Olen tässä viimeisen 6kk aikana pohtinut vakavan parisuhteen tärkeyttä omassa elämässäni ja tullut siihen
tulokseen että kyllä se rakastava, välittävä ja vakituisesti elämänmenossa mukana oleva kumppani
on parempi kuin yhdenillan seikkailut tai tunteettomat seksisuhteet. Ongelmaksi on
kuitenkin noussut enenevissä määrin tämän sopivan kumppanin löytäminen, josta voi johtua
että nykyään TV;ssä on ohjelmia kuten ensitreffit alttarilla yms.
Johtuuko tämä kenties;
- Ihmiset ovat ehkä paremmin yhteyksissä toisiinsa, mutta silti eristäytyneempiä
kuin koskaan ennen.
- Standardit ja kriteerit joita asetetaan tulevalle suhteelle ja kumppanille
tuntuvat olevan hyvin korkeat ja toisinaan vaikuttaa siltä että ne vain kasvavat koko ajan.
- Puhutaan avoimuudesta ja kommunikoinnin tärkeydestä suhteessa, mutta
siltikin tuntuu että se jää vain puheeksi
- ihmiset ovat "arvonsa tuntevia", tai heillä on hyvin dramatisoitu/ romantisoitu
käsitys parisuhteista, kumppanista ja suhde dynamiikasta.
- On nähty paljon esimerkkejä huonoista suhteista tai koettu suuria pettymysiä
jotka vaikuttavat toiseen ihmiseen luottamiseen ja kykyyn päästää potentiaalinen kumppani lähelle.
- Epäillään toisen motiiveja parisuhteessa, yleisiä mm; seksi, raha, turvallisuus ja
sosiaalinen asema.
Mikä näihin auttaisi ja miksi tähän on tultu ? Useilla tahoilla tämä
ongelma on tiedostettu ja jopa nähty vakavana asiana, kuin myös yhtänä
nuorten syrjäytymisen syistä.
Kertokaa toki omia havaintoja ja mielipiteitänne :)
tulokseen että kyllä se rakastava, välittävä ja vakituisesti elämänmenossa mukana oleva kumppani
on parempi kuin yhdenillan seikkailut tai tunteettomat seksisuhteet. Ongelmaksi on
kuitenkin noussut enenevissä määrin tämän sopivan kumppanin löytäminen, josta voi johtua
että nykyään TV;ssä on ohjelmia kuten ensitreffit alttarilla yms.
Johtuuko tämä kenties;
- Ihmiset ovat ehkä paremmin yhteyksissä toisiinsa, mutta silti eristäytyneempiä
kuin koskaan ennen.
- Standardit ja kriteerit joita asetetaan tulevalle suhteelle ja kumppanille
tuntuvat olevan hyvin korkeat ja toisinaan vaikuttaa siltä että ne vain kasvavat koko ajan.
- Puhutaan avoimuudesta ja kommunikoinnin tärkeydestä suhteessa, mutta
siltikin tuntuu että se jää vain puheeksi
- ihmiset ovat "arvonsa tuntevia", tai heillä on hyvin dramatisoitu/ romantisoitu
käsitys parisuhteista, kumppanista ja suhde dynamiikasta.
- On nähty paljon esimerkkejä huonoista suhteista tai koettu suuria pettymysiä
jotka vaikuttavat toiseen ihmiseen luottamiseen ja kykyyn päästää potentiaalinen kumppani lähelle.
- Epäillään toisen motiiveja parisuhteessa, yleisiä mm; seksi, raha, turvallisuus ja
sosiaalinen asema.
Mikä näihin auttaisi ja miksi tähän on tultu ? Useilla tahoilla tämä
ongelma on tiedostettu ja jopa nähty vakavana asiana, kuin myös yhtänä
nuorten syrjäytymisen syistä.
Kertokaa toki omia havaintoja ja mielipiteitänne :)
Vastaukset 18
Vanhimmat
Oma kokemus on, että lähinnä naisilla on kriteerit pilvissä asti.
Ihmettelen kyllä kovasti kun Suomessa on niin paljon naisia jotka täyttäisivät mun parisuhdekriteerit ja silti yksikään heistä ei kiinnostu musta.
Ei tule mielenkiintoa naisilta oikeassa elämässä eikä netissäkään.
Harmittaa kun nauttisin ihan valtavasti pysyvästä parisuhteesta ja tulevaisuuden suunnittelusta yhdessä, lapsiakin olisi kiva saada, mutta minkäs teet kun ei kelpaa..
Taidat olla hypergaminen. Onhan Suomessa paljon nättejä, hoikkia, nuoria naisia, mutta vastaako oma tasosi sitä minkä rinnallesi kelpuuttaisit?
Tuntuu että nykyään ei etsitä ihmistä vierelle ja kumppaniksi, vaan lähinnä oman egon pönkittämiseksi. Kumppanin tulisi olla jotakin jolla voi kehua ja tuntea itsekin kasvavan samalla muutaman virtuaalisentin.
Olen iloinen etten joudu pohtimaan pariutumista enää tällaisena pinnallisuuden ja ulkokultaisuuden aikakautena, mutta samalla toivon että omat tyttäreni tapaavat aikanaan miehet joilla on itsetunto ja arvot kohdillaan.
"Kumppanin tulisi olla jotakin jolla voi kehua ja tuntea itsekin kasvavan samalla muutaman virtuaalisentin."
Tällainen ajatus on tullut itsellekin mieleen ei niin kovatasoisena miehenä.
Naiset haluaa pitkän komeakasvoisen miehen jolla on korkean tason ammatti jonka kuvia näytellä kavereille ja samalla mainita että mies on korkean statuksen ammatissa x ja x pitkä.
Eli ei riitä että sulla synkkaa naisen kanssa ja nainen viihtyy sun kanssa, pitää omata pinnallisia ominaisuuksia jolla voi kehua.
Asia liittyy varmaan naisten kilpailuhenkisyyteen, jos kavereilla on komeita statusmiehiä niin nainen ei halua olla se joka jää huonommaksi.
Miehet on samanlaisia, kukaan ei ota tavisnaista jos tarjolla olisi joku fitnesbimbo.
Tekisi mieleni sanoa tähän Dissin tyyliin, että ihmisten tulisi todellakin tutustua ensin itseensä jotta voisi sitten terveen minäkuvan pohjalta miettiä minkälaisen kumppanin kanssa olisi kiva elää elämänsä.
Kuvitteletko että itsetunto kasvaa näillä itsensä rumemmiksi tuntevilla yhtään korkeammalle, kun saavat jatkuvasti huonoa palautetta itsestään, ulkonäöstään yms vaikka vilpittömästi haluaisivatkin siltä toiselta vain rakkautta ja hyväksyntää ei dissaamista?
Hyvän itsetunnon vaatiminen selkeästi alempi tasoiselta mieheltä on lähinnä veitsen kääntelyä haavoissa ja selittelyä. Tavallaan se on helppo tie vaatia itselleen, vaan niitä komeita miehiä kumppaniksi. Ovelaa. Vai kuinka moni komea mies pätee huonoa itsetuntoa, vaikka saa naisilta vain kehuja. Niinpä. Ei yksikään.
Kukaan ei synny tänne huono itsetuntoisena. Huonon itsetunnon tekee ihmisille vain toisten antama palaute. Rautalangasta. Kun rumia syrjitään=huono itsetunto. Kun komeita suositaan=Hyvä itsetunto.
Onhan se tietenkin helppoa olla vaatimassa siellä pariutumis kulttuurin ravintoketjun huipulta. Sama kuin susi sanoisi hirville, että on ihan oma moka kun olette loukanneet jalkanne ja saamme teidät kiinni ja teidät syödään. Pitäkää kuntoanne yllä ja juoskaa karkuun ja selvitkää. Onko se sen hirven vika joka on syntynyt jalkavammaisena tai sen jossain loukannut? Ihan sama onko se sen ruman miehen vika, että on tähän maailmaan syntynyt rumana? Syrjiikö sokea nainen rumaa miestä? Ei varmasti, koska sokealle naiselle sen miehen luonne on tärkeintä ei sen miehen ulkonäkö. Näkevältä naiselta ruman miehen luonne jää ikuisesti selvittämättä.
Onko olemassa sellaisia ihmisiä jotka jatkuvasti saa huonoa palautetta? Tunnen moniakin miehiä jotka on seinästä reväistyn näköisiä enkä oo koskaan kuullut että niitä olisi haukuttu jatkuvasti rumuuden vuoksi. En ole kuullut että rumia naisiakaan olisi haukuttu jatkuvasti.
Mistäs tiedät komean miehen itsetunnon, siksikö hakkaavat ja haukkuvat naisia suhteessa kun on niin hyvä itsetunto?
Ottaa mielellään tavisnaisen fitnessbimbon jälkeen nimim. kokemusta on.
mies93, jos olet -93 syntynyt niin älä haikaile vakavaa suhdetta vielä vaan pidä hauskaa ja kerää kokemuksia erilaisista naisista. Kannattaa harjoitella ennen vakavampaa suhdetta.
Aloitus sivuaa mielestäni sellaista yleisempää ongelmaa kuinka hyvinvointivaltiossa voidaan pahoin. En yleensä linkittele toisten ajatuksia, mutta tässä olisi mielestäni hyvä alustus siihen kuinka ihmiset näkevät itsensä ja kuinka heidän "puutteensa" johtuu oikeastaan hyvin pinnallisista puutteista.
https://www.youtube.com/watch?v=DU74X5desgA
Naiset luottaa komeisiin miehiin. Eivät epäile yhtään komean miehen mielen pahuutta.
Kaikilla miehillä on pahuus mielessä.
Niin kauan kun miettii että vika on aina muissa, ei kannata ihmetellä miksi on yksin.
Vaikka pääsisit naisen kanssa yhteen niin nainen koko ajan etsii parempaa eli komeampaa ja rikkaampaa. Nainen voi olla minkälainen tahansa köyhä kurppa.
Jep, ja miehet etsii nuorempaa ja kauniimpaa. Turha naisista tehdä jotain piruja kun miehet on SITÄ ITTEKIN.
Katselen myös ensitreffit alttarilla ohjelmia ja nissä ohjelmissa rumalle naiselle annetaan komea mies eikä suhde sitten onnistu jostain kumman syystä. Ei rumat miehet kelpaa siihen ohjelmaa eikä ne muutenkaan saa mahdollisuutta tutustua naisiin.
En luottaisi tämän palstan miesten mielipiteisiin naisten ulkonäöstä, onhan se nähty että ihan mukiinmeneväkin on täällä ruma. Ei ihme jos pakkeja tulee teille, kun ette edes yritä niitä oikeasti rumia, vain teidän "rumia" eli taviksia.
Suuri osa ihmisistä on aika sekaisin, mikä tietysti kuuluu nykyaikaan. Pitää olla korkealentoisia suunnitelmia ja elämä pitää pyhittää turhanpäiväisyyksille. Ongelmatkin ovat muuttuneet haasteiksi ja käytännön asiat ovat vain huvittavia yksityiskohtia. Jos kaksi riittävän sekaisin olevaa ihmistä kohtaa, niin se voi tietysti toimiakin.