Oulun tuomiorovasti Satu Saariselle. Tutkinut väitöskirjassaan naisten asemaa kirkossa ja rohkeasti puolustanut sukupuolten tasa-arvoa käytännön työssä.
Palkinnon saaja saa päättää mihin kohteeseen rahapalkinto, 5000e laitetaan. Saarinen valitsi kohteeksi tyttöjen ja poikien seksuaalikasvatustyöhön. "P-Pohjanmaalla on tähän työhön aivan erityinen alueellinen tarve. Esiin on noussut seksuaalisuutta rikkovien väkivalantekojen yleisyys kaikkien sukupuolten kohdalla. (Huomatkaa - kaikkien sukupuolten.)
Saarisen valinta istuu hyvin vuoteen 2018, kun on kulunut 30 vuottaa pappisviran avaamisesta naisille. Saarinen on nuori kirkon johtaja alueella joka perinteisesti on ollut miesjohtajien aluetta.
Kirkko ei minun mielestäni ole koskaan oikeasti ollut eturintamassa tasa-arvoasoissa, naiset eivät ole ainoa ryhmä jota kirkon piirissä on sorsittu, kuten tiedämme. Koska mahdetaan tuo palkinto antaa seksuaalivähemmistöjen tasa-arvoa kirkon sisällä ajava henkilö? Takuuvarmasti vielä joskus, mutta milloin - sitä vaikea arvioida.
Onko kirkko siis oikea taho tällaisen palkinnon perustamaan ja jakamaan? Kirkon kannalta noloa on se, että se paljastaa suuria puutteita tasa-arvossa kirkon sisällä. Kirkon näytöt tällä alalla ovat heikot. Toisaalta kaiketi se kertoo vilpittömästä pyrkimyksestä edistää tasa-arvoa kirkon sisällä, ja tukea ja rohkaista niitä, jotka sitä ajavat.
Varmaa on että tämä palkinto tulee aiheuttamaan ristiriitoja kirkon sisällä nyt ja tulvaisuudessa.
Kirkkohallitus perusti palkinnon v. 2017 ja jakaa sen joka toinen vuosi. Eikö kirkon piiristä riitä asiassa ansioituneita joka vuosi palkittavaksi?
En tosin ole edes varma jaetaanko palkinto aina kirkon työntekijälle, luulisin niin, vai voiko sen saada kirkon ulkopuolinenkin henkilö/taho/toimija.
Palkinnon saaja saa päättää mihin kohteeseen rahapalkinto, 5000e laitetaan. Saarinen valitsi kohteeksi tyttöjen ja poikien seksuaalikasvatustyöhön. "P-Pohjanmaalla on tähän työhön aivan erityinen alueellinen tarve. Esiin on noussut seksuaalisuutta rikkovien väkivalantekojen yleisyys kaikkien sukupuolten kohdalla. (Huomatkaa - kaikkien sukupuolten.)
Saarisen valinta istuu hyvin vuoteen 2018, kun on kulunut 30 vuottaa pappisviran avaamisesta naisille. Saarinen on nuori kirkon johtaja alueella joka perinteisesti on ollut miesjohtajien aluetta.
Kirkko ei minun mielestäni ole koskaan oikeasti ollut eturintamassa tasa-arvoasoissa, naiset eivät ole ainoa ryhmä jota kirkon piirissä on sorsittu, kuten tiedämme. Koska mahdetaan tuo palkinto antaa seksuaalivähemmistöjen tasa-arvoa kirkon sisällä ajava henkilö? Takuuvarmasti vielä joskus, mutta milloin - sitä vaikea arvioida.
Onko kirkko siis oikea taho tällaisen palkinnon perustamaan ja jakamaan? Kirkon kannalta noloa on se, että se paljastaa suuria puutteita tasa-arvossa kirkon sisällä. Kirkon näytöt tällä alalla ovat heikot. Toisaalta kaiketi se kertoo vilpittömästä pyrkimyksestä edistää tasa-arvoa kirkon sisällä, ja tukea ja rohkaista niitä, jotka sitä ajavat.
Varmaa on että tämä palkinto tulee aiheuttamaan ristiriitoja kirkon sisällä nyt ja tulvaisuudessa.
Kirkkohallitus perusti palkinnon v. 2017 ja jakaa sen joka toinen vuosi. Eikö kirkon piiristä riitä asiassa ansioituneita joka vuosi palkittavaksi?
En tosin ole edes varma jaetaanko palkinto aina kirkon työntekijälle, luulisin niin, vai voiko sen saada kirkon ulkopuolinenkin henkilö/taho/toimija.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kirkko miettii siunataanko tai peräti vihitäänkö samaa sukupuolta olevien liittoja vuonna 2018.
Edelläkävijyyttä olisi ollut siunata liittoja jo ennen vuoden 2001 parisuhdelakia. Esimerkiksi Pro-Seremonioille ei ole koskaan ollut mikään ongelma järjestää vihkirituaali kaikille pareille.
Naistyöntekijöihin kohdistuu edelleen syrjintää.