Naisen outo käytös

Juuri tuolta minustakin tuntuu. Erikoisinta että nainen näki minussa sen draamailijan. Öööö putosin siinä vaiheessa kärryiltä. Draamaa oli korkeintaan yhdessä eriävässä mielipiteessä ja sekin vain siksi koska luotin täysin naiseen ja ajattelin jos kysyn arkaluontoisen kysymyksen se ymmärretään. Ei ymmärretty. Se nähtiin vain kuulemma minun heikkona itsetuntona. Tottakai olin suruissani kun koko täydelliseltä tuntuva juttu oli kaatumassa täysin idioottimaiseen asiaan ja lopulta kaatui. Jäin niin tyhjänpäälle kun olla ja voi. Sanoin lähteissäni ikäviä asioita koska olin niin surun murtama mutta asiat ei olleet sellaisia joilla olisin loukannut häntä. Lähinnä itseäni syyttävää koska tiesinhän mä sen että mun kysymykseen kaikki kaatui vaikka nainen yritti sitä muotoilla joksikin muuksi.

Olen miettiny pääni puhki asiaa kun naiset aina ihastuvat minuun täysillä siis todella lujaa. Mutta he eivät kestä huumassa yhtään eriävää mieltä. Missä vaiheessa se eriävä mielipide joihinkin asioihin sitten saa tulla että se ei ole koko suhdetta kaatavaa? Vai onko kyse siitä että tapaan vaan tietyllä tavalla samantyyppisiä naisia? Hyväksyykö naiset ylipäätään että jollain miehellä voi olla joskus omakin mielipide ei aina sama kuin hänellä? Jos sellaisia naisia on niin missä? Miksi en ole sellaisiin törmänny?

Riippuu myös mitä kysyit,
miks kysyit,
miten kysyit?

Jos osuit johonkin tosi kipeeseen asiaan.
Josta ei pysty, halua, tai ei ole puhunut,
Ja pelkää sinun Kommentteja sitten ja hylkää ennenkuin pelkää asian kohtaamista

Tyhmiä kommentteja, jos ei huomioida kokonaisuutta

Mielenmalttia kirjoitti:

Riippuu myös mitä kysyit,
miks kysyit,
miten kysyit?

Jos osuit johonkin tosi kipeeseen asiaan.
Josta ei pysty, halua, tai ei ole puhunut,
Ja pelkää sinun Kommentteja sitten ja hylkää ennenkuin pelkää asian kohtaamista

Tyhmiä kommentteja, jos ei huomioida kokonaisuutta

Lue lisää

Kysymys ilmeisesti minulle ketjun aloittajalle.
Kysyin tarkentavaa aiheeseen jossa hän puhui naispuoleisesta ystävästään joka on avoliitossa mutta miehensä ei oikein osallistu hänen kanssaan mihinkään vaan möllöttää omissa oloissaan. Tällä naisella on sitten ns miesystävä jonka kanssa hän liikkuu joka paikassa ja joka myös rahoittaa naisen elämää.
Naisystäväni puolusteli kovasti tätä ystäväänsä ja kehui vuolaasti hänen ns kolmatta pyörää joka on kuulemma "niin ihana ja välittää koska nainen ei saa kotona huomiota"
Hän puolusteli tätä kuviota jo toistamiseen pitkään heistä paasaten ja haukkuen tämän virallisen miehen alimpaan h..ttiin.

Mua alkoi huolestuttamaan tuollainen kolmansien pyörien arvostelu joten esitin mielestäni aiheesta ystävällis sävytteisen kysymyksen että millainen hänen mielipiteensä on suhteessa kolmansiin pyöriin tyyliin jos hän ei jollain osa alueella ole vaikka minuun tyytyväinen niin onko silloin oikeutettua hänen etsiä käsiinsä mies joka täyttää tällaisen tyytymättömän alueen suhteessa.
Sain vihaisen vastauksen että "kaikki ei liity sinuun" Tuosta alkoi riita, tuli luuria korvaan, estettiin whatsapp viestien lähettely ja totaali hiljaisuus viikoksi.
Koska olen ihminen joka ei voi elää riidoissa vaan haluan ne mahdollisimman nopeasti selvittää menin tavallani shokkiin. En pysty viestimään, puheluihin ei vastata ja olin tilanteessa että haluan selvittää mutta en saanut kontaktia toiseen. Ainoa vaihtoehto oli lähetellä sähköpostia. Laitoin useampia asian selvittämiseksi mutta ei vastauksia kunnes tuli yksi jossa kuulemma viestini häntä ahdistavat. Siis ahdistaa viestit missä halusin selvittää ongelmaa.

Lopulta hän soitti ja pyysi viikonlopuksi luokseen selvittämään asiaa. Tavattiin tämä kaveri "pariskuntakin" Sekä tapasin hänen lukuisia työkavereitaankin hänen työpaikalla. Heille kaikille hän puhui meidän tulevaisuuden suunnitelmistamme ja mitä teemme seuraavina viikonloppuina jne ja olinkin jo siinä fiiliksessä et tää taitaa selvitä kuitenkin kunnes hän sunnuntaina käänsi lopunkin kelkkansa. "Ei tästä tule mitään lähdetään eriteille" Ei kuulemma ole enää sitä "fiilistä" Ja kun olin niin varma. Yökin kun nukuttiin kuten aina toistemme kainalossa tiukasti ja aamulla kahvitellessamme puitiin tätä asiaa. Toisinsanoen jos edellisen päivän ystävillensä puhumia puheita oli uskominen hän päätti muutamassa tunnissa että lopettaa suhteen. Kuulemma aiheutan draamaa ja hän ei sellaista kaipaa elämäänsä. Jos asioista keskustelu on draaman aiheuttamista niin sitten uskon että joka ikinen suhde ihmisillä on draama suhde. Draamatonta elämää lienee saavansa sitten sinkkuna. Toisaalta kun hän puhui existään niin niissä jos missä ne miehet oli draamaa aiheuttaneet mutta hän taas antoi heille kaiken anteeksi. No jokatapauksessa mulle jäi miljoona kysymysmerkkiä vaikka nainen nimenomaan sanoi että pyysi luoksensa siksi että katsotaan jatketaanko ja jos ei että mulle ei jäisi epäselvyyttä miksi. Ja kyllä jumankauta jäi. Menin aivan totaalisen lukkoon. En pystynyt menemään töihin vaan otin puolet kesälomasta jo etukäteen. Nukkunut en ole tänä kolmena viikkona kuin pätkissä ja ehkä 2-3 tuntia yössä. Ajatukset pyörii ja sydän lyö miljoonaa vaik pitäis olla levossa. Menin vaan niin totaalisen rikki kun ihminen voi mennä.
Rakastuin liian lujaa. En todennäköisesti enää koskaan uskalla antaa tunteitteni noin viedä. Jos rakkaus on tuollaista pelkään sitä.

MiesKysymysmerkkinä kirjoitti:

Kysymys ilmeisesti minulle ketjun aloittajalle.
Kysyin tarkentavaa aiheeseen jossa hän puhui naispuoleisesta ystävästään joka on avoliitossa mutta miehensä ei oikein osallistu hänen kanssaan mihinkään vaan möllöttää omissa oloissaan. Tällä naisella on sitten ns miesystävä jonka kanssa hän liikkuu joka paikassa ja joka myös rahoittaa naisen elämää.
Naisystäväni puolusteli kovasti tätä ystäväänsä ja kehui vuolaasti hänen ns kolmatta pyörää joka on kuulemma "niin ihana ja välittää koska nainen ei saa kotona huomiota"
Hän puolusteli tätä kuviota jo toistamiseen pitkään heistä paasaten ja haukkuen tämän virallisen miehen alimpaan h..ttiin.

Mua alkoi huolestuttamaan tuollainen kolmansien pyörien arvostelu joten esitin mielestäni aiheesta ystävällis sävytteisen kysymyksen että millainen hänen mielipiteensä on suhteessa kolmansiin pyöriin tyyliin jos hän ei jollain osa alueella ole vaikka minuun tyytyväinen niin onko silloin oikeutettua hänen etsiä käsiinsä mies joka täyttää tällaisen tyytymättömän alueen suhteessa.
Sain vihaisen vastauksen että "kaikki ei liity sinuun" Tuosta alkoi riita, tuli luuria korvaan, estettiin whatsapp viestien lähettely ja totaali hiljaisuus viikoksi.
Koska olen ihminen joka ei voi elää riidoissa vaan haluan ne mahdollisimman nopeasti selvittää menin tavallani shokkiin. En pysty viestimään, puheluihin ei vastata ja olin tilanteessa että haluan selvittää mutta en saanut kontaktia toiseen. Ainoa vaihtoehto oli lähetellä sähköpostia. Laitoin useampia asian selvittämiseksi mutta ei vastauksia kunnes tuli yksi jossa kuulemma viestini häntä ahdistavat. Siis ahdistaa viestit missä halusin selvittää ongelmaa.

Lopulta hän soitti ja pyysi viikonlopuksi luokseen selvittämään asiaa. Tavattiin tämä kaveri "pariskuntakin" Sekä tapasin hänen lukuisia työkavereitaankin hänen työpaikalla. Heille kaikille hän puhui meidän tulevaisuuden suunnitelmistamme ja mitä teemme seuraavina viikonloppuina jne ja olinkin jo siinä fiiliksessä et tää taitaa selvitä kuitenkin kunnes hän sunnuntaina käänsi lopunkin kelkkansa. "Ei tästä tule mitään lähdetään eriteille" Ei kuulemma ole enää sitä "fiilistä" Ja kun olin niin varma. Yökin kun nukuttiin kuten aina toistemme kainalossa tiukasti ja aamulla kahvitellessamme puitiin tätä asiaa. Toisinsanoen jos edellisen päivän ystävillensä puhumia puheita oli uskominen hän päätti muutamassa tunnissa että lopettaa suhteen. Kuulemma aiheutan draamaa ja hän ei sellaista kaipaa elämäänsä. Jos asioista keskustelu on draaman aiheuttamista niin sitten uskon että joka ikinen suhde ihmisillä on draama suhde. Draamatonta elämää lienee saavansa sitten sinkkuna. Toisaalta kun hän puhui existään niin niissä jos missä ne miehet oli draamaa aiheuttaneet mutta hän taas antoi heille kaiken anteeksi. No jokatapauksessa mulle jäi miljoona kysymysmerkkiä vaikka nainen nimenomaan sanoi että pyysi luoksensa siksi että katsotaan jatketaanko ja jos ei että mulle ei jäisi epäselvyyttä miksi. Ja kyllä jumankauta jäi. Menin aivan totaalisen lukkoon. En pystynyt menemään töihin vaan otin puolet kesälomasta jo etukäteen. Nukkunut en ole tänä kolmena viikkona kuin pätkissä ja ehkä 2-3 tuntia yössä. Ajatukset pyörii ja sydän lyö miljoonaa vaik pitäis olla levossa. Menin vaan niin totaalisen rikki kun ihminen voi mennä.
Rakastuin liian lujaa. En todennäköisesti enää koskaan uskalla antaa tunteitteni noin viedä. Jos rakkaus on tuollaista pelkään sitä.

Lue lisää

Minusta sinun kysymyksessä ei ole mitään
pahaa. Kyllä hyvässä parisuhteessa pitää pystyä keskustelemaan asiasta kuin asiasta. Oma naisystävä joskus kertoi olleensa naimisissa olevan miehen kanssa suhteessa ja ajatteli, että mieshän oli se, joka teki väärin. Itse ihmettelin hänen näkökantansa avoimesti ja hän muutti omaa käsitystään, tai ainakin hyväksyi minun ajattelutapani.

Ehkä kaikki eivät ole yhtä kylmiä tunteiltaan kuin sinä. Luetun ymmärtämisessäkin lienee vaikeuksia. Et voi mennä toisen tunteisiin ja moralisoida sitä, jos et etenkään tunne heitä.

Kaikkievätoletunteettomi kirjoitti:

Ehkä kaikki eivät ole yhtä kylmiä tunteiltaan kuin sinä. Luetun ymmärtämisessäkin lienee vaikeuksia. Et voi mennä toisen tunteisiin ja moralisoida sitä, jos et etenkään tunne heitä.

Lue lisää

millä lailla luetun ymmärtämisessä oli vaikeuksia?
Kun kyseessä on kuitenkin päälle 40 vuotiaat ihmiset, niin luulisi, että elämän varrella olisi tarttunut jo hieman ihmistuntemusta ja jonkunlaista realiteettiakin matkaan mukaan.
Tuollainen hehkutus miten naiset ihastuvat aphen päätä pahkaa, miten tunteet ja kemiat ovat täydellisiä, seksi oli täydellistä, synkkas ja kemiat kohtasi täydellisesti, kaikki oli aivan huippua, jne jne. Johan tosta näkee sokea reettakin, että toi on pelkkää itsepetosta ja toiveajattelua.

Näin itsekin kun jo päälle nelikymppinen olen, niin onhan toi nyt aloittajalta todella outoa ruveta kommentoimaan itselle täysin vieraan naisen miesasioita. Ja mitä ne sen naisen mieskuviot sille apn täydelliselle rakkaallekaan kuuluivat, mitä järkee on vuorokausitolkulla tapella jonkun itselle täysin vieraan, mitä ilmeisimmin myös keski-ikäisen naikkosen miesjutuista ja parisuhteesta.
Eikö sulla ap käynyt edes pienessä mielessä sanoo, että ton naisen asiat ei sulle kuulu millään lailla, antaa sen hoidella miesjuttunsa ihan niinku tykkää, sulle luulisi sen olleen ihan sejasama.

Samaten tää, että jos sun naisella on monta eksää, niin kyllähän siihen on syynsä, miksi niitä on monta! Vai eikö sulla järki minkäänlaiset kellot kilkata jos nainen sanoo, että sä oot naiselle sanotaan nyt vaikka viides, täydellinen kemiatkohtaa/silmittömänrakkaudenkohde/täydellinenseksinantaja.

Olet hirveä ihminen.

Tuota olen miettinyt kanssa. Tuli nimenomaan fiilis että edelliset suhteet on nähty naiselle tavalla että hänen on vaikea pitää ylipäätään miehiä suhteessa. Kehumisetkaan eivät auta kun se todellisuus joskus iskee kasvoille. Mulle jäi yhdestä hänen lauseestaan erikoinen klangi kun hän sanoi että "tuon kaikissa miehissä vaan heidän huonot puolensa esiin" Ensiksi mikä huono puoli minussa on se jos kysyn mielestäni ihan relevantin kysymyksen joka ilmeisesti iskee naisen tunteisiin joskin oudolla tavalla. Jos tuollaiset ihan normaali kysymykset nähdään suhteen kaatavina asioina niin mitäs sitten kun suhteessa tulee ihan aito riita tilanne joskus eikä vaan sellainen "minusta tuntuu riita" jossa puhumalla halutaan selvittää toisen arvomaailmaa. Vaikka meitä on monenlaisia niin en itse näkisi syytä hermostua jos minulle esitettäisiin vastaavanlainen kysymys täysin käännetyssä tilanteessa. Selittäisin asian laidan omalta kohdaltani ja asia on sillä selvä. Nyt nainen vetää herneet nokkaan kun keskustellaan toisten arvomaailmoista ja toisten kyseenalaisista suhteista. Vaikka olenkin ehkä huonoa itsetuntoa omaava jossainmäärin niin olen pyrkinyt sitä tunnetta lieventämään puhumalla. Puhumattomuus ja sisälle asioiden patoaminenko on sitten se oikea tie eteenpäin suhteessa? Minulle on ainakin aina sanottu että pitää keskustella mieltä painavista asioista eikä painaa niitä maton alle. En halua toisesta terapeuttia vaan haluan perkele puhua ilman pelkoa että ihan tavalliset puheet käännetään minua vastaan.
Tällaiset asiat vaan vahvistavat itsessäni ainakin sitä käsitettä että mies ilman tunteita on se paras mies vaikka toisin väitetään. Olen vaikka kuinka monelta naiselta kuullut että "mieheni on oikea tuppisuu eikä hänestä saa mitään irti mutta on hän silti ihana" En ole tuppisuu. Haluan keskustella mutta se että avaan sisintäni on lopulta näköjään aina se lenkki että suhteella ei tule jatkoa.

Yhteyksien katkaiseminen riidassa on vallankäyttöä ja joku sen on luokitellut myös yhdeksi pahimmista henkisen väkivallan muodoista. Erikoista huomata, että nimenomaan naisille tuo käytös on yleisempää, vaikka heistä aina luodaan kuva puhumalla selvittävistä henkilöistä, kun taas miehet nähdään sulkeutuneina juroina.