Mikä on hyvää? Mikä on pahaa?

Kyseessä on joukon itsensä määrittelemiä joukon sisäisiä asioita kahteen eri kategoriaan. Eli molemmat hyvä ja paha ovat tietenkin olemassa, molemmat ovat ihmisestä. Säännöt ja vaikkapa käyttäytymismallit tai niihin liittyvät pelotteet rangaistukset, tai yleinen joukon paine, tarkoituksella vähentävät toista puolta, ei-haluttua.

Kasvatus ja koulutus voi vaikuttaa, ihmisyksilön luonteenpiirteet myös, mutta koska kyseessä ei ole pohjimmiltaan tai kokonaisuudessaan pelkästään synnynnäinen asia, vaikkakin esim. käsitys reiluudesta tai oikeudenmukaisuudesta saattaa olla syvemmällä ihmisessä kuin pelkät opitut normit, ihminen on aina ihminen, ja toteuttaessaan hyveitä tai paheita, hyvyyden tekoja tai pahuuden takoja, toteuttaa ihmisyyttä, johon sekä hyvä että paha sisältyy.

Rohkeudesta kiinni kuinka pitkälle keskitiestä on valmis suuntaan tai toiseen menemään.

Voi siis olla "hyviäkin" ihmisiä, ja onkin, mutta ei sen tarvitse aina paavin olla. Eikä siihenkään tuoliin pelkästään yhdenlaisia ihmisiä valikoidu. Todennäköistä on, että on ollut ja tulee olemaan laidastalaitaan. Kuten valtaväestökin, suurin osa paaveistakin on todennäköisimmin jossain keskivaiheilla, horjuu hyvän ja pahan välillä. Ja äärilaidoissa myös rohkeasti väkeä edustamassa omaa näkemystään, mutta ehkä sitten määritelmien mukaisesti näitä ääripäitä on keskimääräistä kaitaa keskitietä tallaavaa väkeä vähemmän.

Kysymys on vain näkökulmasta.

keittokirjasta voi katsoa sopivan sekoituksen hyvää ja pahaa

Muistaakseni Aristoteles puhui puoluepolitiikasta jotenkin niin: Että jokainen joka on meidän puolueen puolella on pakostakin hyvä. Olkoon vaikka millaisia mielipiteitä. Mutta jokainen joka ei kuulu meidän puolueeseen tai joukkoon on pakostakin paha.

Eli jos on mielenosoitusmarssi niin jompi kunpi on pahoja. Joko marsiin osallistujat tai ne, jotka eivät siihen osallistu?

Hyvää ja pahaa on joissain tapauksissa vaikea määritellä ja toisaalta se minkä joku kokee hyvänä on jonkun toisen mielestä pahaa. Voidaanko hyvää ja pahaa määritellä absoluuttisesti, en tiedä. Ehkä jakoa voitaisiin lähestyä motiivin kannalta, haluaako tehdä hyvää vai pahaa. Tuokin jaottelu on hieman hankalaa nimittäin isä joka piiskaa lastaan voi ajatella ja jopa sanoa, että tämä on sinun omaksi parhaaksi. Taloyhtiössä mummu voi syöttää lintuja, jotka pesiytyvät pihapiiriin ja sotkevat ympäristön. Vastaavasti taas näennäinen hyvän tekeminen voi sisältää esim. itsensä tehostamista ja näyttämisen halua.

Yksinkertaisimmillaan hyvä on pahan puutetta ja vastaavasti paha on hyvän puutetta. Koska hyvän ja pahan muotoja on lukematon määrä, niin ne ovat keskenään epäsymmetrisiä muotoja. Tällöin ne eivät ole sen enempää kontraarisia kuin kontradiktorisiakaan käsitteitä. Sen sijaan esimerkiksi miellyttävä ja epämiellyttävä tai tuskallinen ovat toistensa suhteen kontraarisia vastakohtia, sillä ne ovat toistensa pois sulkevia asioita.

Liberalistisen arvo-käsitteen mukaan hyvä (paha) on subjektiivinen ja relativistinen asia. Vastaavasti arvo-objektivistisen käsityksen mukaan hyvä (paha) on non-naturalistinen, eli ei-luonnollinen arvo-ominaisuus. Arvo-objektivistisen käsityksen mukaan kyse on siis arvostelmista riippumattoman hyvän (pahan) olemassaolosta.

Vaikka objektiiviset ja subjektiiviset hyvä/paha-käsitykset eroavatkin enemmän tai vähemmän toisistaan, niin yhtäläisyyksiäkin löytyy. Esimerkiksi molemmat arvosuuntaukset voivat hyväksyä esimerkiksi sen, että kivun ja mielihyvän kokemisen arvo on erottamaton osa niihin kohdistuvista vastenmielisyys- ja haluttavuusreaktioista. Tämä siksi, että sekä objektivistien, että subjektivistien mukaan silloin ilmiö- ja reaalimaailma kohtaavat toisensa.

Lisää hyvän-käsitteestä teoksessa "Hyvän variaatiot", von Wright.

Toki on mustaa ja on valkoista, mutta yleensä se on jotakin siltä väliltä. Valitettavasti taaskaan ei löydy sitä yksinkertaista vastausta kysymykseen. Meidän mielestä esim. demokratia on todella hyvä asia, mutta maailmassa on paljon voimia jotka tekevät parhaansa sen romuttamiseksi jopa esiintymällä itse demokraatteina ja epäilemällä olemmeko me muka sellaisia.

Arvatenkin joulu on possulle pahaa, mutta ihmiselle hyvää.

Se on ihmisen luonne sellainen, että mustavalkoisia asioita on helpompaa käsitellä, vetää rajaa välille, tehdä päätöksiä tai valintoja, lokeroida ja luokitella, kuulua joukkoon tai erottua. Sen takia mustavalkoista totuutta levitetään ahketasti, se on myös yksi tapa hallita ihmisiä tai tilanteita, pidetään tarinat tarpeeksi yksinkertaisina.

Ei siinä sinänsä mitään väärin ole, mutta on hyvä tietää, että asioilla on puolensa, ja aina löytyy syitä ja tarkoituksia miksi mitäkin asioita pidetään pinnalla, koska se vaatii työtä ja harvemmin kukaan aikaansa huvin ja harrastuksen vuoksi tuhlailee.

Hyvä ja paha menee mielestäni tuohon kuvioon aika helposti, koska kuten muutkin on todenneet, käsitteinä ovat sopivan väljiä lähes tarkoitukseen kuin tarkoitukseen.

Emme voisi ymmärtää mikä on hyvää, ellei olisi pahaakin.