Heips!
Otsikko on hieman kärjistetty..mutta mulla on semmoinen pikku ongelma..
Itse olen 'synnynnäinen' optimisti, näen myönteiset puolet melkein kaikissa tilanteissa sekä ihmisissä..näen myös negatiiviset, mutta VALITSEN sen etten niistä välitä tai niitä pahemmin kommentoi. Näinhän 'kunnon' optimisti tekee, heh=) Mulle se on elinehto, en jaksa ajatella paskaa ja huonoja asioita, ne vie elämänenergiaa..joten tarvitsen sitä myös ympärilleni-positiivisuutta.
Poikakaverini on ihana, ja osaa olla erittäin positiivinen myös, mutta jotenkin on ruvennut häiritsemään hänen 'myrtsi' puoli joka putkahtaa esiin aina silloin kun vähiten jaksais..
Olen minäkin välillä hiljainen ja myrtsi, mutten silloin 'saastuta' ilmaa ja muiden fiilistä kommentoimalla mahdollisimman rumasti ja ilkeästi ympäröivää maailmaa ja asioita. Olen mieluummin hiljaa-jos on vaan huono päivä siis.
Kysymykseni kuuluu..Onko ihmisen mahdollista kehittää tuota puolta itsessään, vai olemmeko kaikki joko synnynäisiä myönteisiä TAI negatiivisuuden vaalijoita? Toki tiedän että minussakin piilee myös se toinen puoli, ei kukaan aina ole positiivinen, mutta kysehän on valinnoista.
Miten saisin ihanan mieheni tajuamaan että vain toivon että hän ottaisi 'esiin' sen myönteisen puolen itsestään, ja että myös hänen asenne vaikuttaa minuun. Onko oikein että mun elämä ja
koko yleisfiilis vaikeutuu rakkaani takia?
Tulemme erilaisista taustoista, joten syy-seuraus on selvillä muttei ne auta tosielämässä aina..
kun kuitenkin näen hänessä sen valoisan puolen..
Miten olette ratkoneet näitä..
kun kuitenkaan en halua miestä vaihtaa ,aina sitä jotain ongelmia sitten on..
eikä kyseessä ole siis pessimisti, hän on vaan 'vähemmän myönteinen' välillä..
KIITOS!!
t.Jansku
Otsikko on hieman kärjistetty..mutta mulla on semmoinen pikku ongelma..
Itse olen 'synnynnäinen' optimisti, näen myönteiset puolet melkein kaikissa tilanteissa sekä ihmisissä..näen myös negatiiviset, mutta VALITSEN sen etten niistä välitä tai niitä pahemmin kommentoi. Näinhän 'kunnon' optimisti tekee, heh=) Mulle se on elinehto, en jaksa ajatella paskaa ja huonoja asioita, ne vie elämänenergiaa..joten tarvitsen sitä myös ympärilleni-positiivisuutta.
Poikakaverini on ihana, ja osaa olla erittäin positiivinen myös, mutta jotenkin on ruvennut häiritsemään hänen 'myrtsi' puoli joka putkahtaa esiin aina silloin kun vähiten jaksais..
Olen minäkin välillä hiljainen ja myrtsi, mutten silloin 'saastuta' ilmaa ja muiden fiilistä kommentoimalla mahdollisimman rumasti ja ilkeästi ympäröivää maailmaa ja asioita. Olen mieluummin hiljaa-jos on vaan huono päivä siis.
Kysymykseni kuuluu..Onko ihmisen mahdollista kehittää tuota puolta itsessään, vai olemmeko kaikki joko synnynäisiä myönteisiä TAI negatiivisuuden vaalijoita? Toki tiedän että minussakin piilee myös se toinen puoli, ei kukaan aina ole positiivinen, mutta kysehän on valinnoista.
Miten saisin ihanan mieheni tajuamaan että vain toivon että hän ottaisi 'esiin' sen myönteisen puolen itsestään, ja että myös hänen asenne vaikuttaa minuun. Onko oikein että mun elämä ja
koko yleisfiilis vaikeutuu rakkaani takia?
Tulemme erilaisista taustoista, joten syy-seuraus on selvillä muttei ne auta tosielämässä aina..
kun kuitenkin näen hänessä sen valoisan puolen..
Miten olette ratkoneet näitä..
kun kuitenkaan en halua miestä vaihtaa ,aina sitä jotain ongelmia sitten on..
eikä kyseessä ole siis pessimisti, hän on vaan 'vähemmän myönteinen' välillä..
KIITOS!!
t.Jansku
Vastaukset 13
Vanhimmat
PESSIMISTI EI PETY
Haluat siis elää vaaleanpunaisessa naminamikuplassa, jossa mikään ei ole huonosti? Pelkäät omia negatiivisia ajatuksiasi?
Jos olisit oikeasti optimisti, ei miehesi hetkittäinen synkkyys pääsisi edes ahdistamaan.
"Onko oikein että mun elämä ja
koko yleisfiilis vaikeutuu rakkaani takia?"
-sinuna miettisin hieman, mitä tulikaan sanottua.
Parisuhteessa on tärkeää, että hyväksyy toisen sellaisena, kuin hän on. Ei yritä muuttaa, vaikka kuinka haluaisi.(muuten ollaan vuosien päästä tilateessa, jossa sanotaan "et ole se sama mies/nainen, johon rakastuin" ;))
Eli, itse olen pessimisti ja mieheni optimisti. Tämä ilmenee siten, että minä ajattelen ensin kauheinta, hän parasta. Onhan tästä aiheesta yhteen otettu, mutta kun kummankin luonto on mitä on, niin pitää vain hyväksyä. Toisaalta, en haluaisi mieheni olevan mitään muuta; hän tasoittaa mua ja minä häntä.
Pyri näkemään erilainen asioihin suhtautumisenne vahvuutena; tulee molemmat puolet edustetuiksi.
Pessimistit on hirveitä. Täällä töissä on muutama tyyppi jotka valittaa aina ja kaikesta. Ei sellaista jaksa. Ne löytää joka hemmetin asiasta sen negatiivisen näkökulman. Hyvä mielikuvitus niillä tosin on.
Kotona en mitään ruikuttajaa jaksaisi katsella.
mikään valittajia ole, no on tietty poikkeuksia, mutta perusluonne ei todellakaan ole valittaja.
Lue edellisen kirjoittjan kommentti. :)
Annan 2 vuotta heidän suhteelle elinaikaa. Jossain vaiheessa optimisti kohtaa toisen samanlaisen ja hämmästyy kuinka helppoa elämä voi olla kun ei tarvi kuunnella kenenkään pirun seinille maalaamisia.
Te pessimistit kuvittelette ettette vaikeuta muitten elämää mutta ei se niin ole. Te olette hankalia ihmisiä. Turha myöskään kuvitella että pessimisti ja optimisti jotenkin täydentäisivät toisiaan, pessimisti vie osan optimistinkin elämänilosta.
Joskus tietenkin voidaan antaa kritiikkiä, kuten minä tein nyt ;-)
ei toi kuule mitää kritiikiä ollut,
se oli panettelua. *wirn*
Sä suhtaudut negatiivisesti mun panetteluun... Pessimisti! ;-)
Niin..piti vielä sanoa, että se mitä kaikki ei aina tule ajatelleksi on, että oma asenne
ja ajatukset todella ohjaavat meitä..
ei se oo vaan että olenpa nyt vaan realisti ja siten pikkuisen negatiivinen..ei se siihen jää.
Kun esim. herää 'väärällä jalalla'..ajatteletteko että oikeasti asiat ovat niin huonosti sinä päivänä kuin miltä vaikuttavat..? Oma fiilis, kun vituttaa, niin vaikuttaa tietty siihen miten asiat näkee..miten kommentoi ihmisille, miten helposti ärsyyntyy seur. asiasta. jne. Jotain voi jäädä tekemättä tai näkemättä koska vaan vituttaa =) !
Kaikki liittyy kaikkeen ja kaikella on vastareaktio, vaikkei sitä heti näkiskään. Ihmiset ei vaan aina muista tätä.
Nää on aika simppeleitä juttuja, ja aivan loogisia, eikä varmaankaan uutta Teillekään=)
Kunhan tässä kertailen itsellenikin..
Joskus vaan (minultakin) unohtuu..että kyllä se oma asenne ja se korvienväli vaikuttaa useimmiten myös asioitten kulkuun..ja hän joka sanoi että pessimisti ei pety-HAH. Nojuu..ehkei pety, mutta moni hyvä asia jää IHAN varmasti huomaamatta, kun menee niin rutkasti energiaa siihen negatiivisuuden vaalimiseen-mutta hei jokainen valitsee tiensä. Minä en vaan onneksi tartte sellaista elämääni. Onneksi elämän varrelle on löytynyt ihania valoisia ihmisiä, joista ammennan lisää energiaa ja joille voin sitä antaa.
Silti meilläkään ei aina mene hyvin ja niistäkin puhutaan.
Asioissa on AINA ainakin kaksi puolta. Voi valita antaako murehtimiselle ja epäilyille vallan vaiko valoisille ajatuksille. Voi katsoa ongelmaa kamalana asiana tai nähdä siinä mahdollisuuden kasvaa..I choose the latter.
Yep
So Long ja keväisiä aatoksia!
t.Jansku
Koko ikäni olen ollut pahemman luokan pessimisti, mitään haittaa siitä ei ole kukaan kokenut.
Itseäni ärsyttävät positiiviset ihmiset toisinaan erittäin pahasti.
Muuksi en ole muuttunut.
Moiks!
KIITOS kaikille hyvistä kommenteista..
vielä tarkennukseksi, kun noihin viestibokseihin nyt ei saa oikein koko kuvaa koskaan ahdettua=) :
EN ole hyperoptimisti, naminami-ihminen..heh.
Suhteessamme molemmat näyttävät sekä pos. että neg. tunteita, on ongelmia ja MINÄ olen se joka
otan yleensä vaikeatkin asiat esille, pistä kissan pöydälle ja rupean tekemään 'ruumiinavausta'..hmm..niinsanotusti.
Eli kumpikin olemme aika samantyyppisiä, hänessä on tuo pos. puoli ja minä voin olla kamalan apaattinen ja myrtsi. Olen vaan silloin hiljainen
kun en HALUA turhaan toiselle aiheuttaa pahaa mieltä, vaikka toki puhun jos siltä tuntuu.
Juttu piileekin siinä, miten me tuomme nää asiat esille.
En todellakaan koe että toinen olisi vastuussa minun fiiliksistä..mutta jos jatkuvasti tai usein koen että mulle kun on automaattista nähdä myös pos. näkökulma, EI AINA, mutta useimmiten..niin
on vaan rankkaa kun toinen olettaa huonoa ja on joskus pikkusen 'vainoharhainen', ilman syytä..niin on rankkaa
kun kuitenkin tiedän olevani oikeassa useimmissa jutuissa, muuten annan hänen olla sitten negatiivinen...Tuntuu että hän vaan piinaa itseään kun olettaa että tulee pettymään, ja sitten ei niin käykään. Miksei voi olettaa että asiat menee hyvin, ja sitten vasta pettyy kun pettyy?
On turhaa energianhaaskausta miettiä kielteisiä asioita LIIKAA..tästä on kysymys. Kyllä minäkin sitä teen, muttei siitä mitään hyötyä ole ollut.
Mutta totta se on, ei kukaan ole pelkästään jompaakumpaa..on vaan semmoinen juttu, että jos minä ammennan elinenergiani siitä että HALUAN ja valitsen tietyn asenteen, silloin myös minä tarvitsen sen ylläpitoa kumppaniltani..eikä
vaikka miten asiaa kääntäis..positiivisella ajattelulla ole MITÄÄN haittaa..päinvastoin!
Ja kun hän kuitenkin pohjimmiltaan on aika valoisa persoona..
Tiedättekö mitä ihmisen kropassa muuten tapahtuu kun negatiiviset ajatukset jyllää, pelot, epäilyt, murehtimiset..toki kuuluvat elämään mutta jos niitä oikein viljelee..vaikuttaa myös terveyteemme, this is a fact.
Mutta KIITOS vielä ja anteeks pitkät jorinat.
t. Positiivinen Realisti =)
Enpä usko että kultasi muuttuu, koska pessimismi on luonteenpiirre kuten optimismikin. Jospa myrtsiys liittyykin johonkin muuhun, ja pessimistinä hän ei näe ratkaisua?
(Itse tapasin ihanan optimistin, ja olen luonnollisesti optimistinen...! En ole minäkään mikään jatkuva ilopilleri taukoamattoman positiivisuuden vallassa, vaan sarkastinen realisti. Mutta sitä ei todellakaan kestä jos joku mäihää murheita koko ajan).
Onko sinulle koskaan tullut mieleen, että "synnynnäistä pessimistiä" ottaa päähän ihan yhtä lailla kumppanin "synnynnäinen optimistisuus"?
Oikeastaan se on vielä pahempaa, koska optimistisuuden aate on yleisesti hyväksyttävämpi kuin pessimistisyyden. Luuletko ettei pessimistin yleisfiilikseen vaikuta toisen yltiöoptimistinen asenne? Kaikki yritykset, joilla haluaa purkaa sisintään teilataan sanomalla "älä ole niin pessimistinen". Kohtuuden nimessä olisi optimistejakin välillä kiellettävä olemasta niin optimistisia...
Itse olen pessimisti, mutta optimistisella tavalla. Mottonani mm. "iloitsen nyt, kyllä tämä tästä vielä suruksi muuttuu" tai "juttu meni ihan mönkään, muttei ollenkaan niin pahasti kuin kuvittelin..."
Loppujen lopuksi on täysin sama onko kumppani optimisti vai pessimisti. Niillä on niin vähän eroa :).