Itsenäisyyden tunnustamista vastaan.Suomi on niiden maiden joukossa, jotka äänestävät Jumalan suunnitelmia vastaan. Itse kuulun suomalaisena Suomeen mutta tunnustan Israelin itsenäisyyden.Kansainvälinen laki sanoo niin eikä itsenäisyyden tunnustaminen tai tunnustamattomuus Israelin itsenäisyyttä miksikään Filisteaksi, jaetuksi maaksi.
YK tulee pyrkimään tekemään Jerusalemista kansainvälinen kaupunki.
YK tulee pyrkimään tekemään Jerusalemista kansainvälinen kaupunki.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Suomi ei tainnut silloin olla edes Yk:n jäsen ?
Miten Suomi olisi voinut olla äänestämässä sillä Yk:ssahan israelin tunnustaminen valtioksi tapahtui.
Kerro jos tiedät paremmin ?
Suomi liittyi tosiaan YK:n jäseneksi vasta joulukuussa 1955.
Ulkoministeriön sivuilta: "Suomi tunnusti ensimmäisten ulkovaltojen joukossa Israelin itsenäisyyden alkuvuodesta 1949."
Valtion tunnustaminen on tunnustajan oma päätös. Siitä ei todellakaan äänestetä missään kansainvälisillä areenoilla.
Kun nyt aiheesta puhutaan, niin minua on aina ihmetyttänyt ideologisten "Israelin ystävien" kevytmielinen suhde totuuteen. Esim. YK:n päätöslauselmien sisältöjä vääristellään jatkuvasti, vaikka totuus löytyy alkuperäisistä dokumenteista.
Näyttä siltä että tällä kertaa aloittajalla on kaikki tosimaailman käsitteet ihan hukassa. Jokainen on korvattu fanaattisella uskolla ja sokealla Israelin palvonnalla.
Missä alkuperäisessä päätöslauselmassa?
Olisi mukavaa nähdä se.
Muuten kirjoitus on pelkkää huulenheittoa.
YK:n Yleiskokous päätti 29.11. 1947 samalla päätöslauselmalla PL 181 sekä Palestiinan arabivaltion että Israelin olemassaolosta.
Palestiinalaisten presidentti Mahmud Abbas on luovuttanut 23.09 Palestiinan arabivaltion jäsenyyshakemuksen YK:n pääsihteerille Ban Ki-Moonille.
Palestiinan juutalaisvaltio Israel ja Palestiinan arabivaltio ovat kaksi eri valtiota, jotka on perustettu juridisesti samalla YK:n Yleiskokouksen päätöslauselmalla PL 181 (GAR, General Assembly Resolution). 181, 29.11.47), joka on edelleen voimassa, eikä sitä voi kumota muu instanssi kuin YK:n Yleiskokous itse.
http://en.wikisource.org/wiki/United_Nations_General_Assembly_Resolution_181
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2011/09/yk-n-yleiskokous-paatti-29-11-1947-samalla-paatoslauselmalla-pl-181-seka-palestiinan-arabivaltion-etta-israelin-olemassaolosta
Hämeenmiäs kirjoittaa pehmosia. Eikä ole ainut kerta.
Näitä omien mielikuvien ja poliittisen asenteellisuuden asettamien rajoitusten suoltjia on monenmoisia.
Ne vain sotkevat alueen laillisia päätöksiä ja tapahtumia.
Päätöslauselman 181 piti olla sitova sillä edellytyksellä, että molemmat osapuolet hyväksyvät sen.
YK:n yleiskokous äänesti silloisen mandaatin jakamisesta juutalais- sekä arabivaltioksi, ei Israeliksi ja Palestiinaksi.
Juutalaiset hyväksyivät sen sillä edellytyksellä, että myös arabiosapuoli hyväksyy sen.
Arabiosapuoli ei sitä hyväksynyt (tässä kohdin ei puhuta mitään ns. palestiinalaisista, vaan arabeista) ja hyökkäsivät vasta itsenäistyneen valtion kimppuun. Tämä teko loukkaa esim. YK:n päätöslauselmaa 51.
Välittömästi sen jälkeen kun yleiskokous hyväksyi päätöslauselman, syntyi sisällissota (arabiosapuolen aloittamana, joka tarkoittaa sitä, että ao. päätöslauselma arabien toimesta hyljättiin), eikä suunnitelmaa toteutettu.
Eikä kyse ollut mistää Israelin olemassaolon äänestyksestä, vaan juutalaisvaltion alueen jakamista vielä toisen kerran arabien hyväksi. Tämäkään ei riittänyt arabeille, sillä heidän uskontonsa islam määrittelee niin, että jos jokin alue on joskus ollut heidän valloittama niin sen pitää olla aina islamilainen alue.
Tällainen ei ole mitään kansainvälistä oikeutta.
YK:n jakosuunnitelma oli vain ehdotus, eikä se koskaan ollut Turvallisuusneuvostossa.
Mitään sellaista ei ole tapahtunut vuoden 1920 jälkeen, mikä olisi muuttanut San Remossa tehtyjä päätöksiä. San Remon päätöslauselma ja Palestiinan mandaattialuetta koskevat periaatteet ovat tänäkin päivänä yhä voimassa. Ei voi kiistää niitä oikeuksia, jotka juutalaiskansalle annettiin San Remossa. Viimeisin päätös koskien mandaattialuetta vuodelta 1922 on siirretty sellaisenaan YK:n peruskirjaan, jossa mandaattialue jaettiin juutalais- ja arbivaltioalueiksi rajana Jordanjoki.
Koko ongelman loivat arabit omassa kiihkoylpeydessään ja ovat näin vastuullisia.
Tämä ei tunnu menevän useimpien järkeen median, EU:n ja eräiden hölmöjen politiikkojen tuottaman mielipidevaikuttamisen vuoksi.
PLO:n ministeri Hanan Ashrawi totesi Lontoossa 20.11.2000 Peel:n ehdotuksesta näin: ”Se ei riittänyt silloin, eikä mikään neuvotteluratkaisu riitä nytkään. Emme ole kuten juutalaiset, vaan me olemme ”Kaikki tai ei mitään -kansaa”. Me haluamme KAIKEN, ja juutalaisvaltion pois Lähi-idästä.”
Onko tässä neuvottelujen ja rauhantahdon kanssa mitään osaa - ei ole.
Tätäkään näin yksinkertaista asiaa ei tunnuta ymmärtävän.
Etkö tiennyt , että Palestiinan arabivaltio on nykyisin Jordania. Jordania miehittii ennen 1967 sotaa myös osaa juutalaisvaltiosta joka sitten valloitettiin takaisin.
Päätöslauselmat eivät ole juridisia päätöksiä, vaan jäsenvaltioiden kannanottoja. Ainoastaan YK:n omaa toimintaa - mm. budjetti, YK-joukot tms. - koskevat päätöslauselmat ovat käytännössä sitovia.
Jäsenvaltioita koskevat päätöslauselmat eivät voi olla sitovia, sillä kansainvälinen lainsäädäntö takaa valtion itsemääräämisoikeuden. Valtio päättää noudattaako se päätöslauselmien suosituksia vai ei. Noudattamatta jättämisellä voi tosin olla vakavissa tapauksissa seurauksia sanktioiden muodossa. Niihinkin liittymisestä päättää jokainen valtio itse, ei YK.
Valtiothan hakevat itse YK:n jäsenyyttä ja sitoutuvat samalla noudattamaan kansainvälistä lainsäädäntöä. Kuten esim. toisen valtion rajojen kunnioittamista, ihmisoikeuksia, ym, sopimuksia, joihin ko. valtio on erikseen liittynyt. YK seuraa noudattavatko jäsenvaltiot sitoumuksiaan ja ottaa päätöslauselmilla kantaa tarvittaessa.
Valtion rajat päätetään valtiota perustettaessa, eikä niihin voi sen jälkeen tehdä muutoksia kuin sopimusteitse. Israelin kansainväliset ongelmat alkoivat siitä, kun se rikkoi kansainvälistä lainsäädäntöä valtaamalla laittomasti itselleen alueita. Israel on edelleenkin laittomuuden tilassa. Eikä vain miehitettyjen alueiden suhteen, vaan muissakin asioissa.
Israel ja palestiinalaishallinnon johto päättivät palestiinalaisvaltion perustamisesta ja sen rajoista Oslon sopimuksessa vuonna 1993. Toimeenpano riippuu lopullisesta rauhansopimuksesta, jota ei tähän päivään mennessä ole saatu aikaan. Israel on sillävälin syönyt palestiinalaisvaltiolle allokoituja alueita rakentamalla niille yhä uusia laittomia siirtokuntia.
YK:n päätöslauselmien kannanotoissa ja kehotuksissa on kyse siitä, että Israel on itse vapaaehtoisesti sitoutunut kansainväliseen lainsäädäntöön, mutta rikkoo sitä jatkuvasti. Kaikki muutkin niin toimivat valtiot saavat siitä huomauksia. Suomikin on joskus saanut.
Vääristelyä tapahtuu jatkuvasti, en ala kaikkia päätöslauselmia listaamaan ja analysoimaan Muistan kuinka taanoin vaahdottiin, että Unicef (siis YK:n tiede- ja kulttuurijärjestö) on päättänyt päätöslauselmassaan, että Temppelivuori kuuluu muslimeille.
Tosiasiassa Unicef oli huolissaan siitä, että Israel tuhoaa arabien kulttuuriperintöä, eikä anna riippumattomien arkeologien tulla paikan päälle sitä luettelemoimaan. Päätöslauselmassa myös todettiin, että Temppelivuoren pitäisi olla myös jatkossa sekä juutalaisten, muslimien että kristittyjen käytössä.
Lähi-idän kriisin politiikka ei edes kuulu Unicefin toimenkuvaan. Sen tehtävänä on keskittyä maailman kulttuuriperinnön vaalimiseen sekä tiedeyhteistyöhön. YK:n poliittiset kannanotot tulevat turvallisuusneuvostosta. Ja nekin ovat vain vahvoja suosituksia, sillä YK ei voi pakottaa itsenäistä valtiota tekemään yhtään mitään.
Tällaiseen törmää jatkuvasti. Päätöslauselmia ei myöskään osata lukea. Vaahdotaan, että kauheaa, kun paperissa ei sanottu sitä tai tätä. Joka paperissa ei ole tarpeen toistaa asioita, jotka on mainittu aiemmissa päätöslauselmissa. Ja sen vuoksi niistä löytyy numeroviitteet relevantteihin päätöslauselmiin.
Pienissä asioissa uskolliset ovat kivoja!
Evankeliointi on upein asia elämässäni. Kun pääsee oikein kunnolla kertomaan totuuden valheellisille. Uskoivat mua (evankeliumia ) tai eivät. Minulle riittää palkaksi herran suosiossa eläminen.