Miehet auttakaa! Tarvitaan rehellisiä mielipiteitä

Poikaystäväsi ei ole varma, haluaako lopunelämää viettää kanssasi. Voi olla jo vähän kyllästynyt, muttei jaksa etsiä uuttakaan, kun ei tiedä parempaa. Tuskin pettää, muttei taida rakastaa sinua.

Yhdyn aiempaan kommenttiin. Olin juuri suhteessa, jossa toimin juuri tuolla tavalla.
Ikävä kyllä.

Riippuu mitä tarkoitat vakavoitumisella?

Kysyt suomi24 palstalta mitä mieltä miehesi on. No hyvin teillä ei ainakaan mene. Kysy mieheltäni.

Ongelmallisinta tuossa ei ole että miehesi ei ehkä halua vakavoitua vaan että hän ei kykene keskustelemaan asiasta ja kertomaan sinulle omia ajatuksiaan asiasta.
Vakavaa parisuhdetta tuskin kannattaa harkita ihmisen kanssa jonka kanssa ei pysty keskustelmaan elämän isoista päätöksistä.

Mitä teidän tapauksessa tarkoittaa "seurustelu"?
Millaista teidän seurustelunne on?
Ilmeisesti ette asu yhdessä, kuinka usein tapaatte?
Mitä te teette yhdessä?

Normaalisti kun ihastutaan ja rakastutaan, vietetään mahdollisimman paljon aikaa toisen kanssa, harrastetaan, matkustellaan, tehdään ruokaa, nukutaan yöt yhdessä, liikutaan yhdessä kavereitten kanssa, käydään molempien sukulaisten luona, ollaan pari, ollaan kimpassa, viihdytään yhdessä, tykätään tehdä asioita kaksisteen ja muiden kanssa niin että molemmat ovat paikalla.

5 vuotta on todella pitkä aika, jos kerran mitään ei ole luvattu puolin eikä toisin.
Ymmärrän tämän jos teidän "seurustelu" on alkanut 12 vuotiaana, silloin 5 vuotta ei ole mitään, mutta jos kyse on aikuisena aloitetusta suhteesta, niin itse olisin viheltänyt pelin poikki jo aikapäivää sitten.

Kokemuksesta sanon, että yleensä siihen löytyy syy jos joku ei täsmää tai homma ei luonnista. Puoliso menee ja tulee miten sattuu, ilman kunnon selitystä. Puoliso ei ole kiinnostunut seksistä, puoliso ei suostu suukottelemaan, puoliso pakoilee totuutta jne jne. Tässä vaiheessa on yleensä joku ongelma ja aika usein sellainen jonka yli ei päästä. Jos nykyinen suhde ei tyydytä sinua niin ota asia reilusti puheeksi ja sano, että nyt asiat keskustellaan halki poikki ja pinoon tai suhde on ohi. Jos ei suostu niin jatka elämääsi. Mikään ei ole niin ärsyttäävää kuin keskustelun välttely ja puheenaiheen vaihtaminen. Nykyinen puolisoni harrastaa juuri tätä tällä hetkellä ja olen itsekin alkanut hyväksyä ajatuksen, että avioliitto on ohi. Ainoa mikä hidastaa on lapset. Jos ei olisi lapsia niin olisin jo lähtenyt. T mies36.

Omasta (naisen) kokemuksesta voin sanoa, että itse olin edellisessä parisuhteessa tuon kaltainen. Mies kyllä otti monta kertaa suhteen "vakavoittamisen" esille, kosi jne., mutta minä en halunnut kuunnella tai puhua aiheesta. Ehkä jossain sisimmissäni tiesin tai tunsin, ettei hän ole minulle se, jonka kanssa haluan ns. virallistaa suhdetta sen enempää. Edellinen suhde loppui vuosien yhteiselon jälkeen minun tahdostani ja nyt olen uudessa suhteessa, jossa koen voivani vaikka kihlautuakin...vaikka olin aina jotenkin "periaatteessa" sitä vastaan. Myös nykyinen miesystävänä on puhunut aiheesta ja häntä on pyydetty naimisiin edellisessä suhteessa moneen otteeseen, mutta asia ei vaan jotenkin ole tuntunut "oikealta"...tämä miehen empiminen johti vuosien jälkeen eroon. Nainen ei jaksanut enää odottaa ja loppupeleissä ratkaisu oli oikea, nainen ei ollut miehelle "se oikea".

Pohdiskele rauhassa, että miltä sinusta sisimmissäsi tuntuu. Haluatko enemmän, mitä suhteelta koet saavasi, jaksatko odottaa, että miehen mieli muuttuu ja hän jaksaa/haluaa puhua aiheesta. Jos tilanne alkaa syödä sinua, niin nosta kissa pöydälle sano, että asiasta pitää jutella, jotta saat itsellesi sielunrauhaa. Jos mies ei siihen kykene tai halua, niin sitten ei taida kyetä/ haluta muutakaan : /

Yksi keino purkaa tilanne on kirjoittaa.
Sovi tietysti ensin asiasta miehen kanssa.
Eli, ensin sinä kirjoitat paperille miltä sinusta tuntuu.
Sitten hän vastaa omalle paperille miltä sinun viestisi tuntuu ja miltä asiat hänestä näyttävät, eli miltä hänestä ylipäätään tuntuu.
Ja sitten sinä vastaat miltä hänen vastaus sinusta tuntuu.
Ja niin edelleen.
Kannattaa kokeilla.

Miestäsi tuntematta kukaan ei voi kuin arvailla hänen aikeitaan ja ajatuksiaan. Ehkä hän ei ole vielä selvittänyt itselleen mitä tahtoo ja mitä hänen tarvitsee tehdä sen eteen, tai ehkä hän on sitä tyyppiä, joka ei tosiasiassa halua luopua omasta henkilökohtaisesta vapaudestaan elääkseen toisen kanssa ja ehkä perustaakseen tämän kanssa vieläpä perheen. Molemmat näistä voivat käyttäytyä samalla tavalla.

Ratkaisevinta sinun kohdallasi on ehkä se, että miltä hänen kanssaan eläminen sinusta tuntuu. Aina ei ole kyse pelkästään siitä, että rakastaako itse, vaan myös siitä, että millaisen olon rakkauden kohde itselle tekee.

Naiset pui omgelmiaan muualla koska eivät osaa tai uskalla puhua miehelleen. Mikset puhu sille miehellesi. ollei halua olla suhteessa niin sitten ero. Niin helppoa se on joko seurustelee tai sitten eroaa.

Kiitos kaikille asiallisen vastauksen antaneille ihmisille.

Ero tuli ja minä palaan takaisin synnyinseudulleni hyvillä mielin siitä, että pysyin itselleni uskollisena ja uskalsin alkaa vaatimaan parempaa kohtelua itselleni enkä vain tyytynyt suhteeseen joka ei loppupeleissä johtanut yhtään mihinkään. :) Lopetan myös tämän ketjun seuraamisen, koska päätös on tehty ja sen myötä asiaa ei tarvitse enää spekuloida sen enempää.

Ihmettelen kyllä sitä ajatusta että pitäisi olla jokin vikana. Eikö sitä voi olla yhdessä ilman avioliittoja? Itse en tule menemään koskaan naimisiin ja jos nainen niin välttämättä haluaa niin joutuu katselemaan uuden miehen rinnalleen joka haluaa naimisiin.
Ihmeellistä vöyhötystä naimisiin menosta. Ei ihmisiä ole luotu yksiavioisiksi ja siksi on turha edes sitoutua liian kiintesästi kehenkään. Ja olen ollut siis saman naisen kanssa itse jo 19 vuotta. Ensi vuonna juhlitaan 20 vuotispäivää.

Haluatko siis että mies kosii sinua. 5 vuotta seurustelua on minusta vakavaa. Asutteko erillään vai miten. Kysyppä mieheltä mikä on suunnitelma tulevaisuudelle. Ei kukaan muu voi ratkoa ongelmiasi kun te.

Vaihtoaika kuin hammasharjalle - täytyikö tuota edes kysyä, kun on selviö.

Ehkä mies ei ole sitoutunut, muttei halua käydä keskustelua joka loukkaa sinua tai lopettaa suhteen. Ei kuitenkaan kuulosta siltä, että toisella on mielessä suhteen eteenpäin vieminen.

Viisi vuotta on pitkä aika. Minulla on takana suhteessa kolme vuotta. Itsestäni tuntuu, että se aika on käytännön asioiden takia mennyt hukkaan. Sinun olisi syytä miettiä mitä haluat ja miten asiat ovat menossa sitä kohti. Sinun elämäsi tässä on kyseessä. Ei ole reilua että et pääse sitä kohti sen takia, että toinen sulkee suunsa. Sinä kuitenkin olet vastuussa sinusta ja siitä, että 1) avaat suusi 2) käyt keskustelun läpi 3) seuraat että sovitut asiat etenevät ja 4) jos eivät, niin pidät kiinni omasta edustasi.

Monesti ihmiset eivät osaa puhua omia asioitaan auki ja sen takia ne jäävät rakentamaan katkeruutta. Joskus ihmiset puhuvat niistä, mutta eivät pidä huolta siitä, että sovitusta pidetään kiinni - ja eivät pakkaa laukkujaan jos niistä ei pidetä kiinni. Sitten ihmetellään vuosien päästä, että miten on tällainen tilanne tai miksi minulla on näin paha olo.