Hei!
Olemme seurustelleet poikaystäväni kanssa vajaat kaksi vuotta. Suhteessamme on ollut paljon ylä- ja alamäkiä, mutta aina huonot ajat ollaan selvitty ja rakkaus on voittanut kaiken.
Viime aikoina olen kuitenkin huomannut poikaystäväni olevan kovin mietteliäs ja hiljainen. Viimein otin asian puheeksi ja hän kertoi minulle, että ei ole varma pitääkö hän minua enemmän kaverina vai seurustelukumppanina.
Koko seurusteluajan olemme olleet tosi tiiviisti, ehkä liiankin, yhdessä. Eli arki on tullut vahvasti kuvioon.
Hän ei halua omien sanojensa mukaan minua jättää ja rakastaa minua. Häntä siis epäilyttää omat tunteensa, että ovatko ne tarpeeksi vahvat ym. Tilanne ei sinänsä ole uusi, sillä erosimme jo kerran aikaisemmin juuri tästä syystä, kunnes poikaystäväni tajusi olleensa sitoutumispelkoinen ja tajusi rakastavansa minua.
Mitä mieltä olette tilanteesta? Rakastan miestä ja olen valmis ottamaan päivän kerrallaan kunnes hänelle selviää mitä hän todellisuudessa haluaa.
Epäilen, että sitoutumispelko on taas saattanut häneen iskeä, sillä tarkoituksena on muuttaa yhteen kesäkuun alussa.. Olemme molemmat hieman alle kolmekymppisiä.
Olemme seurustelleet poikaystäväni kanssa vajaat kaksi vuotta. Suhteessamme on ollut paljon ylä- ja alamäkiä, mutta aina huonot ajat ollaan selvitty ja rakkaus on voittanut kaiken.
Viime aikoina olen kuitenkin huomannut poikaystäväni olevan kovin mietteliäs ja hiljainen. Viimein otin asian puheeksi ja hän kertoi minulle, että ei ole varma pitääkö hän minua enemmän kaverina vai seurustelukumppanina.
Koko seurusteluajan olemme olleet tosi tiiviisti, ehkä liiankin, yhdessä. Eli arki on tullut vahvasti kuvioon.
Hän ei halua omien sanojensa mukaan minua jättää ja rakastaa minua. Häntä siis epäilyttää omat tunteensa, että ovatko ne tarpeeksi vahvat ym. Tilanne ei sinänsä ole uusi, sillä erosimme jo kerran aikaisemmin juuri tästä syystä, kunnes poikaystäväni tajusi olleensa sitoutumispelkoinen ja tajusi rakastavansa minua.
Mitä mieltä olette tilanteesta? Rakastan miestä ja olen valmis ottamaan päivän kerrallaan kunnes hänelle selviää mitä hän todellisuudessa haluaa.
Epäilen, että sitoutumispelko on taas saattanut häneen iskeä, sillä tarkoituksena on muuttaa yhteen kesäkuun alussa.. Olemme molemmat hieman alle kolmekymppisiä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kerrot, että olette olleet ehkä liiankin tiiviisti yhdessä ja arki on astunut kuvioihin.
Olisiko nyt sitten järkevää ottaa hieman etäisyyttä toiseen? Ette tapaisi niin usein, tapailisitte ystäviänne eli siis viettäisitte aikaa toisin sanoen muidenkin kuin sen kumppanin kanssa? Tekisitte omia juttujanne..
En tiedä onko tuossa tilanteessa järkevää suunnitella yhteenmuuttoa jos koet/koette, että olette liian tiiviisti yhdessä. Yhdessä jos asuu, niin siinähän sitä vasta tiivisti yhdessä ollaankin :D Jos ottaisitte hieman etäisyyttä, niin ehkäpä poikaystäväsi saisi ajatuksiaan selvitettyä ja kenties tajuaisi ikävöivänsä sinua ja haluavansa olla kanssasi.
Poikaystäväsi olisi mielestäni korkea aika päättää pitääkö hän sinua kaverina vai seurustelukumppanina. Hänen pitäisi todellakin selvittää tunteensa (ehkäpä ne selvenisivät esim. tuon etäisyyden kautta) Tuo sitoutumispelko särähtää jostain syystä hieman korvaani..onko kyse tosiaan siitä? Vai palasiko hän luoksesi, koska ei osannutkaan olla yksin..nyt miettii taas samaa tilannetta..(en halua olla negatiivinen, mutta tuo tuli mieleeni)
Parasta teille!