½-litraa ainoastaan sain vaivalla noukittuja, melkein yksitellen kun osa oli niin raakaa marjaa vielä etteivät irronneet sovinnolla mustikanvarvusta. Osa oli vielä vähän punertavia toiselta puoleltaan, täysin kypsiä marjoja oli vähän. Mutt ens viikolla jo varmaan niitä on paremmin löydettävissä.
Tein kakkutaikinan kuin ruunebergintorttuihin (voita runsaasti mukana), voitelin 2 kpl irtopohja kakkuvuokia ja jaoin taikinan niihin puoliks. Mustikoita pudottelin tasaisesti taikinan päälle ja painoin muutaman syvemmälle taikinaan ja paistoin 2 kakkupohjaa ...sellaiset n. 2 cm paksuiset.
Hyytelösokeria kiehautin n. 1 dl ja loput mustikat upotin siihen kuumaan liemeen, jätin jäähtymään hetkeksi.
Sillä aikaa vatkasin kermavaahdon, johon lisäsin vaniljagreemijauhetta hiukan.
Toiselle kakkupohjalle levitin mustikkasoseen joka oli alkanut jo jähmettymään mustikkahilloksi.
Jääkaapissani oli toistalitraa perattuja mansikoita... eilen illasta, mökiltä vanhemmat toivat tullessaan. Muutaman mansikan leikkasin viipaleiksi, mustikkahillon päälle. Sitten levitin vanilja greemikermaa paksun kerroksen sen päälle toinen kakkupohja ja loput mansikoista kekona.
Uus hyytelösokerin keitto ja sen jäähdyttyä hiukan valelin sen ruokalusikan kanssa mansikoiden päälle, kiilteeksi. Vaniljakermavaahto greemistä vielä ruusukkeet; mansikka keon ympärille, kakun reunat jätin paljaina näkyviin ensimmäinen ja ainoa täytekerros paistio niiden välistä!
Kelpaa kyllä tuollaisenaan arki-illan täytekakuksi... haudutetun teen kanssa; vanhemmilleni uskoisin.
Ens viikolla varmaan saan jo kypsiä marjoja kerättyä tarpeeksi... tehdäkseni mustikkapiirakan pullataikinaan ...koko pellillisen!
Tein kakkutaikinan kuin ruunebergintorttuihin (voita runsaasti mukana), voitelin 2 kpl irtopohja kakkuvuokia ja jaoin taikinan niihin puoliks. Mustikoita pudottelin tasaisesti taikinan päälle ja painoin muutaman syvemmälle taikinaan ja paistoin 2 kakkupohjaa ...sellaiset n. 2 cm paksuiset.
Hyytelösokeria kiehautin n. 1 dl ja loput mustikat upotin siihen kuumaan liemeen, jätin jäähtymään hetkeksi.
Sillä aikaa vatkasin kermavaahdon, johon lisäsin vaniljagreemijauhetta hiukan.
Toiselle kakkupohjalle levitin mustikkasoseen joka oli alkanut jo jähmettymään mustikkahilloksi.
Jääkaapissani oli toistalitraa perattuja mansikoita... eilen illasta, mökiltä vanhemmat toivat tullessaan. Muutaman mansikan leikkasin viipaleiksi, mustikkahillon päälle. Sitten levitin vanilja greemikermaa paksun kerroksen sen päälle toinen kakkupohja ja loput mansikoista kekona.
Uus hyytelösokerin keitto ja sen jäähdyttyä hiukan valelin sen ruokalusikan kanssa mansikoiden päälle, kiilteeksi. Vaniljakermavaahto greemistä vielä ruusukkeet; mansikka keon ympärille, kakun reunat jätin paljaina näkyviin ensimmäinen ja ainoa täytekerros paistio niiden välistä!
Kelpaa kyllä tuollaisenaan arki-illan täytekakuksi... haudutetun teen kanssa; vanhemmilleni uskoisin.
Ens viikolla varmaan saan jo kypsiä marjoja kerättyä tarpeeksi... tehdäkseni mustikkapiirakan pullataikinaan ...koko pellillisen!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mustikoita...mässyttäisin niitä joka päivä, jos joku vain kävisi poimimassa. Kun on vähän tämä selkä(kin) niin ja näin...olisin jo virtuaalisyönyt aloittajan vaivannäön ( ne mansikat), jos olisin tiennyt...
Minäkin näin tänään melkein kypsiä mustikoita suolla käydessäni, mutta keskityin lakkojen keräämiseen: melkein pari litraa löytyi kypsiä keltaisia marjoja ja lisää on kypsymässä. Pitää käydä uudestaan muutaman päivän kuluttua. Kerään silloin varmaan mustikoitakin.
Itseasiassa minäkin poikkesin suon kautta, mielessä muutaman hillan maistaminen, jos olisivat jo kypsiä. Ei ainuttakaan... joku oli jo ehtinyt ennen mua. Pitänee mennä Paimioon tai... no enpäs kerrokkaan minne... kun eteläisessä-Suomessa ei kovin paljon näitä lakkasoita ole.
Toista on pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa... missä hilloja joskus suolla, punetavan tai kullan keltaisena mattona.
Suoraan suuhun olen poiminut
"Kelpaa kyllä tuollaisenaan arki-illan täytekakuksi... haudutetun teen kanssa; vanhemmilleni uskoisin."
No kelpais varmaan vaikka miksi kakuksi noinkin isotöinen juttu.
Hienoa! Marjat tuovat vähän sisältöä ja merkitystä tähän turhaan elämään. Kohta mustikoita poimimaan ja sitten tulevat herukat, karviaiset ja lopuksi tyrnit. Raparperit on tuottaneet jo hyvin satoa mutta omenapuut on valitettavasti vielä liian pieniä. Jos on kellarissa hilloja ja mehuja ja marjoja pakkasessa niin ei ihminen voi olla ihan täysin onneton. Aamulla kun pistää vähän kirpeänkeltaisia tyrnimarjoja jugurtin sekaan niin jaksaa taas kaupunkilaisten tärkeilyä päivän ajan.