Galluppi !! Yx niistä tärkeimmistä Pyhästä !!

Eikö helluntaissa kasteta paranukseen vaan ainostaan "henkikasteeseen"?
3:11
Minä kastan teidät vedellä parannukseen,

Tapahtuuko helluntalaiskateessa uudestisyntymistä?

Jännä satukirja tuo raamattu.

Ei kukaan voi ryhtyä tekemään kastetta Pyhässä Hengessä tai kastaa sillä. Missään ei ainakaan ole sellaisia kastetilaisuuksia. Jos joku niin kuvittelee, niin elää omissa harhoissaan. Jeesus kastaa meidät pyhällä Hengellä eikä vesikaste ole mitään siihen verrattuna. Siinä ihmiset kastavat siihen parannukseen ja omaehtoiseen parannuksen tekemiseen. Mikä on aina rämpimistä.

Pyhän Hengen kaste ei ole oppi eikä siitä kinastele kuin se, joka ei ole Hengen johdossa. Pyhä Henki luo meidät uudeksi ihmiseksi, jossa oma lihallinen minä kuolee. Voimme rakastaa, elää, tuntea ja kokea kaikkia aivan uudella tavalla olematta riippuvaisia omasta vajavaisesta persoonallisuudestamme. Siitä tulee se iloa Herrassa, vapautuminen sekä kyky elää. Eikä siihen liity mitään opillisia kinasteluja, että sinun tulee olla sellainen tai tämmöinen sekä tehdä sitä ja tätä. Pyhä Henki ei ole oppi, vaan todellinen voima. Ja jos sitä ei ole, niin silloin ei ole kastetta.

Hyvin sanottu !! >> Ei kukaan voi ryhtyä tekemään kastetta Pyhässä Hengessä tai kastaa sillä. Missään ei ainakaan ole sellaisia kastetilaisuuksia. Jos joku niin kuvittelee, niin elää omissa harhoissaan. Jeesus kastaa meidät pyhällä Hengellä eikä vesikaste ole mitään siihen verrattuna.

Room 6 puhuu Pyhä Hengen kasteesta ja miten se muuttaa ihminen !! Sehän on selvä jos on noussut ELÄMÄÄN KRISTUKSESSA. Niin se näkyy ja tuntuu ihmisissä..

Vesikasteen on sanottu olevan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta. Ja se mahdollistaa sen, että Pyhä Henki voi asua meissä. Eikä Hengen olemassaolosta ihmistä voi kinastella. Se on henkilökohtainen kokemus, eikä kukaan voi mennä toisen sieluun sitä kokemaan eikä tuntemaan. Silloin ihminen on kuin jumalanpalveluksessa koko ajan sekä rukousyhteydessä Herran kanssa. Meidän tulee myös kunnioittaa toisen ihmisen Hengen kokemuksia sekä suhtautua niihin aralla mielellä, vaikka on mahdollista myös että Hengessä eksyy. Mutta siinä ei ole mitään taistelua eikä kilvoittelua, vaan täytyy vain tutkiskella itseään, että onko tämä Jumalasta vai omia lihallisia kuvitelmia ja mielitekoja.

Ja joidenkin mielestä usko ei ole tunteita, että kaikki mitä ihminen tuntee on muka harhaa. Vain oudot höpinät siitä mitä uskon muka pitäisi olla tai jotkut historialliset luennot olisivat oikeaa uskoa ja kaikki se mitä ihminen oikeasti kokee on vain pahasta ja jotain saatanan juonia. Se on Pyhän Hengen pilkkaamista jos Jumalan ei anneta ei nähdä mahdollisuutta toimia ihmisessä.

Helluntailaisuudessa kaste olisi "hyvän omantunnon pyytämistä" ja "ehtoollinen leivän murtamista".
Meille kristityille näillä on syvempi merkitys.

Vaeltaminen Jumalan puhtaudessa ja pyhyydessä jos omatuntomme on puhdas

2. Kor. 1:12
Sillä meidän kerskauksemme on tämä: meidän omantuntomme todistus siitä, että me maailmassa ja varsinkin teidän luonanne olemme vaeltaneet Jumalan pyhyydessä ja puhtaudessa, emme lihallisessa viisaudessa, vaan Jumalan armossa.

Oletko hylännyt lihalliset ja kuolleet teot palvellen elävää Jumalaa (puhdistettu omatunto)

Hepr. 9:14
kuinka paljoa enemmän on Kristuksen veri, hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle, puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa!

Vaivojen kestäminen

1. Piet. 2:19
Sillä se on armoa, että joku omantunnon tähden Jumalan edessä kestää vaivoja, syyttömästi kärsien.

Kaste ei poista syntiä

1. Piet. 3:21
Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena-joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta-Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta,

Kun meidät kastetaan Pyhällä Hengellä, tulemme Jumalan lapsiksi. Ja onko meissä silloin syntiä? Onko Jumala syntinen kuten itse Raamatussa kysytään. Toinen asia on sitten se, että onko meidät todella kastettu Pyhällä Hengellä, mutta jos on, niin meidän ei tarvitse arpoa synnillisyyttämme eikä kenenkään tulla sanomaan että et ole täyttänyt sitä ja sitä lakia.

Eikä siinä ole vain se synnittömyys, vaan siinä on pelastus. Vain armon Hengen kautta me pelastumme. Emme itsemme kautta, kuten sana taasen sanoo, ettei kukaan kerskaisi, ei alkaisi kehuskelemaan lihallisella hurskaudella, kuten omavanhurskaat eikä tuomitsemaan muita, vaan Hengessä me tunnemme, että pelastuksemme, kaikki mitä meille Hengessä tapahtuu on armoa ja voimme vain kiittää siitä, mutta emme pienimmässäkään määrin ylvästellä tai väittää olemme pyhempiä kuin jotkut muut. Silloin vaellamme lihallisesti. Siitä Paavali syytti kyllä uskovia, siitä että heidän tekonsa eivät olleet hengellisiä vain lihallisia. Ja joskus niissä oli jopa kiihkouskovaisuuden leima, mutta se oli lihallista. Joskus riitaisuutta ja jopa irstautta ja se kaikki johtui uskonnollisuudesta ja erosta Jumalan Hengestä, eikä siitä ettei olisi ymmärretty jotain lain kirjainta oikein.