Millaista suhtautumista on tullut vastaan sukulaisilta ja muilta ystäviltä työttömyyttä kohtaan? Onko se samaa kuin ympäröivän yhteiskunnan?
Työttömyys, sukulaiset ja ystävät
asenteet mittariin
161439
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kyllä sitä joutuu vähän olemaan häntä koipien välissä välillä pitää harkita mitä höpöttää
kenellekin, no eihän ne oikeasti tiedä musta paljoakaan muutaman kerran vuodessa kyläillään
pakollisissa merkeissä mutta enpähän minä sitä paljon mainostakkaan niille yritän aina kysyttäessä vastata mahdollisimman lyhyesti jotain järkevää,
se on pirun vaikeata saada joku kuka ei ole koskaan ollut työttömänä ja ei tiedä siitä yhtään mitään ymmärtämään tätä tilannetta he eivät myöskään tiedä mistään näistä kursseista ym
työkkärin jutuista mitään luulevat että siellä ihan oikeasti autetaan työtöntä ja että kurssien jälkeen saa heti vakituisen työpaikan he eivät yksinkertaisesti tiedä näistä ongelmista
paskaakaan siinä saa helposti laiskan ja lusmun leiman otsaan, meilläkin sukulaiset ovat kaikki
hyvissä työpaikoissaan tai jotakin yrittäjiä
olen ainoa työtön siinä puussa.
Ihmettelevät miksen mene töihin kun on hyvä koulutus. Eivät he ymmärrä ettei töitä ole. Aina saa vanhemmilta ihmisiltä kuulla kuinka ennen vanhaan mentiin vaikka lapiolla ojia kaivamaan jos ei parempaa työtä ollut. He kai luulevat että edelleen ojat kaivetaan käsityönä lapioilla. Suosittelevat hakemaan edes työvoimatoimiston työnhakukursseille kun sitä kautta voisi kuulemma löytää työtä.
Olen selannut jo pari vuotta työvoimatoimiston tarjoamia kursseja, eikä siellä ole ollut mitään omalta alaltani. Kurssitin itse itseni myöskin aika pikään, kun en enää jäänyt odottamaan. Hakeuduin aikuislukioon ja kävin siellä pari kielikurssia, jotka täydentävät koulutustani (halpaa!). Työvoimatoimistojen toiminta ei välttämättä ole kaikkille sekään, niin kuin eivät työmarkkinatkaan suosi aina kaikkia. Itse pitää tarttua toimeen.
Juuri tuollainen suhtautuminen minunkin sukulaisillani oli ollessani työtön. Koko ajan selitettiin, kuinka siellä ja siellä on työpaikka (pahin kuvitteli, että jos työpaikkailmoituksessa mainitaan sana atk tai tietokone tai tietotekniikka, niin se on sitten insinöörille sopiva työ).
Suurimpia neuvonantajia olivat ne, jotka koulutuksestani vähiten ymmärsivät. Kyllä usein tuli tunne, että he pitivät minua jotenkin tyhmänä kun en saa töitä kun "niitä kuitenkin joka puolella on". Muutamilla oli kova huoli minun asioistani. Kun sitten kaikessa hiljaisuudessa hankkiuduin kokonaan uuden ammatin koulutukseen, ei ole onnitteluja kuulunut.
Tuo muutamien sukulaisten suhtautuminen ja jatkuva neuvonantaminen oli raskaimpia asioita työttömyyteni aikana.
Mulla on niin, että toiset tietävät, mutta eivät kysy mitään, eivätkä myöskään millään tavalla tue taloudellisesti. Tosin en sitä odotakaan. Jotkut kyselevät ja vertaavat itseensä. Se, että työtön saa mm. nukkua pitempään aamuisin, tuntuu olevan kaikkein tärkeintä elämässä. Jo on puutteita työssäkäyvillä. Pitäisi itse järjestää asia, että voisi nukkua enemmän, jos siltä tuntuu. Jotkut ovat sitä mieltä, että työttömyys on oma vika, syytöksiä satelee, vaikka ei millään ole itse työttömyyttä aiheuttanut. Sukulaiset pyytävät myös mukaan kaikenlaisiin yhteisiin sukulaislahjoihin työtöntä, vaikka on vuorenvarmaa, että hänellä ei ole rahaa sellaiseen. Mitä sukulaisiin tulee, niin yksin joutuu olemaan asiansa kanssa. Monet ystävät taas vain kyselevät, että joko olet saanut työtä. Minkäänlaisia yhteydenottoja ei tule, kun on työtön. Ystävyys näyttää olevan kiinni siitä, miten on sijoittunut työelämään. Kun ei organisoidu mihinkään työelämässä, niin ei sitten muuallekaan. Työtön perheellinen on aika onnellinen, sillä hänellä on kai jotain myötätuntoa omassa perheessä.
kyllä sukulaisten soitot loppu kun työttömaksi jäin,nyt olis aikaa.Kun olin töissä en aina jaksanut kuulla heidän asioista.Nyt huomaan että kyllä on parasta keskittyä vaan omaan elämään ja etsiä uusia harrastuksia että näkee muita ihmisiä.
Työttömänä on tullut hoidettua yhteyksiä sukulaisiinpäin aika paljon. Jos olisi kaikesta, mitä on tehnyt, saanut korvauksen, niin ei tarvitsisi ottaa vastaan työmarkkinatukea ja siis huom. ei olisi enää työtön. On pidetty häitäkin ja itse on tehty kaikki. Myös syntymäpäiviä on pidetty ja niihinkin tehdään yleensä kaikki itse. Mutta entisistä työpaikoista ei ole tullut enää yhtään yhteydenottoa työttömyyden jälkeen. Työnhakua tulee muuten tehtyä tosi paljon yli sen, mitä saa. Itse olen ollut useissa pätkätöissä ja välillä työtön ja yhtä työpaikkaa kohden olen hakenut työtä suunnilleen n. 7-10 työpaikasta.
Ei oo kumpiakaan.
Sitten et ole työtönkään. Toivon sinulle ystäviä elämän matkallesi ja otapa yhteyttä vaikkapa tätiisi, enoosi tai serkkuihisi. He ovat jo pitkään miettineet, että mitä sinulle kuuluu?
Ei ole tätejä, enoja ja serkkuja.
Ainoa täti kuolla kupsahti jo vuosia sitten.
Minä kyllä olen alkanut vältellä kaikkia sukulaisia ja monia ystäviänikin niin paljon kuin mahdollista. En jaksa enää vastailla niihin samoihin kysymyksiin. He eivät voi ymmärtää tätä. Ikävintähän tässä on, että erakoituminen on alkanut.
Tuosta näkökulmasta katsoen vain työtön voi olla työttömän ystävä, mutta mutta... vain hetken. Uusi työpaikka häämöttää jo horisontissa ja niin tämäkin asia taas muuttuu ...
Tuttua tarinaa.
Nyt kun mietin, niin ystäviksi ovat enimmäkseen jääneet ne, joilla on vähän samanlainen tilanne. Sukulaisten kanssa en asiasta puhu tai vähän venyttelen totuutta projekteista tai lomailusta.
Ärsyttävimpiä ovat hyvää tahtovat ajattelemattomat, jotka hämmästelevät, kun se ja sekin sai töitä vaikka oli muka ihan samassa tilanteessa samalla koulutuksella kuin minä.
ja venyttelen eurot uusiin ulottuvuuksiin.
Kuitenkin lähisukulaisten tullessa kylään pyrin löysentämään kukkaron nyöriä ja itsekkin nautin välillä hyvästä ruoasta. Kommenteiksi olen saanut, että minulla on rahaa "tuhlattavaksi" yhtä paljon kuin töissä käyvällä pariskunnalla. Ei ole kohteliasta sanoa, että "kuule mulla meni näihin viikonlopun ruokiin sama summa mitä minulla on käytettävissä koko kuukauden ruokiin". Onneksi sukulaisia tulee käymään vain kaksi tai kolme kertaa vuodessa, joten talous pysyy vielä kurissa.
Itse en matkustele rahapulan vuoksi minnekkään.
Miten kertoa muille työttömän taloudellisesta tilanteesta, kun ei saisi eikä haluaisi narista rahan puutettakaan. Kuitenkin haluaisi oikaista noita vääriä väitteitä työttömälle annettavien tukien suuruudesta.
Sitkeessä on sekin väite, että sossu maksaa työttömän puhelinlaskut, joten työttömän puhelut ovat tavallaan ilmaisia.
ja venyttelen eurot uusiin ulottuvuuksiin.
Kuitenkin lähisukulaisten tullessa kylään pyrin löysentämään kukkaron nyöriä ja itsekkin nautin välillä hyvästä ruoasta. Kommenteiksi olen saanut, että minulla on rahaa "tuhlattavaksi" yhtä paljon kuin töissä käyvällä pariskunnalla. Ei ole kohteliasta sanoa, että "kuule mulla meni näihin viikonlopun ruokiin sama summa mitä minulla on käytettävissä koko kuukauden ruokiin". Onneksi sukulaisia tulee käymään vain kaksi tai kolme kertaa vuodessa, joten talous pysyy vielä kurissa.
Itse en matkustele rahapulan vuoksi minnekkään.
Miten kertoa muille työttömän taloudellisesta tilanteesta, kun ei saisi eikä haluaisi narista rahan puutettakaan. Kuitenkin haluaisi oikaista noita vääriä väitteitä työttömälle annettavien tukien suuruudesta.
Sitkeessä on sekin väite, että sossu maksaa työttömän puhelinlaskut, joten työttömän puhelut ovat tavallaan ilmaisia.
Mua ei oo haitannu yhtään kenenkään asenteet.
Enkä usko että tulevaisuudessakaan korvaani lotkautan moisen takia.
En ole kyllä huomannutkaan minkään muuttuneen suhteissa senjälkeen kun jäin töistä pois.Siitä on puoli vuotta.
Miksi edes vaivaisin moisella päätäni.
Koirat haukkuu karavaani kulkee vaan...