elämä karilla

Varmaan ne itsemurhat tulee tehtyä tunnekuohun vallassa, mutta jos vaan odottais että se hellittäis. Sitten tulee vähän tasasempaa.. huomaa ehkä että onhan täällä muutakin kuin typeriä ihmisiä. On myös vähemmän typeriä joiden kanssa voi jutella. Vaikka kaverit.

Okei mikään ei varmaan helpota kun on jätetty, mä tiedän kyllä juuri jätettynä. Mutta mulle tulee ainakin semmonen tunnoton olo. Ettei mikään tunnu miltään. Sitten se jossain välissä on vaan kadonnut ja elämä on taas pelissä.

Täällä maailmassa pitää itse koota itsensä aina uudestaan ja pysyä vahvana kun kaikki kaatuu päälle. Tai vaikka piiloutua vähäks aikaa kaikelta...

Mä olen aivan samassa tilanteessa. Liian monta kertaa oon joutunut pettymään. Enkä todellakaan tiedä mitä tekis. Niin paha olla koko ajan, ja kun tietää, ettei tulevaisuudessa muita ole tulossa kuin pettymyksiä. Niin miks jatkais?
Tuntuu, että toisille on vaan jaettu tietyt roolit elämään, eikä onnellisuutta ole jaettu tasaisesti.

Nii.. on se vanha sanonta että kolmas kerta toden sanoo. kokeilehan vielä kerta ja kunnolla.

Kuulostat olevan melkoisen tunnekuohun vallassa (ymmärrettävistä syistä), joten maltahan hetki ennen kuin teet päätöksiä minkään suhteen. Ehkä joskus tuntuu siltä, että on olemassa ihmisiä, joiden elämässä ei koskaan tapahdu mitään kipeää tai ikävää, mutta minä en ainakaan ole koskaan törmännyt sellaisen ihmiseen, ja epäilen vahvasti onko sellaisia edes olemassa.

Tuska kuuluu valitettavasti ihmisenä olemiseen, ja se on kai ainoa asia joka saa meidät kasvamaan henkisesti. Kunhan tulet vanhemmaksi (kuulostat melko nuorelta) huomaat, että ikävät asiat eivät välttämättä vähene, mutta tuskan kestää paremmin. Älä vaivu epätoivoon (äläkä lukkiudu kotiisi hautomaan ajatuksiasi), vaan yritä ottaa tästäkin tilanteesta opiksesi, kyllä se olo helpottaa ajan kanssa. Anna elämälle vielä aikaa ja mahdollisuus. Tulevaisuudessa on monta hyvää hetkeä odottamassa.

olen saanut yhden kaverin pois siitä että se on yritäny itsemurhaa... hän viilteli ja kaikkea muuta... muttan yt hänen elämänsä on hyvin kulta on ja kaikkea... pyydä että joku kaverisi tukee sinua... puhutte kaikkea!! ja aina kun menee huonosti kerrot kaverille siitä.. tukeudu häneen!! eli kerro kaikki huolesi pois se keventää sydäntäsi! minä itse olen tämmönen yksin jäävä ihminen olen pinnallisesti ruma kaikkien mielestä... ja olen rakastunut 16 vuotiaaseen... ja eihän minulla mitään mahdollisuuksia ole.... :,(

Hei sinulle sureva!

Et ole yksin, meitä on monta, mutta silloin kun suru on voimakkaimmillaan, todellakin tuntee olevansa yksin. Tuntuu kuin aika olisi samanaikaisesti pysähtynyt ja silti tuntuu että aika kulkee ja vie mukanaan niin huimaa kyytiä ettei perässä pysy. Tuntuu että jokainen masentuneena vietetty päivä valuu hukkaan...
...haluaisi päästää irti surustaan muttei osaa.

Minut jätettiin pari kuukautta sitten ja ei ole päivääkään mennyt etten ajattelisi tätä ihmistä joka tuli minulle rakkaaksi ja tärkeäksi, tärkeämmäksi kuin minä hänelle. Ikävöin, suren, olen vihainen, pelkään katkeroituvani. Olen myös kateellinen tuolle henkilölle joka pystyy ohittamaan minut ja suhteemme kevyemmin kuin minä. Itsemurhaa en kuitenkaan ajattele, haluan uskoa ja toivoa että parempiakin päiviä on edessä, vaikka tällä hetkellä tuntuu toivottomalle.

Nyt lopetat alkujaansa tollaset itsemurhajutut jonkun toisen ihmisen takia!!
Ensinnäkin sä elät ensin itsellesi, sitten vasta muille..
Sen huomaa siitä että ei oo valmis suhteeseen, jos tarvitsee toista ihmistä niin paljon että jopa yrittää itsemurhaa kun suhde loppuu.
Suhteen loputtua kuuluu sattua sydämeen, mutta itsensä tappaminen ei oo mikään ratkaisu, eikä kuulu sellaisen ihmisen elämään joka osaa seisoa myös omilla jaloillaan..

Mun ehdotus onkin nyt sulle että otat itseäsi niskasta kiinni,etkä anna enää heikkouttasi kenenkään käyttää hyväksi!

Ole vahva, ole mies!
Ole nyt hyvä ihminen vahva ja yksinkin jonkunaikaa ja katsele miltä se tuntuu!!!
SIinä ei satuta itseään ja sitten kun on sen aika että löytää jonkun toisen rinnalleen, pystyy seisomaan enemmän omilla jaloillaan,eikä hötkyile/ripustaudu kenenkään kaulaan!!

Hienoa että sussa on herkkyyttä, se on arvokasta ja elämän rikkautta, mutta pakko PAKKO myös seisoa omilla jaloilla, ja sillä tavalla että kukaan ei voi rikkoa sinua noin kovasti jos ero tulee!

Sulla on hieno tulevaisuus edessä, miksi joku parisuhde tai siitä poissa oleminen sen estää?
Tiedätkö paljon on asioita mitä voi tehdä ettei seurustele?Paljonkin!!
Elämää voi viedä muullakin tavalla eteenpäin, ja sitten jonain päivänä voi tavata sen kenen kanssa voi olla itseänäisesti yhdessä, kauneudessa, eikä itsemurha ajatuksissa..johan toinenkin ahdistuu jos kokoajan pelkää että toinen tekee sen jos toinen ei haluakkaan ola yhdessä!

Hieno tyyppi varmasti oot, mutta et ehkä ihan valmis vielä suhteeseen, sori suorapuheisuus!!