Lenkkarit jalassa

Voisin kyllä vastata, että täsmälleen sama fiilis. Hän on parhainta seuraa, mutta luulen että meidän suhteemme olisi liian monimutkaista työkuvioiden takia.
En vaan voi tunteilleni mitään. Vastakaikua olen kyllä saanut, mutta epäilen hänen pitävän järkiperäiset syyt liian suurena esteenä meidän mahdolliselle etenemiselle. Kunpa voisin vaan unohtaa, mutta kun vaan en pysty.

Myös_lenkkarit_jalassa kirjoitti:

Voisin kyllä vastata, että täsmälleen sama fiilis. Hän on parhainta seuraa, mutta luulen että meidän suhteemme olisi liian monimutkaista työkuvioiden takia.
En vaan voi tunteilleni mitään. Vastakaikua olen kyllä saanut, mutta epäilen hänen pitävän järkiperäiset syyt liian suurena esteenä meidän mahdolliselle etenemiselle. Kunpa voisin vaan unohtaa, mutta kun vaan en pysty.

Kiva kun vastasit. Järki tosiaan sanoo ei, mutta tunteet huutaa kyllä. Enkä myöskään pysty unohtamaan. Tällä hetkellä haluaisin eniten että voisimme puhua asiasta ja sitä kautta tunnustella etenemisen mahdollisuuksia. Jos siis molemmat tuntevat samoin. En vaan ole saanut riittävästi vastakaikua edes niille vähäisille yrityksilleni, jotta uskaltaisin sanoa enempää. Pikemminkin viime aikoina hän on ottanut enemmän etäisyyttä.

Oletko mies vai nainen? Miten olet itse toiminut hänen suhteensa? Oletko ollut aloitteellinen ja miten olet vastaillut hänen aloitteisiinsa? Työympäristö on haasteellinen, koska töitä on tehtävä jatkossakin yhdessä, vaikka itsensä "nolaisi" tunteidensa paljastamisen seurauksena.

Olen nainen. Luulen, että en nolaisi välttämättä itseäni hänen silmissä, koska olen melko varma jo hänen tunteista. Mutta se, että haluaako hän kaikesta huolimatta järjen olevan vahvempi kuin tunne. Koska mahdollinen eteneminen olisi aika haasteellista. Haluaisin kuitenkin tietää häneltä, mitä hän ajattelee, onko mahdollista asia ratkaista tavalla, että tunteet saisivat vieďä voiton.
Miksi haluan tietää. Koska voin luopua toivekuvista ja lakata ruokkimasta niitä. Voihan pienen pieni varaus olla että hän pystyy pitämään tämän tällä tasolla. Välitämme kyllä toisistamme ja viihdymme keskenään.
Olen varautunut siihen ja ajatellut että täytyy vaan hyväksyä asia asiana. Hän on vaan niin puoleensavetävä kaikin tavoin.

Myös_lenkkarit_jalassa kirjoitti:

Olen nainen. Luulen, että en nolaisi välttämättä itseäni hänen silmissä, koska olen melko varma jo hänen tunteista. Mutta se, että haluaako hän kaikesta huolimatta järjen olevan vahvempi kuin tunne. Koska mahdollinen eteneminen olisi aika haasteellista. Haluaisin kuitenkin tietää häneltä, mitä hän ajattelee, onko mahdollista asia ratkaista tavalla, että tunteet saisivat vieďä voiton.
Miksi haluan tietää. Koska voin luopua toivekuvista ja lakata ruokkimasta niitä. Voihan pienen pieni varaus olla että hän pystyy pitämään tämän tällä tasolla. Välitämme kyllä toisistamme ja viihdymme keskenään.
Olen varautunut siihen ja ajatellut että täytyy vaan hyväksyä asia asiana. Hän on vaan niin puoleensavetävä kaikin tavoin.

Olen mies ja olen pyrkinyt näyttämään tykkäämiseni monin eri tavoin sanomatta sitä suoraan. :) Tunnistatko itsesi jos sanon että olet meistä varautuneempi ja estoisempi? Jos olisin hän ketä ajattelet, niin mitä voisin tehdä tai sanoa, jotta pääsisimme puhumaan tästä kasvotusten? Tai mitä voisit itse tehdä, jotta saisit tietää mitä ajattelen? Uskallan puhua, jos sille annetaan mahdollisuus.

Sitä on varovaisen toiveikas tänne kirjoittaessaan, että viesti tavoittaisi oikean ihmisen ja että hän vastaisi siihen nimettömyyden turvin. Ja että sitä kautta avautuisi mahdollisuus puhua niistäkin asioista, mitä ei muuten uskalla ottaa puheeksi. Tosi epätodennäköiseltä se tämän jälkeen tuntuu. Kaikki mitä kirjoitit sopii omaan tilanteeseeni, mutta ilmeisesti ei päin vastoin.