Mitä mieltä te fellow-ätmirunkkarit olette siitä että mikä paikkakunta tuntuu kodilta? Hyvä ystäväni kertoi että 20v jälkeen muuttaa takaisin lapsuuden paikkakunnalle ja ei koskaan tuntenut olevansa kotonaan sillä paikkakunnalla jonne aikoinaan opiskelujen takia muutti mutta nyt ei ole mitään estettä enää muuttaa takaisin lapsuuden maisemiin.
Itse olen sitä mieltä että tässäkin sivutetaan hieman tämän palstan ätmiteemaa. Jos muutat jollekin vieraalle paikkakunnalle ja asut siellä yksin ja vaikka kävisitkin töissä mutta silti se paikkakunta ei vaan koskaan ole koti. Aina on olemassa se tunne että ikäänkuin olisi vain käymässä siellä ja kun oikeasti käy vierailemassa siellä lapsuuden paikkakunnalla niin tuntuu siltä että tulisi kotiin.
Se että jokin muu paikkakunta kuin lapsuuden paikkakunta muuttuu kodiksi ihan ajatuksenkin tasolla melkein väkisinkin vaatii sitä että siellä on tavattu puoliso ja perustettu perhe ja se perhe elää sillä paikkakunnalla ja lapsille se paikka jota itse pitää kotipaikkakuntana on jokin mummola mutta heille koti on se missä asutaan.
Tällaisia ajatuksia miettii kun on 27v asunut pk-seudulla mutta edelleen tuntuu siltä että on vain käymässä täällä ja jos töistä saisi potkut niin mikään ei estäisi muuttamasta vaikka takaisin kotiseudulle.
Itse olen sitä mieltä että tässäkin sivutetaan hieman tämän palstan ätmiteemaa. Jos muutat jollekin vieraalle paikkakunnalle ja asut siellä yksin ja vaikka kävisitkin töissä mutta silti se paikkakunta ei vaan koskaan ole koti. Aina on olemassa se tunne että ikäänkuin olisi vain käymässä siellä ja kun oikeasti käy vierailemassa siellä lapsuuden paikkakunnalla niin tuntuu siltä että tulisi kotiin.
Se että jokin muu paikkakunta kuin lapsuuden paikkakunta muuttuu kodiksi ihan ajatuksenkin tasolla melkein väkisinkin vaatii sitä että siellä on tavattu puoliso ja perustettu perhe ja se perhe elää sillä paikkakunnalla ja lapsille se paikka jota itse pitää kotipaikkakuntana on jokin mummola mutta heille koti on se missä asutaan.
Tällaisia ajatuksia miettii kun on 27v asunut pk-seudulla mutta edelleen tuntuu siltä että on vain käymässä täällä ja jos töistä saisi potkut niin mikään ei estäisi muuttamasta vaikka takaisin kotiseudulle.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Omasta ns. kotipaikkakunnasta voi olla myös romantisoitunut muistikuva, joka ei vastaa nykyisyyttä, kun lapsuus/nuoruus on auttamatta takana. Itseään ei pääse pakoon. Pikkupaikkakunnilla on tosin, intresseissä riippuen, omat vetovoimatekijät pk-seutuun verrattuna.
En oo ätmirunkkari, mutta vastaan silti. Mulla kotoisuus tulee ihmisistä. Missä on tärkeät ihmiset, siellä on koti.
Toki myös se, että miten kiinni on siinä ympäristössään. Käykö lenkillä jne, vai onko vaan kotona. Yllättäen(?) kotona olo ei auta kotitutumista, vaan se, että tuntee ne paikat siinä ympärillä.
Useimmiten ihminen muuttaa paikkakuntaa, koska siellä on luvassa jotain parempaa vs. jääminen eli esim. opiskelu- tai työpaikan vuoksi. Ideaali tilanteita tietty on, että pystyy valitsemaan työ- ja varallisuustilanteešaan paikkakunnan missä asuu. Pikkupaikkakuntien hiljaisuus ja "pysähtyneisyys" on joillekin vetovoimatekijä. Ympäristöt vaihtelevat, mutta lenkkeilemään pystyy kaikkialla. Pikkupaikkakunnilla potentiaalisia sinkkuja on varsin vähän tarjolla ja voi natsatessaan vaatia vähintään taas toisen osapuolen muuttoa ainakin naspuripaikkakunnalle.
Kyllä hiljaisuutta ja pysähtyneisyyttä löytää Helsingistäkin kun menee vähän keskustan ulkopuolelle. Esim. Käpylä.
Pikkupaikkakuntien ongelmahan on se että niihin muuttaa eläkeläisiä nostalgiasyistä. Samat eläkeläiset viettävät aktiiviset vuotensa suurissa kaupungeissa jonne maksavat veronsa mutta eläkeiän tullessa muuttavat "kotiin" ja rasittavat ennestään niukkaa vanhusbudjettia entisessä kotikunnassaan.
Vähintään kohtuullista eläkettä saava suht terve eläkeläinen on voimavara muuttopaikkakunnalleen taloudellisesti. Eläkeläiset lähinnä aiheuttavat taloudellista rasitusta keskimäärin kahden viimeisen elinvuotensa aikana heidän hoitotarpeensa vuoksi. Ja sivistyneen yhteiskunnan toki kuuluu niin tehdä. Sote-uudistus pyrkii muuttamaan hoitokustannukset maakuntapohjaiseksi jolloin negatiivinen sattuma muutamasta kalliista potilaasta ei tule maksamaan (pikku)kunnalle niin paljoa.
Kyllä mun koti on siellä missä on äiti, lihapullat ja perunamuussi.
Koti minulla on siellä, missä minä itsekin. Olen asunut noin 10 eri paikkakunnalla töitten takia. Kahdessa maassa, vähän aikaa parissa muussakin. Toki siellä, missä asuin ikävuodet 0-3 ja 3-16, olisi äkkiseltään katsellen ainakin teoriassa mukava asua vieläkin, mutta käytännössä ei oikein onnistu. Ja saattaa olla paikkakunta jo niin paljon muuttunut, etten viihtyisi. Ihmisten asumista, olemista ja yleensäkin toimeentuloa kun tarkoituksellisesti huononnetaan ja vaikeutetaan syystä, jonka kaikki tietävät, mutta siitä ei saa puhua.