Suurin osa nyt työttömänä olevista tai työttömäksi joutuvista on lopullisesti syrjäytetty yhteiskunnasta.
Työn saanti on tällä hetkellä erittäin vaikeata, ja menee useita vuosia ennen kuin tilanne alkaa helpottaa. Kun tilanne alkaa parantua, töihin otetaan vastavalmistuneita tai työpaikkansa säilyttäneitä, ei suinkaan niitä, jotka ovat "menneet pilalle" oltuaan vuosia työttömänä tai hanttihommissa.
On ihmeellistä, ettei katkeruus ja protestimieliala ole saaneet suurempaa valtaa työttömien keskuudessa.
Työn saanti on tällä hetkellä erittäin vaikeata, ja menee useita vuosia ennen kuin tilanne alkaa helpottaa. Kun tilanne alkaa parantua, töihin otetaan vastavalmistuneita tai työpaikkansa säilyttäneitä, ei suinkaan niitä, jotka ovat "menneet pilalle" oltuaan vuosia työttömänä tai hanttihommissa.
On ihmeellistä, ettei katkeruus ja protestimieliala ole saaneet suurempaa valtaa työttömien keskuudessa.
Vastaukset 13
Vanhimmat
...vaikka sinäkin yrität provosoida.
Lue alempaa, eiliseltä. Siellä on listattu hyviä puolia asiasta. Jotenkin on koitettava itseään piritää.
Olen vain ihmeissäni siitä, että maassa on näin rauhallista, ja hallituksen suosio on korkealla galluppien mukaan.
Ei kai ole niin, että työttömät ovat sittenkin tyytyväisiä tilanteeseen, kunhan korvaukset vain juoksevat? Missään muualla esim. kaavaillut pakkotyöratkaisut eivät menisi näin helposti läpi.
Eikös ne menneet Saksassakin.
Ehkä passiivisuuteen osasyy voi olla meidän toimintatavat täällä Suomessa. Helpolla ei aleta rähisemään. Mutta, jos katsoi vaikka Ajankohtaisen kakkosen dokumentin Nairobista eilen, niin käsittää, että onhan meidän työttömillä asiat hyvin. Siellä päivä oli HYVÄ, kun sai puuroa. Meillä se on köyhyyttä.
Enkä tarkoita, että työttömillä pitäisi olla yhtä huonosti kuin jossain kehitysmaassa. Mutta se puuro voisilmällä pitää kansan rauhallisena.
Olen kyllä kiitollinen että oon saanut työmarkkinatukeekin ihan kohtuullisen summan. Ei sekään pitäis olla mikään itsestäänselvyys. Vanhemmat ihmiset muistaa et ennen ei saanu mitään työttömyysturvaa.
Ei työttömyysturvaa silloin tarvitakaan, kun työpaikkoja on tarjolla kaikille, jotka työtä haluavat tehdä.
Ikää 30, ei päivääkään ns. oikeita töitä. Pari lyhyempää pätkää, mutta nekään eivät olleet työsuhteita vaan harjoittelua.
Harrastukset: joutenolo ja juopottelu.
En protestoi, koska en jaksa enkä keksi sopivaa keinoa. Pelkästään metelöimään en halua lähteä, pitäisi löytää jokin keino millä voisi oikeasti painostaa jotain tahoa.
Pieni mielekäs osaa elämää, eli nuoruus on mennyt työttömänä ja ilman koulutuksia taikka mielekkäitä harrastuksia kun ei kerta rahaakaan ole ollut, joten loppuelämällä ei ole juurikaan enää väliä ja sehän voi sitten näkyä ja kuulua kostoina.
Näin juuri minunkin on käynyt neljäkymmentä on ikää viimeiset 4v työttömänä harjoiteltu toki on
kurssien myötä mutta työnsaantiin se ei ole johtanut, mies parhaassa iässä eikä mitään
töitä ammattikoulutus 3v aikoinaan ja sen jälkeen kertynyt työkokemus n 8v ei merkkaa enää paskaakaan arvostus on kadonnut muut seikat vain vaikuttavat työnsaantiin voitto pitää maksimoida,halpa työvoima,vähällä kapasiteetilla suurin voitto kaikenlaiset vuokra ja työnvälitys palvelut ovat edesauttaneet tilannetta huononemaan kohta ei muuten pääsekään enää töihin kuin välitys firmojen kautta tai työkkärin kurssien harjoittelu jaksolla vähäksi aikaa ilmaiseksi,
työntekijä on liian kallis työnantajalle käytetään mieluimmin ilmaistyövoimaa koska sitä on tarjolla, en minäkään enää mihinkään pääse
pidempiaikaisesti töihin jotain paskoja rääppimään ilmaiseksi muutamaksi viikoksi tai kuukaudeksi, joo ja jos tilanne parenee niin kuka meidät enää palkkaa vuosikausien työttömyyden ja pompottelun jälkeen ei minä ainakaan enää ole sama ihminen kuin silloin
kun olin normaalisti työelämässä, on tullut jo kaikenlaista vaivaa henkisesti on jo vaurioita elämäni on muuttunut täysin niistä ajoista en enää ajattele samalla lailla asioista kuin ennen,
en tiedä mihin tämä johtaa yhteiskunta jakautuu
yhä selvemmin kahtia ehkä kun ei ole tarpeeksi
protestointia meidän taholta niin otetaan löysää
vielä pois vähän kun ei vastusteta sama pomputtelu tulee jatkumaan tästäkin eteenpäin
tarttis varmaan tehrä jotain?
Olen katkera ja en ole. Koen syyllisyyttä siitä että tilanne on minun itseni aiheuttama, enkä voi siitä muita syyttää. Tällöin en koe olevani oikeutettu katkeruuteen muuta kuin itseäni kohtaan, ja protestointi yhteiskuntaa vastaan tuntuu luvattomalta.
Välillä taas syytän yhteiskuntaa kaikesta. Tiedän että työtä olisi mutta markkinatalouden rattaiden jauhaessa on minun arvoni kovin pieni, eikä minua kukaan kaipaa. Ihmislähtöisessä taloudessa minullekin varmasti löytyisi paikka jossa voisin olla hyödyksi ja avuksi.
Protestoin vaaleissa äänestämällä puolueita ja ehdokkaita jotka eivät tiedotusvälineissä paistattele.
Ja ristiriita syyllisyydentunnon ja uhriksi itsensä tuntemisen välillä repii minut palasiksi.
Miten ihmeessä se voi sinun aiheuttamasi tilanne olla, että Suomessa on vapaita työpaikkoja 15.000 ja työttömiä 475.000 ?
Tarkoitin syyllisyyttä omasta työttömyydestä, en kaikkien.
En minä sentään niin masentunut ole ;)
kertoa tämän työttömän tunnelman. Tunnen aivan samoin. Osuvasti kirjoitettu.
...mutta en ainakaan itse tuntisi syyllisyyttä työttömyydestä tällaisessa työllisyystilanteessa, kun töitä ei kerta kaikkiaan ole.