Miehet! Onko se nykyaikana ihan mahdoton ajatus koko sitoutuminen?
Kun ihmettelen omaakin miesystävääni (ollaan 3-kymppisiä,seurusteltu pari vuotta)..hän vain haluaa käydä kaljottelemassa, ryyppäämässä ja rypemässä kavereidensa kanssa,milloin ja miten huvittaa.
Omassa kotonaan on itsevaltias, tuntuu etten minä sinne koskaan ikinä edes voisi mahtua hänen kanssaan elämään-vain käymään!
Aiheesta kun on puhuttu, hän on sanonut tietävänsä että minäkin varmaan haluaisin jo perustaa perheen jne, mutta hän ei ole siihen vielä valmis "ehkä myöhemmin sitten mutta ei NYT..ja toki ois hienoa jos sinä vielä silloin kuulut myös mun elämään". Sitten sanoo, että "ei hänen kanssaan ole pakko olla" (jos esim joskus kitisen tyytymättömänä jostain).
Tai jos joskus viihteellä ollessa yritän ehottaa jotain ihan muuta mitä hän suunnitellut, niin hän on ihan että "ollaanko me vittu muka naimisissa vai hä?" Mutta jos taas meinaan lähteä kävelemään vaikka mikä olisi, niin ei hänkään mua päästä. Ei mene montaa päivää kun taas on kaikki niinkuin ei mitään ois tapahtunut.
Meillä on hyvä olla yhdessä, tapaillaan pari-kolme kertaa viikossa. Passataan ja huomioidaan toisiamme..mutta tätäkö se sitten tulee olemaan hamaan tulevaan? Riittääkö nykyajan miehille tosiaan tämmöinen? Valaiskaa vähän..
Kun ihmettelen omaakin miesystävääni (ollaan 3-kymppisiä,seurusteltu pari vuotta)..hän vain haluaa käydä kaljottelemassa, ryyppäämässä ja rypemässä kavereidensa kanssa,milloin ja miten huvittaa.
Omassa kotonaan on itsevaltias, tuntuu etten minä sinne koskaan ikinä edes voisi mahtua hänen kanssaan elämään-vain käymään!
Aiheesta kun on puhuttu, hän on sanonut tietävänsä että minäkin varmaan haluaisin jo perustaa perheen jne, mutta hän ei ole siihen vielä valmis "ehkä myöhemmin sitten mutta ei NYT..ja toki ois hienoa jos sinä vielä silloin kuulut myös mun elämään". Sitten sanoo, että "ei hänen kanssaan ole pakko olla" (jos esim joskus kitisen tyytymättömänä jostain).
Tai jos joskus viihteellä ollessa yritän ehottaa jotain ihan muuta mitä hän suunnitellut, niin hän on ihan että "ollaanko me vittu muka naimisissa vai hä?" Mutta jos taas meinaan lähteä kävelemään vaikka mikä olisi, niin ei hänkään mua päästä. Ei mene montaa päivää kun taas on kaikki niinkuin ei mitään ois tapahtunut.
Meillä on hyvä olla yhdessä, tapaillaan pari-kolme kertaa viikossa. Passataan ja huomioidaan toisiamme..mutta tätäkö se sitten tulee olemaan hamaan tulevaan? Riittääkö nykyajan miehille tosiaan tämmöinen? Valaiskaa vähän..
Vastaukset 6
Vanhimmat
"ei hänen kanssaan ole pakko olla" (jos esim joskus kitisen tyytymättömänä jostain).
-eikö tuossa ole totuus.Ota sellaisena tai jätä.Jos hän muokkaisi käytöstään toisten mielen mukaan,niin et sinä silloin seurustelisi hänen kanssaan,vaan muokkaamasi kloonin kanssa.Se vaatii tuuria,että ihmiset löytävät itselleen sopivan,100% itsenään elävän ihmisen rinnalleen.
Rakasta häntä sellaisenaan,tai jätä.Tai muokkaa robotti,joka tekee mieleisiäsi asioita osin vapaan tahtonsa vastaisesti.
Höh!En edes yrittäisi häntä muuttaa!En ole sitä yrittänyt enkä yritä. Arvostan suunnattomasti sitä, että hän on niin jäyhä päätöksissään -ei tee muiden mieliksi, vaan sen mitä hän itse myös todella haluaa.
Eikä kysymykseni liittynyt tähän..
Eli ennemminkinkö kyselit siis vain yksinkertaisesti miehen logiikkaa "tehdä niin",kuin arvostella itse "tekemistä"?
-yleispätevänä vastauksena kaikkeen ihmisen toimintaan,miehen kuin naisenkin,lienee se,että ihminen tekee ja toimii niiden tarpeiden ja halujen mukaan,jotka siinä elämän tilanteessa tarjoavat eniten tyydytystä.
Minä en ainakaan ole muuttunut yhtään mihkään siitä kun olin 20v, nyt 30v. Haluan edelleenkin bilettää välillä diskoissa jne kaverien kanssa. Ei nyt millään pahalla, mutta sä et omista sitä miestäs ja sillä on ihan täys oikeus käydä ulkona kaverien kanssa jos se haluaa. Minä ainakaan mä en vois olla sellasn kanssa, jolle se ei sopis. En minäkään estäs sitä käymästä bailaamassa kaveriensa kanssa. Kavereita pitää aina olla vaikka seurusteliskin, ja biletäminen välillä tekee ihan hyvää vaan nykysesä stressaavassa mailmassa.
...ei yksinkertaisesti vain ole luotukaan aviomiehiksi ja perhenisiksi. Jos sellaisen miehen haluat itsellesi, niin valitse ensikerralla mahdollisimman itsesikaltainen mies, joka arvostaa samanlaisia asioita, kuin sinäkin ja haluaa vakiintua ja elää perhe-elämään.
Toista ei tarvitse muuttaa mutta toista voi ottaa huomioon. Toisen mielipiteita voi kuunnella ja tehdä kompromissejä jos toisen ehdotus kuulostaa huonolta. Ei se ole muuttamista vaan toisen huomioon ottamista, joka on tärkeä osa suhdetta. Ainakin minulle.