miehillä on se että säilytetään exän kuvat, kortit...kaikenlaiset roinat vaikka olisi uusi nainen ja saman katon alla asutaan?
tuolla on naisen logiikka palstalla hyvä juttu "vitutti" otsikon alla, mietin olisiko itselläni pokkaa tehdä noin, kun välillä tuntuu että mieli tekisi, ja sitten vielä että mitähän mies tähän tuumaisi?
tuolla on naisen logiikka palstalla hyvä juttu "vitutti" otsikon alla, mietin olisiko itselläni pokkaa tehdä noin, kun välillä tuntuu että mieli tekisi, ja sitten vielä että mitähän mies tähän tuumaisi?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Olen onnellisesti naimisissa, ja minulla on yhä säästössä exieni valokuvat, kortteja, heiltä saatuja lahjoja ja yksi kihlasormuskin. Ei siksi että haikailisin heidän peräänsä, vaan siksi että nuo kyseiset naiset kuitenkin aikoinaan olivat minulle hyvin läheisiä ja haluan säilyttää muiston heistä. Vaimoni tietää tämän, eikä asia haittaa meidän elämäämme. Vaikka kuvat ja muut ovatkin tallella, se ei vaikuta millään tavalla siihen että rakastan vain vaimoani. Minulle vain on henkilökohtaisesti tärkeää säilyttää muistoja menneestä, koskivatpa nuo muistot mitä tahansa henkilökohtaisesti tärkeää asiaa.
Olen hyvin pitkälti samoilla linjoilla.
Exäni ovat omalta osaltaan vaikuttaneet siihen minkälainen ihminen olen tänään. Vaikka he eivät ole enää osa minun nykypäivääni, he ovat osa minun historiaani, ja muistojen järjestelmällinen hävittäminen tuntuisi historian tuhoamiselta.
Muistoni existä ovat yhdellä laatikossa. Siellä ne ovat ja pysyvät, pienet muistoesineet, kirjeet, kuvat ja sen sellaiset. Ei minun tarvitse sinne vilkuilla ja menneitä haikailla, minulle riittää tieto, että ne ovat siellä.
jos niitä ei joku kaunis päivä siellä sitten olekkaan? kävitkö lukemassa sieltä naisten logiikka palstalta sitä juttua jonka kehoitin?
itse mietin että olisiko minulla uskallusta sellaiseen tekoon ja mitä miehet sellaisesta ajattelevat?
en siis kylläkään väitä että tekisin niin kuin joku oli tehnyt että oli tuikannut tuleen kortit, mutta mietin vain olisiko minulla siihen rohkeutta saatikka pokkaa....
mitäs miehet sitten ajattelevat naistensa exien kuvista, kirjeistä ym.
eräs kaverini säilyttää ex miehensä t-paitaa johon on painettu exän nimi, ja siis tätä paitaa pitää vielä nykyisensä seurassa, tuo jo oikeastaan ihmetyttää...
Jos mulle kävis noin, että ne muistona säästetyt kamat olis heitetty menemään, niin mun olis erittäin vaikea antaa sitä anteeksi.
Mä en vois hyväkjsyä sitä, että toinen menee heittämään mun muistoesineitäni roskiin, sama kuin heittäs osan mun elämääni kaartopaikalle.
Eli parempi kun tollasta ei tapahdu.
Mun on kuitenkin semmoinen käsitys, että etenkin naiset säilyttää exiensä kuvia, lahjoja yms. Miehistä en osaa sit sanoakaan.
Itselläni on ainakin albumeissa kuvia entisistä poikaystävistä, kun en ole niitä viitsinyt repiä irtikään. Onhan ne pojat kuitenkin osa mun entistä elämää!!
Tosin en ehkä olis kauheen mielissäni jos löytäisin nykyisen poikaystäväni albumeista kuvia sen entisistä, mutta en sitä kuitenkaan ääneen sanois. Typeräähän se olis suuttua sellaisesta asiasta!
Sen verran voin omasta puolesta sanoa, että en kyllä säilyttele mitään tavaraa existä.. tai no muutama valokuva taitaa löytyä, mutta se siitä. Aikoinaan tullut jotain säilytettyä, mutta kun erosta "pääsi yli" joutivat tavaratkin pois.. Toisaalta, kyseiset "kumppanit" olivat aika hmm. mitättömiä tapauksia, en ole seurustellut vakavasti ennen nykyistä miesystävääni, joten tuokin selittänee käytöstäni.
mielestäni on todella loukkaavaa tuhota toisen omaisuutta, eikä kenelläkään ei ole oikeutta sellaiseen. Jokaisella pitäisi olla oikeus omaan yksityisyyteen - myös parisuhteessa eläessään. Itse en voisi kuvitellakaan ryhtyväni salaa penkomaan miehen tai lapsenkaan laatikoita/taskuja.
Historian voi "piilottaa" jonnekin kaappien kätköihin tai jos molemmat haluavat, miksei niitä voisi yhdessäkin katsoa.
Entä, mitä tekisitte sitten, kun elettyä elämää on kertynyt jo vuosikymmeniä. Pitäisikö kaikki aikaisempaan elämään liittyvä tuhota, kun aloittaa uuden suhteen?
Joku haluaa säästää muistoja elämän varrelta, toiselle ei sellaisella ole mitään arvoa. Jokaisen pitäisi kuitenkin saada itse päättää näin henkilökohtaisista asioista.
Mun poikaystävällä on ainakin kuvia exästään ja pari korttia.. Löysin ne ihan sattumalta yhestä laatikosta. Ei niitä siis oltu mitenkään piiloteltu, siellä ne oli muiden valokuvien joukossa. Ja on joitaki tavaroita joita mä epäilen sen exän antamiks.
Kyllä se ehkä pikkusen häiritsee että se säilyttelee niitä, mutta ei nyt niin paljo että menisin ne polttamaan tai vetäsin vessanpöntöstä alas tmv. Varmasti kuka tahansa suuttus sellasesta. Vaikka ne ei ees olis tärkeitä, vaan yleensäkin se että menee toisen tavaroita polttamaan.
Mennyt on mennyttä. Tai jos epäilee ettei oo niin ehkä kannattas puhua asiasta.
kuinka moni mies säilyttää exältään saadut kortit, kirjeet, kuvat ja muut roinat vaikka olisi uusi nainen ja saman katon alla asuttaisiin?
tuolla oli naisten logiikka palstalla hyvä juttu "vitutti" aiheen alla, mietin vain että olisikohan itselläni pokkaa tuommoiseen tekoon, sillä mieli monesti tekisi. ja mitä miehet tuollaisesta sitten ajattelee?
Eeeh ??? haah mites täs näin kävi.
Pastesin vahingossa ton jutun tähän, luulin kopioivana oman postukseni tosta toisesta ketjusta.
No aivan varmasti säilyttäsin, koska ne olis muistoja menneestä siinä missä mikä tahansa muukin muistoesine.
Mun mielestäni kenelläkään naisella ei ole mitään oikeutta alkaa esim hävittää miehensä muistotavaroita vaikka ne kuinka liittys eksään.
Exästä ei ole kotona jälkeäkään, ei kuvia ei kirjeitä, pelkkää ilmaa mulle ja jos tulee juttelemaan julkisella paikalla nii pistän turpiin. Vittu että vituttaa koko huora.
erotessamme minulle kaiken!!!!Täällä sitä pohditaan, että uusi nainenko sitä vaati. Hyvä, että joku mies ainakin pystyy siihen. Kysyin inhoaako minua niin paljon, että ei halua säilyttää mitään, mutta siitä ei kuulemma ole kyse. No, voin kertoa, että voivoi turha pyytää mitään takaisin, koska ne on nyt kaikki poltettu.
Minun ihana äijäni säilytti itse exän! Piti sitä koko ajan.
Kuvat ja sellaiset ymmärsin vielä, mutta kun tajusin että ne sekstailuvideot ja valokuvat oli otettu meidän yhdessäolomme aikana, niin se hieman alkoi hiertää...
Jos vielä alan vakavissani jonkun kanssa, niin minun puolestani saa vaikka nukkuan eksän alusvaatteiden kanssa, kunhan mimmi itse on pois kuvioista.
Toi on tosi rumaa!!! (siis se miehen touhu)
...on menneisyytensä, vaikka he eivät siitä hiiskuisi sanaakaan uudelle kumppanilleen. Ei kenenkään menneisyydelle hyödytä olla mustasukkainen. Jonakin päivänä sinäkin olet ehkä vain osa hänen muistoistaan ja kuvasi lojuu noiden muiden naisten kuvien joukossa siinä samassa muistojen rojulaatikossa ja sinäkin olet silloin osa miehesi menneisyyttä, eikä sinulla eikä kenelläkään muullakaan naisella voi olla oikeutta niiden tuhoamiseen. Mitä sinä ajattelisit, jos sitten hänen uudempi siippansa haluaisi aikanaan hävittää kaikki kuvasi, vaikka ex-miehelläsi olisi paljon kauniita muistoja sinusta ja häntä lohduttaisi ajatus, että edes kuvasi on jäljellä niistä yhteisistä onnellisista ajoista, jotka saitte kerran viettää yhdessä. Ja vaikka kuvat hävitettäisiinkin, niin kaikki kauniit muistot säilyisivät siltikin hänen aivoissaan, myöskin muistot kaikista ihanista kiimaisista ja kiihkeistä hetkistänne...
Nuorilla suhteet kestävät yleensä muutamista viikoista ja kuukausista muutamiin vuosiin asti, miten jollakin ihmisellä, jonka osuus elinikäisistä muistoista on vain joitakin prosentteja korkeintaan, voisi ollakaan oikeutta mustasukkaisuuksissaan tuhota toiselle tärkeät muistoesineet, jotka voisivat olla kyseisellä henkilöllä vielä kymmeniä vuosia nyt meneillään olevan suhteen päättymisenkin jälkeen. Eikä asiaa muuta sekään, vaikka olisittekin lopun elämäänne yhdessä. Elämässä tulee pidemmän päälle eteen paljon suurempia ja tärkeämpiäkin murehtimisen arvoisia asioita, kuin vain jotkut elottomat vanhat muistoesineet, joita poikaystäväsi ei välttämättä koskaan edes katselekaan, koska hänelle riittää, että ne ovat olemassa ja tallessa jossakin. Ja muista, että Sinua hän kuitenkin nyt Rakastaa ja se on paljon tärkeämpää, kuin menneisyys...