Masennuslääkkeistä

Haluan jakaa tietoa masennuslääkkeistä. Luin englanninkielistä teosta, joka käsitteli masennuksen hoitoa lääkkeillä, esim. antipsykooteilla.

Eräät psykoosilääkkeet (neuroleptit) ovat osoittautuneet hyödyksi masennuksen hoidossa. Esimerkiksi flupentiksoli, joka pienillä annoksilla on aktivoiva lääke. Kirjassa pohdittiin ongelmaa, tehoaako neurolepti masennukseen. On mahdollista, että koska psykoosilääke tehoaa ahdistuneisuuteen, masennus vaikuttaa lievittyvän. Masennuskyselytesteissä potilaat saavat parempia pisteitä mahdollisesti, koska ahdistus lievittyy, ei niinkään masennuksen helpottamisen vuoksi. Itseasiassa psykoosilääkkeet laskevat dopamiinipitoisuuksia, mikä taas johtaa mielialan laskuun, mutta potilaan rauhoittuessa, syntyy vaikutelma masennuksen lievittymisestä. Esimerkiksi serotoniinisyndroomassa, jossa elimistöön syntyy liikaa serotoniinia masennuslääkkeen käytön yhteydessä, tilaa voidaan helpottaa klorpromatsiini neuroleptilla, koska se laskee serotoniinipitoisuuksia. Myös yhä käytössä oleva sulpridi on käytössä pienillä annoksilla masennukseen. Pohdinnan tulos on, ettei psykoosilääkkeiden käyttö masennuksessa ole välttämättä niin yksinkertainen kysymys.

On jo kauan sitten todettu, että kun potilaan serotoniinitasot tiputetaan alas aineella, joka laskee niitä, potilaan mieliala laskee radikaalisti. Ja kun potilaalle sen jälkeen annetaan suonensisäisesti serotoniinia kohottavaa lääkettä, potilaan mieliala nousee hetkessä. Tämä on eräs menetelmä, jolla serotoniiniteoriaa on tutkittu. Ja sen mukaan se pitää paikkaansa. Myös selkäytimestä otetuista näytteistä voidaan muista kehon aineista päätellä serotoniinitaso. Koska niiden tasot on yhdistetty serotoniini-tasoihin.

Lääketehtaat eivät enää panosta masennuslääkkeiden kehitykseen innokkaasti, vallitsevan negatiivisen ilmapiirin vuoksi. Liikkeellä on niin faktaa kuin valetta lääkkeistä. Ja varsinkin negaatiot masennuslääkkeitä kohtaan, ovat aiheuttaneet takapakkia kehityksessä. Esimerkiksi kouluampumistapauksissa, SSRI-lääkkeet yhdistetään väkivallantekoon. Mutta se on vain tekosyy, Todellinen ongelma on usein koulukiusaaminen, joka aiheuttaa traumatisoitumista ja dissosiaatiotiloja pahiten kiusatuille. Suosittelen suomalaista dokumenttielokuvaa "Valkoinen viha", joka avaa hienosti kyseistä aihetta.

Kouluampujat ovat usein käyttäneet lääkitystä, mutta huomioikaa, että heillä on ollut myös mielialaongelmaa, johon lääke on määrätty. Vuosia jatkuva kiusaaminen, ja siitä syntyvä trauma ja dissosiaatio sekä viha, eivät katoa lääkityksellä, eikä lääkitys välttämättä liity itse aggressiivisuuteen. Kiusatut ovat muita herkempiä jo alkujaan, ja herkkyys tekee heistä helppoja kiusattavia. He saattavat silti olla keskitasoa parempia oppilaita.
Usein taustalla voi olla traumat varhaislapsuudessa.

Takaisin itse farmakologiaan:

Yhä käytetty trisyklinen masennuslääke klomipramiini, oli aikoinaan käytössä myös suonensisäisesti. Se on ainoa masennuslääke, jota on käytetty suonensisäisesti, koska sen teho on huomattavan parempi silloin. Klomipramiini on läheinen SSRI-lääkkeiden kanssa, koska sen ominaisuus on juuri serotoniinin takaisinoton esto. Tiedettävästi tehokkain hoito pakko-oireiseen häiriöön. Oli olemassa klinikoita, joissa potilaat olivat arkisin suonensisäisellä annostelulla, ja viikonloppuisin he kotonaan käyttivät tablettimuotoa. Tätä menetelmää käytettiin vakaviin tapauksiin. Sen lisäksi oli olemassa käsitys, että pakko-oireinen häiriö saattoi ennustaa skitsofrenian puhkeamista. Tämän vuoksi oli lääkäreitä, jotka hoitivat pakko-oireisia erittäin suurilla annoksilla klomipramiinia, jopa 1000 mg/päivässä. Sivuvaikutuksia tuli, mutta ne hyväksyttiin, koska oli tärkeää estää skitsofreniaan sairastuminen. Kuten tiedämme, pakko-oireisuus ei ennusta skitsofreniaa. 1000 mg:n annos päivässä uhkaa jo sydämen toimintaa.


Omia huomioita:

Sitalopraami ja essitalopraami, eli Cipramil ja Cipralex. Huomasin, että Cipralex kehitettiin saman Lundbeck-lääkeyhtiön toimesta heti Cipramilin patentin vanhennuttua. Ja itseasiassa ne ovat sama lääke, ainoastaan essitalopraamissa ei ole enää sitalopraamin inaktiivia, eli tehotonta puolikasta. Lääkeaineet ovat ns. stereoisomeerejä, eli peilikuvia. Joten kun jäljelle jää vain tämän kemiallisen rakenteen toimiva puolisko, siitä saadaan patentoitua uusi lääke. Kun sitä markkinoidaan tehokkaampana, plasebo-efektikin toimii. Essitalopraamin annostelu on pienempi. Tällä menetelmällä on muitakin lääkkeitä valmistettu. Väitetään myös, että Risperdal on itseasiassa kehitetty haloperidolista. Joten patenttiasiat, ja raha ratkaisevat.

Bupropioni, vanhalta kemialliselta nimeltään amfebutamoni, on aktivoiva, stimuloiva lääke masennukseen, tupakanlopetukseen, ja ADHD-oireisiin. Käytetään hälyttävissä määrin suonensisäisesti, koska se on stimulantti. Kuten amfetamiini ja sen sukuiset ADHD-lääkkeet. Kauppanimet Voxra ja Zyban ovat samoja lääkkeitä, eri hinnoilla, eri tarkoitukseen, ja valmistajakin on sama. Aine on bupropioni.