On naiset ihan omanlaisensa laji. Mitä teen teen väärin ja vain sen takia että naiskumppanilla toisenlainen tapa tehdä jotakin, jollen tee olen laiska ja jos siis teen teen väärin. Aina häviää on asia mikä tahansa. Jos ruskistan lihaa niin heti kuuluu älä polta vai pitääks mun tulla näyttää miten hommat hoituu. Pyykkiäkin taittelen väärin tai jos kyse siivouksesta imuroin huolimattomasti. Seksissä sama, se tehdään naisen mielihalujen mukaan, niissä asennoissa kun nainen haluaa tai sitten ei ole seksiä ollenkaan, tämäkin tullut selväksi. Silti vaan olen elämänkumppanin kanssa ollut vuodesta toiseen ei viitsi oikein valittaakaan tai esittää omia mielipiteitään koska siitäkään ei seuraa oikein muuta kuin nahinaa, pikku riitaa. Yrittäähän tuo autoon liittyvisäkin asioissa pomottaa mutta minä vaan ole sanonut että älä puutu asiaa kun et autoja tunne etkä tiedä ja sitten iso herne nenää ja kunnon pultit. On jopa joskus sanonut että en parempaa naista saisi kun hän on joten oos nyt vaan kunnolla ja tee kuten hän sanoo niin asiat hoituu. Onkos tällaiselle naiselle jotain nimeä...narsisti vai mikä lie. Olen kai antanut liiaksi silloin joskus siimaa ja nyt ei takaisin saa.
Pieni otos...
turhauttavaa
2150
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Niinhän se on turhauttavaa, olet oikeassa ja voin jakaa kokemuksesi naisena. Ehkä se johtuu luonteesta ja toisen aikoinaan saamasta kotikasvatuksesta, näin olen sen itse ajatellut, joten sille ei siten voi mitään. Mikähän siinä on, että ne huonot piirteet vain vanhuutta kohden voimistuu vai oliko sitä nuorempana niin umpirakastunut, että havaintokyky oli rajoitteinen. Kun mikään ei kelpaa, mitä ehdottaa tai tekeepä mitä vaan, niin saa arvostelut niskaan. Eli teki niin tai näin, on nalkutus, siis miehen nalkutus, vakio.
Olen itse ratkaissut asian hiljaisuudella, seurailen ns. taustalla, niin ei tule sanomista. Puhun vain asioista, joista tiedän, ettei nalkutusta tule, kuten säätilasta tai muusta jonninjoutavasta. Toisaalta, jos olen sillä tuulella, että energiaa riittää, niin saatan keskustella nalkutusta aiheuttavista aiheista ja pistää ns. kampoihin puhumalla, vähän kuin sellainen väittelykisailu. Aina ei vaan jaksa. Lasten asioista, jotka ovat yleensä positiivisia, ei paljon viitsi hänelle kertoa, koska niistäkin keksii nalkuttamista ja sitä en jaksa, koska se sattuu liikaa sisimpään.
Yritetään keksiä luovia ratkaisuja pärjäämiseen.
Noinhan se menee. Sitä menettämäänsä asemaa on hyvin vaikea saada takaisin, jos sen haluaa ottaa. Siitä tulee yleensä loputtomia riitoja ja jopa avioero.
En ole kokeillut, mitä tuollainen parisuhdete3rapeutti pystyy tekemään. Ehkä kannattaa kokeilla. Ainakin kumppani huomaa, että olet vakavissasi, jos sellaista ehdotat.