Suomi on Kansainvälisen Valuuttarahaston (IMF) kelkassa. Mihin rahamme menevät?
Alla kaksi toisistaan poikkeavaa näkemystä IMF:n roolista maailmassa.
Ensin Suomen Valtionvarainministeriön julkituoma näkemys, osasitaattina:
Jäsenmaidensa talouden seurannan lisäksi IMF myöntää lyhyitä ja keskipitkiä luottoja lähinnä maksutaseongelmiin. Luotonannolle on tyypillistä, että luoton saaja sitoutuu IMF:n kanssa sovittuun talouspoliittiseen ohjelmaan. Pyrkimyksenä on tukea kohdemaiden talouspolitiikkaa ja uudistuksia. Ohjelmien edistymistä seurataan säännöllisin välein ja jokaisen luottoerän nostaminen edellyttää, että ohjelman ehdot on täytetty. Perinteisen luotonannon lisäksi valuuttarahastolla on myös subventoitua luotonantoa kehitysmaille.
Alla Kansainvälisen Valuuttarahaston (International Monetary Fund, IMF) leivissä toimineen henkilön kuvaus työnantajastaan ja toimeksiannoistaan.
Truth-out.org -sivuston haastattelussa, ”The Economic Hitman” -tittelin kirjallaan ansainnut John Perkins kertoo kokemuspohjaisen version IMF-järjestön roolista:
Kreikkalainen haastattelija Michael Nevradakis: Kerroit kirjassasi miten palvelit Kansainvälistä Valuuttarahastoa sisäpiirin työnimikkeellä ”economic hitman”. Mitä ne tällaiset ovat?
John Perkins: Käytännössä työni oli sitä, että löysimme sellaisia maita, joilla on suuryhtiöitämme kiinnostavia resursseja. Öljyä, markkina-alue, kuljetusalan infraa jne. Kun löydämme tällaisen maan, järjestämme sille valtavia luottoja. Rahat eivät itse asiassa menekään tuolle valtiolle, vaan meidän korporaatioille, infrastruktuurin rakentamiseen. Valtateitä, sähköntuotantolaitoksia ja niin edelleen. Tästä hyötyvät muutamat rikkaat tuossa maassa ja meidän suuryrityksemme. Suurella osalla kansaa ei ole varaa hyötyä näistä projekteista. Aivan kuten Kreikassa on tehty. Fantastiset velat.
Kunhan maa saadaan sidottua velkoihin, yleensä IMF (Kreikan tapauksessa IMF ja EU yhdessä) alkaa vaatia maalta hirvittäviä uhrauksia. Pitää nostaa veroja ja tehdä leikkauksia julkisella sektorilla. Pitää myydä julkisen sektorin varallisuutta yksityisille yhtiöille. Voimalayhtiöitä, vesihuoltoa ja liikennesektorin infraa. Käytännössä muuttua näiden suuryhtiöiden orjaksi, Kansainvälisen Valuuttarahaston, Kreikan tapauksessa EU:n orjaksi. IMF, Maailmanpankki, EU, nämä ovat suuryhtiöiden, korporatokratian, työkaluja. (…)
Jos jonkun maan bruttokansantuote kasvaa, mutta työttömiä on silti paljon, tarkoittaa se usein, että harvat rikastuvat entisestään IMF-lainojen avulla.
On kyse ylikansallisesta toiminnasta. USA:n kansa kärsii myös.
Erkki Liikanen, Suomen Pankin pääjohtaja, on Kansainvälisen valuuttarahaston Suomen edustaja.
Suomessa päävastuu suhteista Kansainväliseen valuuttarahastoon on Suomen Pankilla.
https://mvlehti.net/2018/05/28/suomi-on-kansainvalisen-valuuttarahaston-imf-kelkassa-mihin-rahamme-menevat/
MV-media
Alla kaksi toisistaan poikkeavaa näkemystä IMF:n roolista maailmassa.
Ensin Suomen Valtionvarainministeriön julkituoma näkemys, osasitaattina:
Jäsenmaidensa talouden seurannan lisäksi IMF myöntää lyhyitä ja keskipitkiä luottoja lähinnä maksutaseongelmiin. Luotonannolle on tyypillistä, että luoton saaja sitoutuu IMF:n kanssa sovittuun talouspoliittiseen ohjelmaan. Pyrkimyksenä on tukea kohdemaiden talouspolitiikkaa ja uudistuksia. Ohjelmien edistymistä seurataan säännöllisin välein ja jokaisen luottoerän nostaminen edellyttää, että ohjelman ehdot on täytetty. Perinteisen luotonannon lisäksi valuuttarahastolla on myös subventoitua luotonantoa kehitysmaille.
Alla Kansainvälisen Valuuttarahaston (International Monetary Fund, IMF) leivissä toimineen henkilön kuvaus työnantajastaan ja toimeksiannoistaan.
Truth-out.org -sivuston haastattelussa, ”The Economic Hitman” -tittelin kirjallaan ansainnut John Perkins kertoo kokemuspohjaisen version IMF-järjestön roolista:
Kreikkalainen haastattelija Michael Nevradakis: Kerroit kirjassasi miten palvelit Kansainvälistä Valuuttarahastoa sisäpiirin työnimikkeellä ”economic hitman”. Mitä ne tällaiset ovat?
John Perkins: Käytännössä työni oli sitä, että löysimme sellaisia maita, joilla on suuryhtiöitämme kiinnostavia resursseja. Öljyä, markkina-alue, kuljetusalan infraa jne. Kun löydämme tällaisen maan, järjestämme sille valtavia luottoja. Rahat eivät itse asiassa menekään tuolle valtiolle, vaan meidän korporaatioille, infrastruktuurin rakentamiseen. Valtateitä, sähköntuotantolaitoksia ja niin edelleen. Tästä hyötyvät muutamat rikkaat tuossa maassa ja meidän suuryrityksemme. Suurella osalla kansaa ei ole varaa hyötyä näistä projekteista. Aivan kuten Kreikassa on tehty. Fantastiset velat.
Kunhan maa saadaan sidottua velkoihin, yleensä IMF (Kreikan tapauksessa IMF ja EU yhdessä) alkaa vaatia maalta hirvittäviä uhrauksia. Pitää nostaa veroja ja tehdä leikkauksia julkisella sektorilla. Pitää myydä julkisen sektorin varallisuutta yksityisille yhtiöille. Voimalayhtiöitä, vesihuoltoa ja liikennesektorin infraa. Käytännössä muuttua näiden suuryhtiöiden orjaksi, Kansainvälisen Valuuttarahaston, Kreikan tapauksessa EU:n orjaksi. IMF, Maailmanpankki, EU, nämä ovat suuryhtiöiden, korporatokratian, työkaluja. (…)
Jos jonkun maan bruttokansantuote kasvaa, mutta työttömiä on silti paljon, tarkoittaa se usein, että harvat rikastuvat entisestään IMF-lainojen avulla.
On kyse ylikansallisesta toiminnasta. USA:n kansa kärsii myös.
Erkki Liikanen, Suomen Pankin pääjohtaja, on Kansainvälisen valuuttarahaston Suomen edustaja.
Suomessa päävastuu suhteista Kansainväliseen valuuttarahastoon on Suomen Pankilla.
https://mvlehti.net/2018/05/28/suomi-on-kansainvalisen-valuuttarahaston-imf-kelkassa-mihin-rahamme-menevat/
MV-media
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.