Halusin lapsille kivan juhannuksen. Miehen mielestä turha viettää juhannusta ihan normi viikonloppu. Silti juhannuspäivänä kun lapset menee hoitoon pitäisi bilettää. Mies aloitti kiukuttelun jo muutamaa päivää ennen ja mököttäminen alkoi tänä aamuna. Olen yksin yrittänyt että ois mukavaa..vaikeaa vaan kun toinen vaan näyttää nyrpeältä koko ajan. Mies on työtön valittaa sitä jatkuvasti. Itse käyn töissä ja oikeastaan teen kaiken muunkin. Onkohan jollain muulla oikeasti tällaista...vähitellen alkanut tuntumaan siltä että ei tässä oo mitään järkeä enää :(
Juhannus :(
Annuliina
11396
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Juhannus on normi viikonloppu. Miehes on kai työtön juoppo joka ei susta välitä eikä kehu koskaan. Viikonloppuna voi mennä vaikka jonnekkin grillaamaan ja ulos muutenkin kun sisällä on aika tylsää.
Ymmärrän miestäsi hänen tilanteessa. Kokeeko itsensä kuluna perheessä, minkä takia ei innostu asioista, jotka nostaa kustannuksia? Haluaisi olla enemmän tuottava eikä kuluttava tekijä. Tarjolla olevat työt ja kyykyttämiset työelämässä vieneet fiilikset enemmän alas kuin ylöspäin? Tottakai jokainen haluaisi parastaan lapsille, kaikki tämä epävarmuus vie pohjaa paremmasta?
Siltikin mies voisi edes yrittää olla apuna muissa asioissa jos nainen joutuu tekemään kaiken muunkin työn. Miehellähän on vain aikaa ja tyhmäkin on kun ei edes ap,lle voi suoda iloista juhannusta.
Ei ihme ettei töitä löydy. Bilettäähän mies halusi kuitenkin kun lapset on hoidossa, turha miestä on puolustella.
Tilanne ei ole paras mahdollinen, enkä tunne pariskuntaa niin pyrkimykseni ei ole kärjistää tilannetta. Funtinut itsekin sitä monesti, että minkälaisia riitoja voisi tulla suhteessa jo ilman lapsiakin siitä, et työssä käyvä haluaisi käydä ulkona ja viettää aikaa (ymmärrettävää) kuluttaen kymmeniä-satoja euroja/vko ylimääräiseen aktiviteettiin (normin päälle). Tämä osin syynä myös sille, etten itse ole kovin aktiivinen seurustelun suhteen tällä hetkellä. Pärjään hyvin näin ilman ylimääräistä hypetystä. Sijoittamalla elättelen toivoa paremmasta, sitä odotellessa. Toistaiseksi elän melko sniidusti, enkä stressaa turhia arjesta.
En ole edes työtön, elän säästöilläni senttejä venyttäen, kiitos Trumpin.
Kauanko ap ajattelit vielä olla saman katon alla tuon kiukuttelevan 5-vuotiaan tasolla olevan tyypin kanssa.ja minkä takia.
Varmaan vielä aika pitkään. Veikkaan että mies on pitkä, hyvännäköinen, hoikka ja niin edelleen.
Jos olisi lyhyt, ero olisi tullut jo.
Onnittelen! Olet juuri keksinyt tosi hienon ja hyväksyttävän eroamis-syyn. Ei tarvitse kauempaa edes selitellä. Ja tuohan hyväksytään myös sukusi puolelta,vai mitä?
Siis ihmettelen. Miksi eroa tarvitsisi selitellä, miksi pitäisi löytää syy? Löytyisikö edes yhtä ainoaa syytä? Mitäpä jos osapuolilla on ihan eri näkökulma mikä on eron syy? Kumpi on sitten oikeassa? Kumpi on pahempi? Kumman syy on parempi?
Juuri noin. Tuskin yhteenkään eroon löytyy vain yhtä syytä. Syy on aina syissä.
Potkaise mies vapaaehtoistöihin. Niitä voi tehdä palkkatöiden puutteessa, ei tarvitse narista.
Monilla on tuollaista ennen eroa.... Eli liitossanne ei ole järkeä eikä mitään hyviä tunteitakaan.