meillä oli ongelmia, mutta silti vielä toivon, että nyt kun olen päästänyt sinusta irti, huomaisit, että rakastat vielä. Minä en tule sinulle enää soittamaan, lähettämään viestiä jne. Sen olen päättänyt. Nyt on sinun vuorosi, tai sitten ei koskaan...Onko kukaan palannut yhteen mahdottomasti tilanteesta?
Tiedän
että
111633
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
useamman kerran jossa meni hukkaan useampi vuosi!
Kerro mitä tapahtui? Oletteko jo eronneet? Mikä on mahdoton tilanne? Minä haluaisin takaisin (erosimme vuosi sitten)...mies ei ainakaan tällähetkellä pysty edes kuvittelemaan sitä mahdolliseksi. Mietin kuinka olisi paras toimia?? Olenko liian tyrkyllä, jos laittelen leppoisia (tavallisia) viestejä, lupaudun joskus siivoamaan..Olisiko parempi vetäytyä, päästää irti? En odota mitään yht'äkkistä, vaan että pikkuhiljaan hänkin haluaisi löytää sen, mitä meillä niin monta vuotta oli..(ja uskon, että on jossain määrin vieläkin)
omasta erostani on vielä liian vähän aikaa (muutama kuukausi), että toipumiseen menee aikaa. Huomasin tällä viikolla, että olen päästänyt irti. Tällä hetkellä on hyvä olla yksin. En voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta tähän hetkeen minun on tyydyttävä. Se on kaikki mitä tällä hetkellä on-
ja anna exäsi elää rauhassa.
Itse olen eronnut miehestäni 1,5 v sitten ja
päätin alkaa alusta elämän,ei niitä haavoja olisi enää voinut korjata.
Nykyiseni erosi suunnilleen samoihin aikoihin ja
elämäämme,enemmän mieheni, rasittaa exä ,joka jatkuvasti vonkaa miestä takaisin.
Miestä se inhottaa ja ei aio ikinä palata,muttei
halua exäänsä loukata eikä satuttaa suorilla sanoilla.Ero kun repii ihmisen rikki muutenkin.
Siis anna exäsi elää rauhassa ja jos kohtalo heittää teidät yhteen niin heittää.Vihjailut ja
muut voi exäsi kokea ahdistavana ja ne saattavat tehdä sinut vähitellen vastenmieliseksi kokonaan.
epätoivo ja roikkuminen karkottaa hänet yhä kauemmaksi. AINOA toivo on, että itse jatkan eteenpäin ja hänelle tulee ikävä, kun todella olen pois hänen elämästään. Heikot hetket ovat pahoja, mutta kiitos, kun annoit tuon toisen näkökulman asiaan.Miksi roikkua jossain, jota ei ole?
Olet fiksu kun et ota yhteyttä, miksi turhaan enää soppaa keittää kun on eroon päädytty. Nyt saa kumpikin aloittaa oman elämänsä toisaalla. Olisipa tuollaisia ihmisiä enemmän. Ja muuten, turha haikailla yhteenpalaamista.
Miksi jäät roikkumaan vanhaan? Muistele aikasi ja kirjaa mieleesi hyvät muistot ja mene eteenpäin. Elämä tuo tulleessaan hyvää ja pahaa. Et voi päästä eteenpäin jos aina ex mielessä!!
Nostakaa nyt itsenne suosta kaikki jätetyt ja alkakaa elää ja toteuttaa omaa itseänne ja unohtakaa ex. Joskus se helppaa, mutta vaikeutuu vaan jos vonkaatte exxän perään. Erosin vuosi sitten, eka kuukausi vaikeeta. Helpotti kun huomasin että mailma on täynnä kivoja miehiä...ja kivoja ihmisiä.
ja on helkatin kova ikävä ,ei osaa elää ilman exää.Erosta kulunut 3,5v vielä ei ole ollut yhtään tuntia,etten olisi ikävöinyt häntä.
Elämä ei maistu ja aika turhalta tuntuu jatkaa.
Naisia saisin kyllä seurakseni vaikka joka ilta,mutta ne ei voi vähempää kiinnostaa.Ne ei tuo perhettäni takaisin.
MITEN TE VOITTE JO VUODEN JÄLKEEN OLLA NOIN OMILLANNE?
Meille oli tulla ero kun sain tietää vaimoni suhteesta toiseen 2kk sitten. Tuntui ettei millään voi välit enään korjaantua. Hän ei sietänyt edes kosketustani. Hän oli jo luvannut muuttaa uuden luokse ja puhuivat jo avioliitostakin. Ehkä asiaan vaikutti se että meillä on lapsia ja asuimme vielä saman katon alla mutta hän kuitenkin ilmoitti eilen lopettaneensa suhteensa tuohon toiseen. Piina on siis ohi mutta suhde pitää rakentaa nyt uudestaan. Suurimpana syynä siihen että ex palaa luokseni on kuulemma se että olen muuttanut elämänasennettani ja kriisistä huolimatta auttanut häntä kotona lasten kanssa sekä osallistunut kotitöihin täysillä. Eli siis toiminut täysin päinvastoin kuin ystäväni minua neuvoivat, "potki se vittuun". Osoitin rakkauttani häntä kohtaan muutoinkin vaikka olin ollut kärsivä osapuoli ja hän alkoi miettiä asioita uudelta kantilta. Tämä oli siis minun tapani toimia ja olen onnellinen että se oli oikea. Nyt paistaa taas aurinko.
Olen vilpittömän onnellinen puolestasi, hienoa kun et kuunnellut muita vaan luotit omiin tunteisiisi ja toimit niiden mukaisesti. Vaatii mieletöntä vahvuutta ja samalla heikkoutta rakastaa ja näyttää se vielä tuossakin tilanteessa. Mutta uskon, että tärkeintä on se rakkaus.. se on se juttu.
Voimia ja rakkautta teille molemmille uudelleen rakentamiseen.. ihana kuulla välillä näitäkin juttuja :o)
Yhä aurinkoa kohti..
masa asiat ovat paranemaan päin. Kun ihmiset muistaisivatkin, että tämä on vain heidän oma elämänsä, eivätkä kuuntelisi muiden "ohjeita" :). Maailmassa taitaa sitten olla tosirakkautta....