Katsoiko kukaan muu eilistä dokumenttiprojektia sveitsiläisen miehen ja norsunluurannikkolaisen naisen yhteiselosta? Minussa se herätti paljon ajatuksia ja soisin, että jokainen monikulttuuriseen suhteeseen aikova näkisi sen. Monelta väärinkäsitykseltä vältyttäisiin. Minä en ainakaan olisi tullut ihastumisen ensihuumassa, tuskin vähän myöhemminkään, keskustelleeksi kaikista eroavaisuuksista, vaikka syytä epäilemättä olisi.
Alussahan kaikki oli hyvin, kunnes ongelmat alkoivat pikkuhiljaa. Pariskunnan saatua lapsi, nainen jäi hoitamaan sitä kotiin päivähoitopaikan puutteen vuoksi. Taisi olla naiselle helpotus, kun pääsi pois ikävästä ja raskaasta siivoojan työstään. Unohtui vain, ettei rahaakaan ole entiseen malliin.
Sitä kun piti olla sukulaisillekin lähetettäväksi. Syyt olivat kyllä ymmärrettäviä, mutta suomalaisen näkökulmasta ahneus oikein hirvitti. Naisen sukulaiset olivat muodostaneet kuvan eurooppalaisesta elintasosta maassa käyneiden turistejen perusteella. Kukaan ei ajatellut, että matkaa varten oli jouduttu säästämään pitkäänkin.
Niinpä tytön sukulaiset olettivat, että tyttö ja etenkin hänen "rikas" miehensä auttavat taloudellisesti. Sinänsä ymmärrettävää, että olematon sosiaaliturva korostaa suvun merkitystä sosiaalisena turvaverkkona. Pysäyttävää oli kuitenkin naisen itsestäänselvä toteamus: "Vuokra ja sähkölasku täytyy maksaa, kotiin täytyy lähettää rahaa. Ei se sen kummempaa ole."
Tytön äidin kommentti pehmensi ahnetta vaikutelmaa. Hän joutuisi häpeään omassa yhteisössään, jos lapset eivät häntä auttaisi. Kaikkeen löytyi luontainen selitys, vaikka sympatiani olivat vahvasti välillä epätoivoisenkin sveitsiläismiehen puolella.
Karmaisevin tilanne oli, kun nainen antoi ympärileikkauttaa heidän poikansa lomamatkalla miehen tahdon vastaisesti. Miten luontevasti nainen piti kiinni omasta kulttuuristaan välittämättä miehensä tahdosta. Minä olisin siinä vaiheessa ottanut eron.
Onko joku törmännyt vastaaviin ongelmiin omassa monikulttuurisessa suhteessaan? Palstaa valppaasti seuraavien henkisten nahkatukkien provosoiviin kommentteihin ei kannata sitten takertua.
Alussahan kaikki oli hyvin, kunnes ongelmat alkoivat pikkuhiljaa. Pariskunnan saatua lapsi, nainen jäi hoitamaan sitä kotiin päivähoitopaikan puutteen vuoksi. Taisi olla naiselle helpotus, kun pääsi pois ikävästä ja raskaasta siivoojan työstään. Unohtui vain, ettei rahaakaan ole entiseen malliin.
Sitä kun piti olla sukulaisillekin lähetettäväksi. Syyt olivat kyllä ymmärrettäviä, mutta suomalaisen näkökulmasta ahneus oikein hirvitti. Naisen sukulaiset olivat muodostaneet kuvan eurooppalaisesta elintasosta maassa käyneiden turistejen perusteella. Kukaan ei ajatellut, että matkaa varten oli jouduttu säästämään pitkäänkin.
Niinpä tytön sukulaiset olettivat, että tyttö ja etenkin hänen "rikas" miehensä auttavat taloudellisesti. Sinänsä ymmärrettävää, että olematon sosiaaliturva korostaa suvun merkitystä sosiaalisena turvaverkkona. Pysäyttävää oli kuitenkin naisen itsestäänselvä toteamus: "Vuokra ja sähkölasku täytyy maksaa, kotiin täytyy lähettää rahaa. Ei se sen kummempaa ole."
Tytön äidin kommentti pehmensi ahnetta vaikutelmaa. Hän joutuisi häpeään omassa yhteisössään, jos lapset eivät häntä auttaisi. Kaikkeen löytyi luontainen selitys, vaikka sympatiani olivat vahvasti välillä epätoivoisenkin sveitsiläismiehen puolella.
Karmaisevin tilanne oli, kun nainen antoi ympärileikkauttaa heidän poikansa lomamatkalla miehen tahdon vastaisesti. Miten luontevasti nainen piti kiinni omasta kulttuuristaan välittämättä miehensä tahdosta. Minä olisin siinä vaiheessa ottanut eron.
Onko joku törmännyt vastaaviin ongelmiin omassa monikulttuurisessa suhteessaan? Palstaa valppaasti seuraavien henkisten nahkatukkien provosoiviin kommentteihin ei kannata sitten takertua.
Vastaukset 17
Vanhimmat
moi..
ei ole suurempia ongelmia,joskus kieli,mutta siitäkin selvitään..n5v onnellista avioliittoa!
monikulttuuriset suhteet/liitot ovat rikastuttavia parhaimmillaan,mutta tietenkin ääripäässä täyttä helvettiä! onhan usealle naiselle/miehelle käynyt köpelösti,kun se ihanuus olikin täysi nilkki myöhemmin?
lukekaa Mika Tervon/Afrikan päiväkirja/ja monikulttuurisista tapaamisista Afrikan auringon alla/palmumajoissa...
2 kulttuuria ei ole monikulttuuria.
Onhan monikulttuurisessa suhteessa minun kulttuuri, sinun kulttuuri ja meidän kulttuuri. Tämä viimeinen kun usein tuppaa olemaan jotain aivan omanlaistaan. Tietenkään monikulttuurista suhdetta kokemattoman ei odotakaan ymmärtävän tälläisiä asioita.
jäi katsomatta kun työvuoroa pukkasi päälle! tuliskohan dokumenttiprojekti uusintana kenties lähiaikoina, onko tietoa?
tekstistäsi ohjelman sisältöä katsoen voisin olettaa että hyvin monella sekaparilla on samanlaisia ongelmia. meillä tuo ympärileikkaus on muodostunut ongelmaksi jo siinä määrin, että olen päättänyt olla tekemättä lapsia ennen kuin asiasta on molempia edes vähän tyydyttävä kompromissi.
dokkarin nainen toimi mielestäni hyvin itsekkäistä lähtökohdista viedessään pojan leikattavaksi vaikka mies ei sitä halunnut. käsittääkseni tämäkin on sellainen asia johon on hyvä valmistautua ennen kuin ns.seistään kusessa. ihmettelen, miten nainen tekikin noin itsenäisen päätöksen pojan suhteen? onkohan äidillä sitten kaikki kasvatusvastuu lasten suhteen? suvun painostusta ei voi koskaan aliarvioida..
rahan lähettäminen kotiin on tietenkin jokaisella euroopassa asuvalla ikuinen tenkkapoo. jos lähetät rahaa, osoitat sen että pärjäät hyvin ja sitä kautta olet ehkä onnellinenkin. jos et lähetä rahaa ja syyksi sanot sen, ettei sitä ole liikoja, sukulaiset alkavat maanitella sinua takaisin kotiinsa. ei taida olla ihan helppo tasapainotella kahden maan välillä tässäkään asiassa.
meillä rahakysymys koskee lähinnä vain juhlapäiviä, sillä mieheni vanhemmat ja sisarukset tulevat maassaan hyvin toimeen. juhlapäivinä sitten lähetetään matkalaukuittain lahjoja joko jonkun kaverin kyydissä tai sitten käyttäen lentorahtia (todella kallista). eikä ne lahjat todellakaan ole mitään pieniä paketteja..itse en osta joululahjoja kuin kummilapsilleni ja siskon ja velin lapsille. aikuiset jäävät ilman, kuten myös mieheni.
eihän kaikkeen voi valmistautua millään mutta auttaa voisi se, että pidettäisiin kädestä vähän pidempään ja tutustuttaisiin toisiin kunnolla ennen radikaalimpia juttuja. lisäksi käynti miehen kotimaassa riittäisi monelle näkemään sen, mistä oloista mies/nainen on kotoisin ja miten hän suhtautuu vanhempiinsa ja he toisiinsa.
Itse ympärileikattuna en tunne suurta vastustusta ympärileikkausta kohtaan. Minulle toimenpide tehtiin lääketieteellisistä syistä 18 vuotiaana. Ymmärtäisin jos leikkaus teetetään oikealla lääkärillä ja oikeassa sairaalassa / lääkärikeskuksessa. Toimenpide on siellä turvallinen. Kotona ympärileikkauksia uskonnollisissa menoissa tekevät juutalaisrabbit tai vast. arabisilpojat pitäisi kyllä viedä saunantaakse...
kaikki lapset ymparileikataan, jos ei ole erikoista syyta miksi ei.
Taalla sita pidetaan normaalina ja kai jotenkin 'hygieenisempana'
Itse olen paassyt kammosta irti, kai on helpompaa hyvaksya kun se tehdaan terveydellisista syista eika uskonnollisista.
Minuun ainakin tehoaa paremmin se selitys..
Heippa!
Itsellani oli suhde viisi vuotta lansi afrikasta kotoisin olevaan mieheen.
Olimme siina mielessa hyvassa asemassa etta hanen perhe oli suht varakas kotimaasaan ja veljia/sisaria oli monta jaljella kotimaassa jotka pitivat perheesta huolen. Eli joka kuukausi ei tarvinnut lahettaa rahaa.
Tosin kun vierailulle mentiin ni matkabudjetista suuri osa meni lahjoihin ja hanen kotimaassaan ollesamme ostimme paljon tarpellisia asioita perheen kotiin ym. Mutta kertaakaan minusta ei tuntunut tama pahalle. Se oli siella tapana ja sen mukaan mentiin. Itse olen aina kunnioittanut esim. afrikkalaisessa kultuurissa perheesta huolta pitamista varsinkin kun vanhemmat lopettavat tyoelaman ja vanhentuvat - lapset pitavat heista huolta. Siella ei tulisi mieleenkaan lahettaa aitia tai isaa vanhainkotiin niinkuin meilla lansimaissa. Joten enemman kunnioitin tata tapaa. Tosin se ei koskaan ollut meille rahallinen taakka kuten monelle muulle.
Tunnen monta samanlaisesta kultuurista olevaa kuin exani jotka tyoskentelee talla lansimaissa ja lahettaa suuren osan rahasta kotiin, oman elamanlaadun kustannuksella. Jos nain olisi ollut meilla, ni voisin ajatella asiasta eri tavalla.
Kylla sita aika nopeasti oppii etta mitka ovat partnerin kulttuurin tavat ja toiminnat - jos ei naita hyvaksy niin ei varmasti pitaisi naimisiin asti antaa suhteen kehittya.
Koska Japanista Suomeen muuttaminen tarkoittaa sekä elintason että elämänlaadun selkeää laskua niin Japaniin jäävät sukulaiset eivät odota mitään rahalähetyksiä Suomesta päin.
Suurin ongelma on siinä että oppii elämään vähemmällä täällä ja Japanin lomilla ei kuluta rahaa ihan tolkuttomasti. Tuliaisiksi kelpaa hyvin paremmat viinit ja Suomalaiset tuotteet. Hinta tai käyttökelpoisuus eivät ole niin tärkeitä kuin laatu. Siitä ei voi tinkiä. Uudenvuoden tienoilla tosin annetaan lapsille lahjaksi rahaa, Suomalaisittain huomattavia summia.
paska - mikä on monikulttuurisuhde? siihen pitäisi olla ainakin kolme ellei enemmän kulttuureita sekoitettuna yhteen nippuun. Pelkkä kahden kultuurrin sekoitus EI OLE monikulttuurisuhde.
Tästä kun jatketaan eteenpäin niin taitaa argumentit olla lähempänä taas totuutta.
Tuosta saa kuvan että ainoastaan mies on valmis antamaan periksi, nainen taas ei. En voisi kuvitellakaan seurustelevani naisen kanssa joka olettaa minun lähettävän rahaa hänen vanhemmilleen. Naurettava ajatuskin. Sellainen ei ole Suomessa tapana. Nämä ulkomaalaiset usein kuvittelevat kaiken tapahtuvan niinkuin he haluavat. He eivät sopeudu paikalliseen kulttuuriin. Ja suomalaiset usein ovat niin vietävissä olevaa porukkaa ettei heistä ole sanomaan vastaan. Naiset antavat silpoa lapsiaan vaikka sellainen ei suomalaiseen kulttuuriin kuulu ym. Miehet lähettävät rahaa ulkomaille, voi jessus!
Minä ihmettelin dokumenttiä katsoessani samaa asiaa. Mies tuntui antavan periksi kaikessa, nainen ei missään.
Tuon rahan lähtettämisen kotimaahan uskoisin olevat arkipäivää monessa suomalaiskodissakin. Tiedän useammankin tapauksen, jossa nainen osaa kiristyksen jalon taidon. Dokumentissa mies ryhdistäytyi viimein ja pisti naisen valitsemaan. Joko suku ja kotimaa tai hän. Nainen antoi periksi ja valitsi miehen. Oli dokkarin lopussa kovin suruissaan, koska valinnasta seurasi välejen katkeaminen sukuun ja kotimaahan. Ei sitä keskiverto suomalainenkaan tulisi ajatelleeksi, millainen menetys painaa toisessa vaakakupissa.
Vaikka kohtuupalkkainen olenkin, kiitän hyvää tuuriani, että vaimoni on varakkaammasta perheestä kuin minä suomalaisena. Enpä kyllä tullut avioituessani moista edes ajatelleeksi, vaikka syytä varmaan olisi ollut.
Todella tyypillistä suomalaista perusjunttitekstiä. Viis toisista ja heidän toiveistaan. Minä olen etusijalla. Sinulle ulkomaalainen vaimo on varmaankin pelkkä nyrkin ja hellan välissä viihtyvä seksilelu, jonka tunteista ei tarvitse välittää pätkääkään. Ulkomaille aviopuolison vanhemmille lähetettävä raha menee varmasti ihan tarpeeseen, jos vanhemmat elävät alkeellisissa oloissa, alle euron päivätuloilla vailla kunnollista sosiaaliturvaa/terveyspalveluja tms. Varsinkin siinä tapauksessa, jos tytär on ollut 'vastuussa' perheen elatuksesta.
'nämä ulkomaalaiset usein kuvittelevat kaiken tapahtuvan niinkuin haluavat. He eivät sopeudu paikalliseen kulttuuriin' - minusta esim. dokumentin nainen sopeutui todella hyvin Sveitsiin. Hän sai toivomansa opiskelupaikan, osasi kieltä, oli käynyt töissä (?) ym. Ongelma suomalais-ulkomaalaisissa suhteissa on mielestäni pikemminkin suomalainen mies, joka toisaalta vaatii olla kukkona tunkiolla, mutta toisaalta vaatii vaimoltaan jatkuvaa paapomista ja palvomista. Isäni kahden työkaverin kohdalla tilanne on juuri tämä. Molemmilla on aasialainen vaimo, joka toimii kodin hengettärenä ja oman egon nostattajana - toisaalta naista alistetaan ja kiusataan henkisesti, sekä kaikkea naiseen ja tämän kulttuuriin liittyvää vähätellään ja halveksutaan. Kommentointi naisen vanhemmistakin ja tämän kotioloista on jotain seuraavaa; 'Vitut mä sinne lähen' tai 'Ei mua se kiinnosta paskaakaan'. Huhhuh!
Kiitos sinulle luennehdinnastasi minusta ja avioliitostani. On alatyylistä käydä henkilökohtaisuuksiin, vallankin kun et voisi enempää väärässä olla. Se, millaisia suhteita isäsi työkavereilla on, ei ole koko totuus.
Siitä dokumentistä vielä: Missä kohtaa nainen ei saanut toiveitaan läpi? Hänhän sai kaiken haluamansa ja toden totta, mies vain kitisi vieressä.
Huomasitko sinä niitä summia, mitä nainen lähetti sukulaisilleen? Mitekähän itse mahtaisit reagoida vastaavassa tilanteessa, jos sinun miehesi lähettäisi sinun rahasi sukulaisilleen? Eivätkä he eläneet alle eurolla päivässä, lähetetyt summathan olivat jopa tuhansia sveitsin frangeja.
Sinähän vääristelet asioita minkä kerkeät.
Olen todella pahoillani, jos loukkasin sinua, mutta jos tarkkaan katsot tätä viestiketjua, niin en lähettänyt viestäni sinulle, vaan EDELLISELLE nimimerkille. Lähetit viestisi ilmeisesti juuri ennen minua, jolloin näyttää, kuin olisin viitannut juuri sinuun ja parisuhteeseesi, mutta asia ei todellakaan ole näin. Kirjoitukseni oli lähinnä ylimalkainen piikki nimimerkki man:in jyrkkiä ja osittain rasistisia kommentteja vastaan ja tarkoitettu yksinomaan hänelle. Olen pahoillani väärinkäsityksestä. Kaikkea hyvää sinulle ja vaimollesi.
Täällä on kaikenlaisia mielipiteitä, mutta itse pitään sitä todellakin normaalina asiana, että jos minulla on ja äidillä ei ole, niin yrittän olla avuksi jos hän minun apua tarvi!!! Ja jokainen teistä tekisi varmasti sen jos vaikka missä aafrikan sademetsässä olisi ja äiti suomessa pyytäisi apua!!!!!!!!!!! Mutta, jos ei ole raha, nii ei ole ja sinne ei voi mitään, en ala tinkimaan omasta tasosta, jos on, niin jaan sitä-jos ei nii en voi sitä tehdä....todellakin helppo, ei tarvi sen varteen käydä pitkä ja rasistista keskustelua!!!
HUOM! Virheista ei tarvi huomioida, on myöhä, ja aamulla pakko herätä töihiin!!! Jos kunnioitasin enempi täällä palstalla keskustelivia ihmisiä, niin voisin vaikka kirjoitta virhetömästi, sory niiden edessä, ketkä vielä ovat täälä viisaita ja sivistyneitä!
Katsoin kyseisen dokumentin, eikä siinä mielestäni ollut mitään niin järkyttävää, kuin jotkut täällä kirjoittavat väittävät. Pikemminkin hieman hämmästyneenä lueskelen jopa joidenkin moku-suhteessa elävien väitteitä naisen/vanhempien ahneudesta tms. Kyseessähän on aivan normaali käytäntö afrikkalaiselle, aasialaiselle tms. kulttuurille; ne, joita on onnistanut taloudellisesti elämässä, auttavat myös heikommin pärjääviä vanhempia/sukulaisia ym. Ei tähän liíty ulkomaalainen puoliso millään lailla.
Järkyttävää oli katsella sveitsiläismiehen lapsellista kiukuttelua rahasta, jota olisi pitänyt lähettää Norsunluurannikkoon naisen vanhempien evakuoimiseksi naapurimaahan uhkaavan sodan jaloista. Naisen isä oli vielä juuri nostanut olemattoman eläkkeensä, mutta joutunut heti ryöstetyksi. Herra Käkikello tosin tästä viis veisasi, vaan jatkoi itsesääliään ja ruikuttamistaan. Ei hyvänen aika mikä ääliö!
Vielä ympärileikkauksesta; asia oli selvästikin naiselle tärkeä kulttuurisesta/uskonnollisesta syystä. Miehellä ei ollut mitään perusteltua syytä vastustaa pojan ympärileikkausta, kunhan vaan vastusti vastustamisen ilosta (saattoi ehkä purkaa katkeruuttaan vaimon matkasta pojan kanssa kotimaahansa, jolloin tunsi itsensä hyljätyksi tms.) ja aloitti itkuvirtensä heti vaimon astuttua ovesta sisään. Eri asia olisi ollut, jos ympärileikattavana olisi ollut tyttö, joka on selkeästi vaarallista ja vahingollista silpomista. Pojalle ympärileikkauksesta on pikemminkin hyötyä.
Sveitsiläismiehen käytös oli kaiken kaikkiaan ärsyttävää, itsekeskeistä ja epäkypsää 'minä-minä-minä'-kitinää. Eli malliesimerkki sellaisesta 'monikulttuurisesta suhteesta', jossa länsimaalainen mies ottaa ei-länsimaalaisen naisen eksoottiseksi lemmikikseen omia tarpeitaan tyydyttämään ja itseänsä palvomaan, ja antaa samalla piut paut asioille, jotka ovat naiselle tärkeitä.
Mielenkiintoista, miten eri käsityksiin ihmiset voivatkaan päätyä samasta asiasta. Suorastaan virkistävää.