Ensimmäinen vuosi

Äiti (La Mama)


Kun joskus varjoon taivaltaa
ja loiste lämmin kaikkoaa,
niin äidin äänen jostain kaukaa kuulen.
Se lohduttaen lausuu näin;
oi, lapsein katso valoon päin,
sen loisteen huomaat ymmärtäen,
käy hohde siivin myötätuuleen.
Kai joskus tuntuu elo tää,
jää aivan ilman sävelmää,
sä etsijälleen soinnut nää,
ne lapsein, löytävän sun luulen.

Niin kaukaa takaa tähtien, mua ohjaa ääni lämpöinen,
kai äidin silmät aina valvoo lastaan.
Kun maailmalla samoaa sua kenties joku rakastaa,
pois lähdet, tyhjyys palajaa.
On rakkaus äidin totta ainoastaan.

Äitini pienoinen, en sua mä nää,
mut säilyvää on rakkaus tää.
Se sieluun jää, pois katoaa yön musta maa,
sun muistos saa sen kirkastaa.

Niin kaukaa takaa tähtien, mua ohjaa ääni lämpöinen,
kai äidin silmät aina valvoo lastaan.
Kun maailmalla samoaa sua kenties joku rakastaa,
pois lähdet, tyhjyys palajaa.
On rakkaus äidin totta ainoastaan

Äitini pienoinen, en sua mä nää,
mut säilyvää on rakkaus tää.
Se sieluun jää, pois katoaa yön musta maa,
sun muistos saa sen kirkastaa.
Unholaan et jää, et jää, milloinkaan.