... ja vääristäää historiaa. Ei sotaa voitettu millään "taitavuudella" ja "rohkeudella" vaan materiaalisella ylivoimalla, strategisilla resursseilla sekä täydellisellä ilmaherruudella.
Sitä paitsi tuollaisten "erikoisyksiköiden" merkitys ylipäätänsä massiivisessa maailmansodassa oli mitätön. Ne tavalliset yksiköt olivat ne jotka sodat ratkaisivat eivätkä mitkään rambot. Amerikkalainen kusipäinen propaganda vääristää todellista historiaa ja tekee näitä leffoja katsovia vain entistä typerimmiksi.
Sitä paitsi tuollaisten "erikoisyksiköiden" merkitys ylipäätänsä massiivisessa maailmansodassa oli mitätön. Ne tavalliset yksiköt olivat ne jotka sodat ratkaisivat eivätkä mitkään rambot. Amerikkalainen kusipäinen propaganda vääristää todellista historiaa ja tekee näitä leffoja katsovia vain entistä typerimmiksi.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Kaikki sotafilmit ovat pääasiassa täyttä paskaa. Niiden valmistus olisikin syytä lopettaa.
" Ei sotaa voitettu millään "taitavuudella" ja "rohkeudella" vaan materiaalisella ylivoimalla, strategisilla resursseilla sekä täydellisellä ilmaherruudella. "
Vietnamissa ei edes nämäkään asiat auttaneet amerikkalaisia. Vihollinen oli kommunistisella päättäväisyydellä ja määrätietoisuudella taisteleva sinnikäs sankariarmeija. Kommunistit ovat kovia poikia sotimaan.
Niin olivat. Heillä oli melkoinen rooli myös lännen vastarintaliikkeessä. Muut olivat paljon haluttomampia uhraamaan itseään.
Nimenomaan itsensä uhraaminen suuressa mittakaavassa oli kommunistisen sodankäynnin kivijalka!
Suurinpiirtein+70%+amerikkalaisista+kuoli+tai+haavoittui+tykki-+tai+krh-tulessa.+Saksalaisten+tappioissa+amerikkalainen+tai+brittiläinen+tykistö/krh+näytteli+jopa+suurempaa+roolia.+Ardeneilla+erään+saksalaisprikaatin+tappioista+peräti+85%+johtui+tykistöstä.+
Ja minä sanoisin, että televisiosta sotahistoriansa opiskelevat ovat täynnä ...... sitä itseään ;)
"Sitä paitsi tuollaisten "erikoisyksiköiden" merkitys ylipäätänsä..."
Oikeastaan erikoisyksiköillä oli tässä tapauksessa aika paljonkin merkitystä. Maahanlaskudivisioonat olivat se vähäinen operatiivinen reservi, joka Eisenhowerilla oli välittömästi käytössään joulukuussa -44 hänen äkkiä joutuessaan paikkailemaan rintamaansa saksalaisten offensiivia vastaan käytännössä kaikkien normaalien divisioonien ollessa ja rintamalinjassa. "Tavalliset" yksiköt lopulta ratkaisivat taistelun, mutta niille ostettiin aikaa kovapintaisten maahanlaskudivisioonien toimesta sen tekemiseen ;)
"Amerikkalainen kusipäinen propaganda vääristää todellista historiaa ja tekee näitä leffoja katsovia vain entistä typerimmiksi."
Nyyh, olisivat käyttäneet Tuntematonta sotilasta, joka sentään on kaiken kattava ja tasapuolinen. Konekiväärikomppania aina hakkaa E-komppanian ;)
Vaarallisinta on juuri tämä asenne että kuvataan ensin jyrän alle jääneen painopistesuunnalla olleen amerikkalaisdivisioonan laahustaminen. Ja sitten tämän ramboporukan asettuminen Bastogneen. Kun luin ensin jakson nimen "Bastogne" tiesin heti miten taas kustaan silmään katsojaa. Näet jos tuo ramboporukka olisi ollut painopistesuunnalla saksalaisten ylivoiman ensipäivinä siitä olisi tehty jauhelihaa siinä kuin muistakin porukoista. Tykkituli ei kysy koulutustasoa. Se tappaa samalla lailla. Siinä ei paljon ramboilut auta.
Band of Brothers on hollywoodtyyppistä piilopropagandaa joka yritetään häivyttää vain kvasihumaanisuudella. Sen tarkoituksena on muokata asenteita militarismille myönteiseksi. Ylipäätänsä Vietnamin sodan jälkeen on amerikkalaisille haluttu esittää II maailmansota "hyvänä sotana". Lisäksi se tietyllä tapaa nolaa brittejä, tavallisia amerikkalaisia jv-divisioonia. Saksalaiset se kuvaa persoonattomina ja kädettöminä nössöinä. Spielbergin leppymättömän saksalaisvastaisuuden ketunhäntä pilkistää kainalosta vaikka suurin osa ei tätä vedätystä tajua. Aiemmin Spielberg kuvasi sakemannit stereotyyppisinä seipäännielleinä "natseina". BOB:ssä nynnyinä.
Sotaelokuvien vastenmielisin piirre on juuri siinä että ne ovat jokseenkin aina subjektiivisia eivätkä anna sille vastapuolelle kasvoja eikä aivoja. Louhimiehelläkin olisi ollut mahdollisuus kuvata sotaa venäläisten silmien kautta mutta eipä ollut haluja.
Muistaako muuten kukaan missä vaiheessa ensi kerran BOB:ssa mainittiin sanat "The Red Army"?
Mitä siis jäi kertomatta katsojille?
1) että NL kantoi sodassa suurimman taakan ja haurastutti saksalaiset jo ennen vuotta 1944
2) että britit kantoivat suuremman taakan ja antoivat suuremman uhrin kuin amerikkalaiset
3) amerikkalaiset tulivat mukaan täydellä panoksella (?) siinä vaiheessa kun Kolmas Valtakunta oli jo kaaoksessa
4) että Market Garden epäonnistui Nijmegenissa, amerikkalaisten haparoidessa
5) että amerikkalaiset olivat logististen lainalaisuuksien alla siinä kuin muutkin
6) että USA:n ja brittien täydellinen ilmaherruus ja sen ratkaiseva merkitys ei avaudu katsojille, se täytyy itse selvittää
7) että rambofantasialla ajetaan agendaa jonka motiivit ovat tässä päivässä
8) että jo horiskon tasolla olevien veteraanien muistelujen todenperäisyys pitäisi aina selvittää (ns valemuisti ja sen muodostama ongelma)
9) että II maailmansota ei ollut mikään "good war"
10) että sodat voitetaan mittakaavalla. Urhoollisuus ja rohkeus muka ratkaisijoina ovat myyttejä.
Paskanaurua niille jotka lässyttävät joidenkin sotafilmien "realistisuudesta".
1. NL oli liitossa Saksan kanssa 23.8. 39 - 22.6. 41.
2. Britit lähtivät sotan 3.9. 39. He kärsivät pari vuotta lähes pelkkiä tappioita.Jenkit tulivat "pelastajina" 11.12. 41 Hitlerin julistaessa sodan.
3. Jenkit tulivat mukaan merisotaan heti ja ilmasotaan keväällä -42. Afrikkaan noustiin maihin marraskuussa -42. Saksa oli vielä voimissaan.
4. Market Garden perustui Montyn liian toiveikkaaseen tilannearvioon.
5. Jenkkien logistinen taito oli maailman kärkeä.
6. Lännen ilmaherruus vaati kovaa työtä ja suuren panostuksen materiaaliin.
7. Rambofanatismi uppoaa vain tietämättömiin.
8. Tietoa on muuallakin kuin veteraanien muistissa.
9. Ainakin Vejäjällä II MS on "good war".
10. Mittakaavaan kuuluvat myös henkiset tekijät, kuten voitontahto, sitkeys, rohkeus jne.
On myös realistisia sotafilmejä, joskin sodan täydellsitä raadollisuutta ei juuri kukaan kestäisi katsoa. Filmit ovat aina kaupallisia.
Tuskin mikään elämän ala vääristää totuutta yhtä paljon kuin sotahistoria. Nyrkkisääntö joka koskee kaikkia niin venäläisiä, suomalaisia, amerikkalaisia, saksalaisia kuin brittejäkin on se että omia tappioita yritetään peitellä ja silotella, vastustajan tappioita paisutella ja voitot ovat aina onnistuneen oman toiminnan tulosta. Tappiossa taas alkaa syyllisten etsintä ja verukkeiden kehittely. Hyvin usein tappioon päättyneen operaation tekijöitä ovat kuitenkin sellaiset kuten sattuma, vihollisen nopea ja oikea-aikainen toiminta ja vaikkapa logistinen vastoinkäyminen. Esim. Operaatio Kauppapuutarhan ratkaisu saattoi pikemminkin olla se että saksalaiset reagoivat vain nopeammin ja paremmin kuin britit ja varsinkin amerikkalaiset (Nijmegenissa). Amerikkalaisten epäonnistuminen ja saksalaisten onnistuminen Nijmegenissa (mm. Spindlerin nopea oivallus) taisivatkin olla siis vain saman kolikon kääntöpuolia.
Asiasta toiseen: oliko liittoutuneilla edes johdonmukaista suunnitelmaa miten, missä, milloin ja miksi valitaan onnistuneen maihinnousun ja läpimurron jälkeen painopistesuunnat?
jenkeille aika tuntematon käsite, samoin reservi ja pitkäjänteinen suunnittelu yleensäkin.
Erimielisyydet Montyn kanssa juonsivat näihin asioihin.
Jenkkien ainoa taktiikka oli hyökkäys leveällä rintamalla ilman reserviä missään.
Sotahistoria ei ole mitään muuta kuin paperille präntätty fiktioiden ja legendojen muoto. Todellisuudella on hyvin vähän tekemistä sen kanssa.
On paljon hyvää sotahistorian tutkimusta. Sellaiseen perehtyneitä ei tällä palstalla kirjoitusten perusteella juuri ole.
Ei niin. S24 n iltapäiväehtien ja tv:n ajankohtaisohjelmien tyhmennetty versio ja se on jo jotain todella mataaa se. Maksettujen trollien paskannusalusta.
Ei+kannattaisi+liikaa+luottaa+veteraanimuistelujen+varaan:
Appiukko väitti oman rykmenttinsä JR 52:n miesten osallistuneen Kajaanin kuuluisaan viinakaupan ryöstöön. Tosisiassa asialla olivat Einar Vihman 6.divisioonan, eivät Rukajärven suunnan miehet (lähde: mm. Martti Turtola).
Toisaalta oma isäukkoni muisti todella hyvin siirtokuljetuksen ja ryhmityksen joka suoritettiin Maaselän Kannakselta Ihantalan suuntaan kesäkuussa 1944. Luin yksikön sotapäiväkirjasta operaation joka meni juuri niinkuin isäukko oli selvittänyt.
Avoimella nummella juoksentelu ja vihollisen hölmö seisoskelu aukealla ilman varmistusta: vaikuttiko kovin uskottavalta?
Ei metsäsuomalaisesta. Mutta suuressa maailmassa asiat ovatkin toisenlaisia. Yötaisteluja sen paremmin sakemannit kuin amerikkalaisetkaan eivät halunneet käydä joka sekin tuntuu suomalaisesta perin omituiselta. Silloinhan ne koukkaukset pitäisi tehdä.
Hollywoodista tulee todella harvoin hyvää ja realistista sotaelokuvaa, niissä näytetään yleensä aina saksalaiset ja japanilaiset raakoina ja tyhminä murhaajina. Sen sijaan yhtään huonoa Japanilaista sotaelokuvaa en ole vielä nähnyt, vaikkakaan en kovin montaa ole nähnytkään.
Max Hastings tarkasteli amerikkalaisia taistelujoukkoja ja havaitsi asiakirjoista että saman lainalaisuuden eteen ne joutuivat kuin muittenkin armeijoiden kun psyykkinen paine kasvoi. Taistelutappiot veivät entisen ydinryhmän ja myös valiojoukkoina pidetyt laskuvarjojoukot alkoivat taantua eivätkä pitäneet alkuvaiheiden (osin katteettoman optimismin) innostusta ja tasoa. Täydennysjoukot eivät olleet samaa tasoa. Sitä paitsi nämä joukot olivat vapaaehtoisia joten heiltä oli syytäkin odottaa kovempaa tasoa.
Koska amerikkalaiset divisioonat tulivat Euroopan sotanäyttämölle myöhemmässä vaiheessa heidän degeneroituminen alkoi hyvin loppuvaiheessa, sodan viimeisinä kuukausina. Muut maat, eteenkin Saksa, Neuvostoliitto, Suomi ja Britannia maksoivat armeijoidensa kovaa psyykkistä hintaa jo aiemmin. Max Hastingsin mukaan yhä suurempi osa sotilaista niin itä- kuin länsirintamalla alkoi olla yhä haluttomampi kuolemaan sodassa jonka päätepiste jo häämötti. On inhimillistä että noin 10 vuotta tarvittiin sodan päättymisestä että alettiin puhtaaksikirjoittaa kaunisteltua versiota sodasta. Ei liene sattuma että demokratioissa sodanajan johtajat äänestettiin heti ensimmäisissä vaaleissa pois vallasta. Kansakunnat olivat saaneet tarpeekseen militarismista. Taistelujoukoissa palvelleet sotilaat eivät ehkä olleet niitä kovimpia retostelijoita.
Amerikkalainen sotaveteraani Howard Manoian jäi 9 vuotta sitten kiinni sotavalheistaan. Mies huijasi valtavaa amerikkalaista ja ranskalaista kuulikuntaa olleensa maahanlaskujoukoissa 1944 ja taistelleensa useissa paikoissa sekä haavoittuneensa kaksi kertaa. Hän loi mielikuvituksellisia tarinoita Normandian maihinnousun aikaisista tapauksista ja sai korkean Ranskan kunniamitalin "saavutuksistaan". Tosiasiassa mies oli ollut huoltotehtävissä. Huijaus paljastui USA:n arkistoissa olleista palkkakuiteista.
Kiinnostavaa asiassa on se että Manoianin tarinoita käyttivät tietolähteinään myös filmintekijät ainakin elokuvissa "Yksi silta liikaa" ja Band of Brothers.
Mielenkiintoinen tarina tuo Manoian juttu, noin helpolla sitä pystyy ihmisiä huijaamaan. Vaikka onhan Steven Spielberg ennenkin käyttänyt epäluotettavia todistajia filmeissään. Uskottavuus Spelbergin juttuihin on siten romahtanut.
https://www.youtube.com/watch?v=9ZABj8s7fxQ
Ylipäätänsä sotaveteraanien tarinoihin 60-75 vuoden takaisista asioista ei kannata paljon painoa laittaa. Jo parissa vuodessa muistista poistuu asioita yllättävän paljo, 10 vuodessa vielä enemmän. Monet muualta kuultu, lehdistä luettu ja televisiosta nähty aletaan sekoittamaan omaan muistikuvaan ja tuloksena on sekasotku josta ei Erkkikään ota selvää.
Ei siis ihme että vakavasti otettavat sotahistorioitsijat eivät paljoa painoa laita veteraanimuisteluihin. Veteraanit usein toistavat selvästi vallitsevia sementoituja totuuksia muka omina autenttisina kokemuksinaan.