Kuinka paljon olette käyneet treffeillä

Miten ihmeessä tapailla useampia samaan aikaan kun jo yhden naisen löytäminen tapailuun tuottaa suurta tuskaa?
Olen jo yli vuoden yrittänyt etsiä edes sitä yhtä ok naista jolta saisi vastakaikua mutta se on ilmeisesti liikaa toivottu.

Mä sain naisena 3378 ja vastasin kaikkiin paitsi 5 ei kiitos :).Sitten niistä 5 vain yhden kanssa menin näkee 5 kertaa ja sekin meni kun oli kauhean väärä valinta olikin huijari. Joten nyt olen mielummin isekseni ja autan vapaa-ajallani jota on jo vähän vähäosaisisa .. Niiten kanssa on mukavampaa ei toi nettideittailu ole mun juttu. Kun en luota ihmisiin enään. Siellä liikkuu liikaa ihmisiä jotka on tottunut siihen et deittaillaan usempaa ja paljon sit mä oon vaan liian hemmetin herkkä kaikkeen tollaseen.

kaksi vuoden aikana vain1

En nettideittaile kun tykkään iskeä irl. Kutkuttavaa flirttailla...heti tajuaa onko kemiaa. Ei mene aikaa hukkaan, eikä tule pettymyksiä.

Laitoin profiilin suomi24-treffeihin tänä keväänä naisystävän toivossa. Otin muutaman naiseen yhteyttä viestillä ja pari naista otti yhteyttä minuun. Tuloksena viestittelyn jälkeen oli se, että neljää tapaamista ehdotin. Tapaamisten ongelmana näyttää olevan se, että en ole jatkuvasti asuinpaikkakunnnallani.
Lähetin siis (yksi kerrallaan eri aikoihin) neljä viestiä joissa kerroin, milloin tulen kotiin ja kysyin, sopiiko tapaaminen. Yhdellä oli työeste, toinen lähti johonkin jotakin remontoimaan, kolmannelle tuli lapsenlapsia käymään ja neljännen este oli joku epämääräinen.
Jos naiselle ei sovi tapaaminen esim. tietyllä viikolla, tarkoittaako se suomeksi: "Älkää ottako yhteyttä meihin, me otamme yhteyttä teihin."( Vanha versio oli: "Älkää soittako meille, me soitamme teille.")

Olen ollut kahdella chattisivulla jossa mies maksaa n.1,5e yhdestä n.6kk olen saanut ulkonäöstäni kehuja yli sadalta naiselta .asun pääkaupunkiseudulla.viestejä tulee Lapista myös.olen tuhlannut yli 4500e kaikki rahat menneet hukkaan.kukaan ei halua tavata

Ei yksiäkään treffejä

Olin aikoinani ns. sarjatreffaaja, pahimmillaan kahdet treffit päivässä. Nyrkkisääntö mulla oli se, että mahd. nopeasti tapaaminen, koska vaikka miten kirjoitat esim viikon, et voi tietää ennen ku ollaan kasvotusten, että mikä se toinen on. Usein treffit kesti sen puoli tuntia. Oli helppo sanoa, että et oo mun tyyppiä ja näin ollen kummankaan aika ei mennyt hukkaan. En ymmärrä ihmisten pelkoa kohtada toinen. Ja tietekin,,treffit oli aina yleisellä paikalla.

Taisi olla 5 treffit viime vuonna. Yksillekään treffeille en olisi mennyt, jos olisin tiennyt millanen nainen siellä on vastassa. Kaikki huonoja kokemuksia. Enää en nettinaisia treffaile.

Saan vastauksia miehiltä, jotka kommentoivat minun olevan kunnollinen, naapurintyttö, kiva, kiltti. Varmaan olenkin kaikkea tuota ja juuri siksi en vastaa miehille, jotka kertovat elämän olevan raiteiltaan/varattuja/juuri eronneita. Mitä annettavaa heillä on minulle? Päätyminen terapiasuhteeseen tai väkivalatiseen liittoon.

Kokeiltu on, suurin osa tarjokkaista kauniisti sanottuna omalaatuisia. Mutta löytyi ihan normaalejakin miehiä, joitten kanssa juttua riitti muustakin ex-naisystävien mielenterveysongelmista.

Viimeisen viiden vuoden aikana en kertaakaan. En saa edes vastausta flirttiin enkä viestiin, joten statukseni on harvinaisen selvä.

4 kuukauden aikana 14 treffit. Kahdet treffit pannarin kautta ja 12 suomi24:n kautta. Väsähdin, kun ei sopivaa löytyny. Nyt baarista löysin ja toivon, että tämä jatkuisi eikä enää tarttisi palata nettiin.

Käyn treffeillä todella harvoin. Muutama mielenkiintoinen ihminen löytyy vuodessa. Liikkeellä on aika paljon moniongelmaista porukkaa -etsitään epätoivoisesti jotain pelastajaa.. Huono lähtökohta.

Nettideitit olivat turhauttavaa. Useamman miehen tapasin, mutta jokaisella jonkinasteista masennusoiretta tai ainakin elämisen ilo kadonnut. En jaksa alkaa ketään tsemppaamaan, suhde ei silloin ole tasaveroinen.

Noin 10 eri naista tavannut 15 vuoden aikana, joista kahden kanssa ensitreffit sai jatkoa. Viime treffit taisi olla syksyllä 2016.

Kyl voi sanoo, että viimeset pari vuotta on saanut olla nettideittailusta vapaalla, kun ei oo tarvinut yksillekkään treffeille lähtee tai ees oo tarvinut ehdottaa... Ei oo näet vastakaikua löytynyt, kun oo paria viestiä pitempää mikää edennyt ku on meitä on jonoksi asti heille. Ja, jos tapailisin niin kyllä se yksi riittää kerrallaan edelleen. Ei tarvi murehtia et osuko viesti nyt oikeelle ku ennen saattoi mennä väärään ku oli enemmänkin tulijoita.

Ikääkin ku tulee, niin nirsoutuu ja ei kaikkeen ennään lämpene. Eräällä saitilla ilmotus n. 6vkoa ja n. 450 viestiäympäri maan ja osa vierestäkin, ja jopa samalt kylältäkin, mutta ei lämmennyt... Joten jätin siihen ja poistuin hiljaa pois. Toisella sit nyt n. 2kk takana ja nytkin siel näyttäs olevan n. 1300 viestiä odottaan... En oo jaksanut vielä katoo tarkemmin, kun pitäs profiilist kattoo ikää ku ei enään mikkään teini kiinnosta.. Ja itte siis 42v...

Eikä ainakaan yks vuotta vanhempi nainen pahastunut, kun totesin et taidan tietää mitä sanoo, jos oven takana oon ku avaa ovikellonsoitost oven... Sinä senkin rontti... Ja tän naisen oon jokseenkin 1994 ekan kerran nänhyt ku kävin tän kotona ihan muis asioissa.

Mut kukin tavallaan ja tyylillään... Ja baareis en kulje, kun viime vuonnakin YKSI kerta ja sekin sen verran, että odotin metsästyskaveria ja tän emäntää kyytiin ku kuskina heille silloin.

Yhden miehen kanssa kävin alkuvuodesta kolme kertaa treffeillä, juteltiin vain. Kaksi miestä on ehdottanut treffejä livenä, mutta en ole suostunut. Kumpikaaan kun ei ole sitoutuvaa tyyppiä.