Mitä mä teen? Poikaystäväni haluaa ottaa etäisyyttä kun tarvitsee enemmän vapautta, ei kuitenkaan halua erota.
Voinhan mä sitä vapautta antaa mutta pelottaa vaan hirveästi tämä tilanne.
Ei siitä oo kauaakaan kun oltiin vastaavassa tilanteessa, mutta palattiin kuitenkin heti samaan asioita syvemmin selvittelemättä.
Tälläisina hetkinä haluaisin vaan pitää toista enemmän lähellä, kun pelkään menettäväni hänet..
En tiedä mitä tekisin..
Voinhan mä sitä vapautta antaa mutta pelottaa vaan hirveästi tämä tilanne.
Ei siitä oo kauaakaan kun oltiin vastaavassa tilanteessa, mutta palattiin kuitenkin heti samaan asioita syvemmin selvittelemättä.
Tälläisina hetkinä haluaisin vaan pitää toista enemmän lähellä, kun pelkään menettäväni hänet..
En tiedä mitä tekisin..
Vastaukset 12
Vanhimmat
Moi,
meillä vähän sama tilanne, joten ymmärrän tunteesi. Sitä on kuin hätää kärsimässä. Meidän tilanteessa mies on syypää tämänhetkiseen kriisiimme, ihmettelen itsekin miksen vielä potkinut pihalle. Rakkaus on vaan niin ihmeellistä.
Sen sijaan, että hankkiutuisin hänestä eroon olenkin alkanut pelätä menettämisen puolesta. Haluaisin vain olla hänen sylissään lähtemättä koskaan pois. Haluan muuttaa kaiken tapahtuneen hyväksi ja suhteemme eduksi. En halua, että hän hylkää minut. (Vaikka huom. minä olen se "petetty ja hakattu" osapuoli!!)
Ero tekee kipeää ja sitä pyrkii välttämään kaikin keinoin. On selvää, että pelkäät kun tunnet homman luisuvan käsistäsi. Niin se tapahtui meilläkin, vaikken itse ole siihen vaikuttanut. Pelkään eroa ja kovasti. Ja tässä vaiheessa tuntuu, että on väistämättä edessä, on vain ajan kysymys milloin... ja silti sitä pyrkii viimeiseen asti saada pidettyä kulta kotona edes yhden pienen hetken lisää...
Taidetaan olla vähän säälittäviä...!! ;)
Nytkin mä koko ajan yritän ajatella järkevästi ja kylmästi et en ota yhteyttä en ruikuta tms, että mies sit saa sitä haluamaansa tilaa. Mutta kun tuntuu niin pahalta ja mies on kuitenkin siinä ja haluaa helpottaa mun oloa. Se on ehkä vähän liian kiltti ja ihana kuitenkin. Munhan olis paljon helpompi päästää irti jos se ei olis. Tai en tiedä, niinku sanoit, sit sitä vaan ripustautuu toiseen vielä kovemmin, mitä kylmempi se on.
Nyt pitäis ehkä vaan keskittyä omaan elämään ja omiin juttuihin..
En tiedä mikä olis paras..
mutta toisaalta ei sitä suopaamista tai huopaamistakaan jaksanut. Mutta mistä tiedän, että sisäinen tunteeni siitä, että hän palaa, on totta?Tuntuu niin raskaalta. Olen itkenyt itseni uneen ja aamulla ensimmäinen asia mitä ajattelen on yhä hän. Meillä erossa olo on kestänyt jo kuukauden!
Meillä alkoi avomies puhumaan tuossa viime lokakuun paikkeilla, että "rakkauteen kuuluu antaa toiselle vapautta ja tilaa".... Sinisilmäisesti uskoin häntä kun vielä vakuutti rakastavansa.
Vaan pari kuukautta sitä kesti, että luotin häneen ja hänen tilan tarpeeseen, kunnes joulukuun alussa paljastui totuus... löytyikin kolme uutta suhdetta siinä sivussa. Miehelle tietysti helppoa, kun tekee reissutyötä, mutta käry kävi ja minä puhalsin pelin sitten saman tien poikki.
Rakkauteen toki kuuluu, että kummallakin on aikaa tehdä myös omia juttujaan, omien kavereiden kanssa, mutta rajat täytyy tietää.
Jatkossa ainakaan en elämässäni (jos siis miehen vielä haluan) aio koskaan uskoa sitä, jos toinen sanoo haluavansa tilaa... todellisuudessa etsii uutta tai on jo uuden löytänyt.
Mielestäni sinun pitäisi antaa poikaystävällesi aikaa ja etäisyyttä.
Itse olen jo menettänyt hänet, nyt vasta ymmärrän että minun olisi pitänyt hänelle antaa tilaa. Hän ahdistui vaan enemmän kun yritin väkisin pitää kiinni... ja pian oltiin siinä pisteessä että hän halusi minusta kokonaan eroon!
Mikä siinä on pointtina, että halutaan tilaa jos silti toista rakastaa? Meillä kanssa sama tilanne, kundikaveri haluaa tilaa ja vannoo silti rakastavansa minua.
juuri näin meillekin kävi. kesän alusta alkoi mennä jo huonommin ja minä tietysti pelkäsin menettäväni hänet ja takerruin liikaa. sitten tuli ero, mutta palasimme kuitenkin pian yhteen. siltikään ei asiat olleet kuten ennen. hän sanoi ettei rakasta minua enää. se oli kamalaa, mutta kuitenkin halusin jatkaa hänen kanssaan. mikään ei oikein tuntunut onnistuvan, joten erosimme taas, tällä kertaa lopullisesti. olemme kuitenkin viettäneet jonkin verran aikaa yhdessä, yöpyneet toistemme luona ja pitäneet pientä kivaa. juttu on nyt vain niin, että olen niin tajuttoman mustasukkainen hänestä ja sisimpään oikein sattuu kun ajattelenkin häntä toisen kanssa. Mitä minä teen? Miten saisin helpotettua tätä henkistä kipua? Miten kestän nähdä hänet toisen kanssa? Itse olen tapaillut monia jätkiä, mutta kukaan ei kiinnosta. Kaipaan vain Häntä. :'( Auttakaa joku..
...omaa tekstiä olisin lukenut!!!
Meillekin tuli eka ero kesän alussa, sitte palasimme loppukesästä kimppaan takas. Alussa oli sellaista hehkua meidän suhteessa ettei ollut ikinä ollut aiemmin, mutta se sitten laantui hyvinkin pian...
Minäkin kärsin kamalista "kivuista" tämän takia... kukaan muu mies ei ole sekoittanut päätäni niin kuin hän. Ennen kun toista kertaa olimme palaamassa yhteen, olin jo luovuttamassa... ja sillon olisikin ollut helpompi lopettaa koko suhde... Nyt sattuu vain niin mielettömästi!
Minäkin olen tapaillut muita... yrittänyt elää elämääni ilman häntä, mutta hän on "kaikkialla". Mitä ikinä teenkin, missä ikinä olenkin... hän on vain mielessäni!
Mitä siis tehdä... aikako voi vain parantaa haavat ja henkiset kolhut..? :'(
en todellakaan tiedä muuta keinoa kuin antaa vain aikaa ja odottaa... Totta kai olisi syytä tehdä selväksi ettet voi odottaa koko elämääsi mutta ei ehkä kannata painostaa liikaa...
Kiva lukea tuommoisista "vapaudenkaipuisista" sankareista kun ite olisin ollut valmis antamaan kaikkeni exäni vuoksi ja hän meni silti vaihtamaan parempaan. Käteen jäi lähinnä kysymys "Mitä tein väärin?" ja toteamus "Olen turha paska".
Sori, offtopicia mut pakko päästää vähän höyryä.
Yritän antaa sitä tilaa, esim lähtemällä pariksi päiväksi pois kaupungista, niin poikaystävä haluaakin sit heti tavata..
No, nyt tulee väkisinkin lomien takia pitkä tauko et tavattais. Tekee varmaan ihan hyvää.