloin, että se rentouttais ja poistais tätä edes vähäsen, mutta lopulta vaan pahentaa. Pari olutta riittää, niin johan kakominen pahenee.
Olen kyllä varsinainen jännittäjä. Se saa mut entistä enemmän änkyttämään. Olen jostain lukenut, että jännittäminen lisää änkytystä ja voi olla jopa syy siihen. Minulla tulee tämän tästä tilanteita, esim. koulutuksia, kun joutuu esittäytymään. Ne hetket ovat olleet painajaista pahempia. Paletti käynnistyy jo heti aamulla herättyä. Jännittämistä, rauhattomuutta, hikoilua, vapinaa ja jopa oksentelua.
Olen miettinyt sitäkin, että vaihtaisin nimeni, jonka saisin jotenkin helpommin sanottua. Pauli on mulle aivan liian vaikea. Mä oon kyllästynyt papattamaan tuota pee -kirjainata ja maiskuttelemaan ikenet ruvella mmmjjjj-jjjj... se vaan ei tuu.
Eniten harmittaa, että on menettäny elämänsä aikana paljon asioita, joissa tietää olevansa monella tapaa hyvä. Niihin karkeloihin ei vaan valitettavasti oo minkäänlaisia mahdollisuuksia.
Mä oon änkyttänyt lukemattomat kerrat kieleni turvoksiin, purrut huuleni verille, räpsiny ja pyöritelly silmäni solmuun ja tampannu käsillä polvia ja jalalla lattiaa saadakseni asiani edes jotenkin sanottua. Pahinta on se, etten läheskään aina noinkaan ole onnistunu. Eivät kaikki jaksa kuunnella, kun pari kolme lausetta vie aikaa minuuttitolkulla. Änkyttävälle tällainen taakka on raskas. Kun ei saa sanaa suustaan, niin ei saa!
Mä en tiedä, missä tilanteissa ja mitä sanoja jne. muut änkyttävät? Mä itse änkytän lähestulkoon aina kun suuni avaan kun jotain sanon. Konsonantit, eli hoot, koot, peet, ärrät, ässät, veet ja varsinkin t-kirjaimella alkavat sanat. Niiden tuottamiseen joutuu tekemään tuskallisen paljon työtä. Sanojen lukkiutuminen on mulla paha. Mitä enemmän jännitän, sen pahempaa kaikki on. Mä viihdyn kyllä porukoissa, se ei jännitä. Puhuminen vaan.
Asia paheni kun tyttöystäväni ennen eroamistamme pari vuotta sitten haukkui mua joka käänteessä vitun änkyttäjäksi. Minkä mä sille mahdan että mä änkytän, luultavasti teen niin lopun elämäni. Puhe kun ei ole tullakseen, niin ei ole!
Jos sä itte kärsit änkytyksestä, ehkä mua jotenkin ymmärrät.
Positiivistakin elämässä on. Mä kirjoitan paljon, siinä kun ei tarvi änkyttää.
T. Pppp-pp-pe ppp-aaapp..e... (antaa tän olla...)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Varmasti muitakin on, joille puhuminen tuottaa tuskaa...
Oletko minkä ikäinen ja onko änkytystä ollut jo lapsesta saakka?