Väitän ain olevani ujo ekstrovertti, mutta totuus olikin siinä että olen sosiaalinen introvertti. En ikinä kokenut olevani introvertti kun on niin sosiaalinen saan helposti ystäviä..olen myös kaikialla aina huomion keskipiste vaikka yleensä en edes halua. Meen aina piiloon! Silti aina ihmiset tulee ympärille istuu. Aivot raksutta välillä liikaa. Aina pitää akkuja ladata hiljaa monet jotka ei tunne tosi hyvin ottavat sitä henkilökohtaisesti. Niku yks muija töissä nyt alko räksyttää mulle sitä et miten kaikki aina kysyy mun kuulumisia ja tulevat mun luo ja kun oon niin suosittu, hän sano olevansa kateellinen siitä enkä puhu muka hänelle. Sanoin kyllä moi eikö se riittä ja meen istuu tekee hommia. Sit se alko jotain et kukaan ei koskaan kysy häneltä kuulumisia mut aina sulta ne kysyy kukaan ei tuu häntä koskaan halaa aina ne suo halaa. Katoin kyllä suu auki! Et häh. Ei introvertti yleensäkään puhu turhia. Miks mä haluan edes tietää mitä sille kuuluu... ei hän ole mun ystävä. Mulle ystävät ovat perhettä, siskoja ja veljiä. Olen erityisherkkiä ja mukavia kaikille, siis aidosti mukava ilman takia-ajatuksia. Niin vähän tuon naisen käytös kummastutti, mun pitäisi kuulema taputtaa sitä selkään ja sanoa hyvin tehty työ niin hön sano. Huh. No en tuomiste häntäkään, kai se on huomion kipeä. Itseasiassa mitä vähemmän huomiota, sitä helpompi on elämä.Näkymöttömyys viitta voisi olla kiva mulle. Niin ja se että olen hiljaa ei ole yhtäkuin ajattelen susta pahaa. Eikö nykypäivänä ihminen saa olla hiljaa! Joskus en edes ajattele, niku tänä aamuna...lyö tyhjää. Ihan liian draammaattinen nainen kyllä on. Ehkä halaan sitä loppu päivästä jos se nyt auttaa sen oloon. Pointtini oli se että introverttejä ymmäretään väärin.
Introvertti, ekstrovertti vai ambrivertti?
Freesprit
060
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.