Alkaa tuntemaan itsensä ihan turhaksi ja merkityksettömäksi.
Haluaisin jo asettua aloilleni, löytää kumppanin ja perustaa perheen.. Ostaa se yhteinen talo ja jne. Tuntuu että maailma on minua vastaan. Elämä jumittaa.
Ympärillä ihmiset perustaa perheitä, rakentaa omaa perhettä.
Tuntuu että oon tippunut jonnekin syvään kuiluun..
Mua ei elämässä mikään pelota (ei edes kuolema) vaan se että joutuisi lopunelämää itsestään elää ja olla.
Kaikenmaailman deitti juttuja kokeiltu mutta ei sitä kumppaniakaan meinaa löytyä. Ahdistaa paljon.
Turha tulla mitään 'hei sä oot sinkku sinähän voit mennä ja tehdä mitä tahansa'.
Kyllä mä näiden sinkku vuosien jälkeen jo oikeasti haluan asettua. Siis ihan normaalia perhe-elämää. Ihan siinä missä muutkin. Eikä sen takia 'koska muutkin'.
Oon umpikujassa.
Niin ja ajatella, olen mies.
Haluaisin jo asettua aloilleni, löytää kumppanin ja perustaa perheen.. Ostaa se yhteinen talo ja jne. Tuntuu että maailma on minua vastaan. Elämä jumittaa.
Ympärillä ihmiset perustaa perheitä, rakentaa omaa perhettä.
Tuntuu että oon tippunut jonnekin syvään kuiluun..
Mua ei elämässä mikään pelota (ei edes kuolema) vaan se että joutuisi lopunelämää itsestään elää ja olla.
Kaikenmaailman deitti juttuja kokeiltu mutta ei sitä kumppaniakaan meinaa löytyä. Ahdistaa paljon.
Turha tulla mitään 'hei sä oot sinkku sinähän voit mennä ja tehdä mitä tahansa'.
Kyllä mä näiden sinkku vuosien jälkeen jo oikeasti haluan asettua. Siis ihan normaalia perhe-elämää. Ihan siinä missä muutkin. Eikä sen takia 'koska muutkin'.
Oon umpikujassa.
Niin ja ajatella, olen mies.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jos sulle on perheen perustaminen ykkössijalla niin aika kummaa, moni nauttii vapaudesta, minä sen menetin liian nuorena.
Niinpä, minkäs teet kun itsekin olen jo varmaan sieltä 20v iästä lähtien oikeasti halunnut löytää parisuhteen ja perheenkin.
Naiset väittää että miehet ei halua sitoutua mutta eivät silti halua sitoutua meidän kaltaisiin miehiin.
Ei me voida naista pakottaakaan suhteeseen. En ole ihan varma että mikä mun vika on.
Ei kannata luovuttaa, vaan katsoa kunnolla peiliin. Siellä on todennäköisesti ihan hyvä jätkä, joka syystä tai toisesta pitää kynttiläänsä piilossa.
Mulla oli pitkään sama ajatus ja ongelma, kunnes sitten tajusin, että olen ollut aika epämääräinen treffipyrkimyksissäni. Aloin kehittämään itseäni ja itsetuntoani, ja jossain vaiheessa taas tajusin, että olen ollut niin itsekeskeisen alistunut, että en tajunnut ympärilläni olleen aina minusta kiinnostuneita naisia - en vain koskaan uskonut omiin mahdollisuuksiini, joten päästin nämä naiset menemään. Vasta sitten kun aloin uskomaan itseeni, aloin vasta todella huomaamaan muutkin ihmiset, ja ero oli kirjaimellisesti kuin yöllä ja päivällä. Pelkästään se, että kiinnostuu toisesta enemmän, tai ainakin yhtä paljon, kuin omista ongelmistaan auttaa pitkälle.
Ottakaa rennosti, ja koittakaa nähdä maailma mahdollisuuksien paikkana.
Mulla ei ainakaan ongelma ole siinä että en näkisi tai uskoisi että mulla olisi kiinnostuneita naisia.
Itse käyn kyllä treffeillä naisten kanssa mutta saan aina kaverikortin kun kysyn jatkotreffejä ja siihen uskon syynä olevan kasvojen ulkonäkö.
Niin minäkin uskoin, että ulkonäköni ei kelpaa. Sekin oli osa sitä huonoa itsetuntoa.
Totuus on, että yleensä jos nainen lähtee treffeille kanssasi, niin hän on jo kelpuuttanut ulkonakösi. Kaverisektorille mennään muilla ansioilla.
"Itse käyn kyllä treffeillä naisten kanssa mutta saan aina kaverikortin kun kysyn jatkotreffejä ja siihen uskon syynä olevan kasvojen ulkonäkö."
Kuten jo tuossa yllä vastattiin, jatkotreffit eivät ole ulkonäöstä kiinni, ensimmäiset kyllä ovat. Kyse on siis siitä muusta kuvasta jonka annat itsestäsi tavalla tai toisella.
Yhtenä tärkeimpänä neuvona antaisin että treffeillä sinun pitää todellakin olla avoin ja antaa itsestäsi paljon. Olemalla liian varmaan päälle, olet helposti juuri se "ihan kiva" joka jää sinne kaverialueelle. Jaa omaa elämääsi ja ajatuksiasi toisen kanssa, myös niitä vähän syvällisempiä tai ehkä jopa kipeitä.
Muista että jos etsit oikeasti elämänkumppania, se toinen haluaa nähdä ihan sen todellisen minäsi, ei mitään pintaa tai kuorta.
Toinen neuvo on se että niitä tilaisuuksia pitää todellakin aktiivisesti viedä eteenpäin jo aika alusta niin että naiselle ei jää epäselväksi että olet oikeasti kiinnistunut juuri hänestä. Oikein mikään ei korvaa koskettamista koska se on todella intiimiä. Tokikaan ei mitään yllättävää lääppimistä tai vastaavaa mutta kyllä treffeillä tulee tilaisuuksia koskea toista käteen yms. Ja siitä sitten eteenpäin jos tulee vihreä valoa.
Perhe on viimeinen pakopaikka turhautuneelle ihmiselle . Jättäkää lastenhankinta pois tuosta sillä pentu muistaa iäkkäänä miten parisuhteenne toimi .
Oletko varma, että kyseessä on sinun oma visio? Asutko pahassa paikassa? Nimittäin maalla tai jossain kyläpahasessa? Sieltä on ainakin vaikea saada naista.
Ja sitten varmasti toimisi paremmin, jos et tuntisi itseäsi turhaksi ja merkityksettömäksi - missään tapauksessa. Puhumattakaan, että pesänperustamismielessä. Sillä naiset kiinnittävät huomioita ensiksi mieheen itseensä ja hänen sielunsa syövereihin. Jos tai kun (?) sinusta näkee pitkälle, että olet turha ja merkityksetön, niin eihän se naista innosta. Vai mitä?
Kun etenet, ei-turhana-ja-merkiyksettömänä, unohda kaikki muut (omakotitalo...) ja keskity vain naiseen. Sitten kun sellainen on haavissa, niin voit ottaa seuraavan askeleen. Eikö niin? Naisia ei liioin viehätä sekään, että mies haluaa hänestä vain synnyttäjän ja omakotitalon maksajan toisen puolen.